Elämäsi valuu hukkaan

ku kivimuuri..Tulet näkemään sen kyllä..

jotain, minkä vuoksi Sua häiritsee minun elämäni? Olenko astunut Sinun elinpiirillesi tai reviirilllesi, siksikö sä härnäät mua? Kuka haluaa aina olla kaikkien haukuttavana? Sydänystävää (ja niitä on monia) esittävä tuttava sanoi, sä olet sairas, kun en ruvennut hänen pillinsä mukaan tanssimaan. Tätä kuulen jatkuvasti, ylistääkö pitäisi???

valuu harakoille ja niin olis passeli päivä pestä akkunoita.

se vaan on. Ei mun puolesta tarvi pelätä ainakaan :) No okei, ehkä en niin vahva aina, mutta en ole luovuttaja, niin eikö se aja lopulta saman asian.

enkä ole sellaista jaksanut aikoihin esittääkään.

tai olisit huolissasi ehkä olisit joskus toiminut hiukan toisin. Ehkä et olisi lisännyt taakkaa.

mutta se ei johdu yksinomaan sinusta. Se pääasiassa minusta ja hänestä ja... sinusta. (mikäli olet hän - tuskin olet)

Kylläpä on tosi hölmö kirjoitus. Meillä jokaisella on joskus heikompiakin hetkiä. Kenelle tuo sit onkin niin ei kannata tuollaista ottaa miksikään. Välillä pitää uskaltaa olla heikkokin. :)

Melko julmasti sanottu. Mikään elämä ei ole turha. Se mikä on toiselle elämän hukkaamista, voi toiselle olla juuri se miten hän haluaa elämänsä elää. Jos joku esittää vahvaa, ei se tarkoita sitä, ettei hän tiedosta tai ymmärrä omia heikkouksiaan tai ole sinut niiden kanssa. Joissakin tilanteissa vain on järkevämpää antaa vahvan kuin heikon ihmisen vaikutelma.

et vaikuttaa siltä et puolelta meni toi viestin sisältö ihan ohi.

mitä sä teet on kirjoitella nimettömiä viestejä!

siis eikös tämä hörhö saman aloituksen laittanut miehelle? Tai joku yhtä viisas kokeillut laíttaa vastaavan naiselle. Jos jollekin kohdistanut , mitä hvatan järkeä tahallaan aiheuttaa

ei ole koskaan valunut hukkaan ,joskus on heikkoja hetkiä ,joskus vahvempia ,,,joskus jopa pidä heikoista hetkistä .niistä oppii paljon elämää,en tarvitse tukipylvästä ,selviän kyllä ,itken suruni ja nauran kun tulee sen aika. elämään kuuluu niin paljon kaikenlaista. ei ole vain se yksi oikea tapa elää ja tuntea.

...pelkäät puolestani, toimit nyt täysin väärin. Arvaan kyllä miksi pelkäät, ehkä ihan syystäkin, mutta entäpä jos pelkosi tosiaan toteutuisivat? Katsoisitko toimineesi oikein kirjoittamalla tänne, kun en kuitenkaan suoraan ilmaise mitään. Kumpaa pelkäät enemmän; sitä että minulle käy huonosti vai sitä että kertoisit pelosta ja sen syystä rohkeasti suoraan minmulle? Ja kuka ansaitsee kenenkin lojaaliuden missäkin asiassa? Mikä tai kuka sinua tässä asiassa estää toimimasta suoraan ilman tätä palstaa jossa kaikki perustuu arvailulle? Ehken ole niin vahva kuin esitän, mutta sittenpähän meitä on kaksi joilla kova tarve näyttää ulospäin vahvemmalta kuin todellisuudessa ollaankaan. Aika on pelätä, entäs olla rohkea?

en ole lainkaan niin vahva ja monesti toivoin että olisit tehnyt puolestani jotakin muutakin kuin vain pelännyt.

sä nyt mua ainakaan et ole etkä olis tukemassa, eikä sua tasan tippaakaan liikuta se, että miten vahva mä olen ja mitä mun pitää tässä elämässä kestää ja mitä mun on pitänyt kestää. Ei multa koskaan kukaan ole kysynyt, et jaksatko, mun on ollut pakko. Mä olen syntynyt sellaiseen elämään ja sellaiseen tilanteisiin ja perheeseen, että mun on pitänyt aina pistää itseni taka-alalle. Mä en ole ikinä väittänytkään olevani kovin vahva. Mä olen ollut aina se vähemmän heikko, jolle ei koskaan ole riittänyt sitä huomiota, kun aina on ollut joku muu, jolla on ollut pahempi tilanne. Olosuhteiden pakosta vaan kuule kehittyy sellanen joku rooli, millä tän elämän vetää läpi. En mä voi jäädä maahan heikkona itkeen, että en kestä. Siinä itkisin vaikka maailman tappiin ja se siitä. Ei mua kukaan tule nostaan eikä vetään sieltä pois. Sellastakin on ollut, sit kun aikansa rypee, tajuaa, ettei silläkään ole mitään merkitystä sitten vaan jatkaa. Pää tulee kipeeks jos itkee liikaa, ei siitäkään muuta opi. Ongelmia se ei oo koskaan poistanut, ei tähän päivään mennessä yhtäkään. Sä muka pelkään puolestani, mut mihinkään et olis valmis. No mä voin sanoa, että sullakaan ei ole tarpeeks ollut vaikeeta, kun kerkeet vielä pelkäämäään. Itsellä on suurimmat pelot loppuneet, kun tietää, ettei sillä pelkäämisellä mitään koskaan estetä tai edistetä. Ja joskus energia menee sellaisiin oikeiden asioiden kanssa pärjäämiseen, eikä päänsisäisiin kuvitelmiin, pelkoihin. Eikä voi vaikuttaa silti mihinkään. Ja kun liian kovaa kolahtaa monta kertaa, alkaa halveksia pelkoja ja pelkäämistä. Siinäpäs pelkäät, mitä väliä sillä on, ei mitään. Äläkä usko muhun, mitä sä muhun uskoisit, mä vaan taaplaan tätä elämää läpi, sit jos mulla olis valinnanvaraa, että selviytyisinkö yksin vai en, jollakin vois olla vara sanoa, että uskooko vai ei. Mulla ei ole vara sanoa. Ei ole vara olla selviytymättä, kun ei ole vaihtoehtoja. Joskus masentaa, mutta tiedän kyynisesti, että asiat menis aina paljon pahemmin, jos masentuisin. Ja siitäkin suosta on itse noustava ennemmin tai myöhemmin. Siksi tulee kovaksi. Ei ole vara muuhun.

Olen tällä hetkellä heikko mutta elämä pitää hukata löytääkseen sen jälleen. Jokin tarkoitus aina on. Ei tunne olevansa onnellinen jos ei tunne surua, ikävää ja kaipuuta. Täytyy uskoa aina parempaan ja että; "paistaahan se päivä risukasaankin".

Voitin juuri vappulauantain kanssasi. Mihinkään hukkaan mene mikään.

tuo voisi olla mulle. Nimittäin luulen että juuri noin eräs minusta saattaa ajatella...

ainakin hyvin ,koska tiedät hänen heikot puolensakin?

ilman miestä jota kaipaan.