En tiedä miksi, mutta menin taas kerran kattelemaan muiden iloisia kuvia irc-galleriaan. Aikani selailtuani alkoi sieltä löytymään vanhojen koulu"kavereideni" kuvia. Huomasin, että niistäkin typeristä hopparipojista ja ärsyttävistä pissistytöistä oli kasvanut kauniita nuoria ihmisiä, yhdestä "nörttitytöstäkin" oli kasvanut oikea kaunotar!
Monet heistä olivat kihloissa, yksi oli jo naimisissakin ja kuvien perusteella heillä kaikilla menee tosi hyvin (kavereita, matkoja, harrastuksia, bileitä, yms).
Sitten kun mietin itseäni... En ole muuttunut peruskoulu ajoista yhtään! Olen edelleen se ujo ja harmaa tyttö, jota kukaan ei ikinä halunut parikseen. Tuntuu kun kaikki muut vaan menee eteenpäin ja mä junnaan vaan paikoillani.
Vappukin on tulossa... Tuoreena ylioppilaana mun pitäisi juhlia kuin eläin, mutta istun taas kerran kotona ja tuijotan TV:tä :(
eksyin taas IRC-galleriaan..
voihvoih
192195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No miksi et tee muutosta elämääsi? Osta uusia vaatteita,ota väriä ja leikkaus harmaaseen päähäsi,mene bilettään-tutustut samalla uusiin ihmisiin. Tai aloita joku uusi harrastus.. Olet oman elämäsi herra.
Älä välitä tuosta yhdestä vastailijasta.Ei kaikki ymmärrä ujojen ihmisten ajatusmaailmaa.Luulevat että on helppoa mennä toisten seuraan ihan tosta vaan.Älä sure,et ole ainoa ujo,joka viettää vappunsa yksin,tässä on toinen onneton.Ei sitä yksin tule lähdettyä mihinkään ja ei viitsi tupata ilman pyytämättä toisten seuraan.Toivon sulle aloittaja,että löytäisit kuitenkin sellasen ystävän,joka pitää sinusta just sellaisena kuin olet ja ymmärtää ja hyväksyy ujoutesi.
Sama juttu oli mulla. Oli aikoinaan kuvia siellä, mutta alko yhtäkkiä oksettamaan koko saastainen sivusto. Poistin tunnukseni enkä ole siellä sen jälkeen käynyt. Eikä kyllä ole ollut ikävä. Toisaalta "galtsun" boikotointi syrjäyttää ihmistä entistä enemmän. Oli miten oli...
"alko yhtäkkiä oksettamaan koko saastainen sivusto" En ikinä ymmärtänyt mikä tuossa sivustossa oli ns. hienoa ennen kuin mut vaadittiin sinne yhen kaverin pyynnöstä. Lisäsin profiilin ja aikani ihmettelin ettei siinä mitään hienoa sitten ollutkaan. Nojoo onpa siellä joku jopa ihan oikeasti kerran tullut kysymään minusta jotain, ei siis seurana vaan ihan oikeasti kiinnostunut tietämään. Hiphei... Toisin sanoen tuo sivusto ei ole mikään parhain sosiaalisien verkostojen luontiin, oikeastaan vaan jonkinlainen "egoilusivusto" jos noin voisi kuvailla. Omat kuvat kuitenkin on saaneet vielä toistaiseksi pysyä. Entäpä facebook? Oikeasti ihan oiva väline pitää yhteyttä sellaisiin ystäviin, joista tavanomaisin keinoin ei kuulisi mitään. On myös kunkin oma valinta haluaako sinne laittaa asioita elämästään, eikä sinne tarvitse lähettää edes kuvaa itsestään. En tiedä, omaa aktiivisuutta se vaatii tuollakin verkostoitua, mutta samahan se on oikeassa elämässäkin. Kuvat nyt ei ole muuta kuin pelkkää pintaa, joilla ihmiset tapaavat koreilla...
Itse olen jo liian vanha surffailemaan missään galleriassa (22), ainakin tuntuu siltä kun olen ymmärtänyt, että se on lähinnä teini-ikäisten suosiossa. Facebookissa pidän yhteyttä pariin vanhaan tuttavaan ja kyllä välillä on ollut mieli maassa, kun ihmiset lisäävät sinne matka- ja illanviettokuviaan ja esittelevät elämäänsä. Minunkin elämäni on junnannut paikoillaan jo viimeiset kuusi vuotta, eikä pahemmin ole auttanut se etten enää näytä ulkoisesti hiirulaiselta niin kuin nuorena.
Niin, helpottaa kovasti kun vaan jättää käymättä noilla sivuilla (IRC-galleria, Facebook, yms...). Tieto lisää tuskaa...
Löysin taas yhden "koulukaverin" profiilin, kävimme samaa yläastetta ja silloin tuo tyttö oli vielä aika samanlainen kuin minä, eli ujo. Emme kuitenkaan koskaan puhuneet keskenämme, ja hän oli sitäpaitsi kaunis. Nyt kun katoin hänen kuviaan niin olin pyörtyä, niin paljon kavereita ja kaikkea hauksaa.
"Niin, helpottaa kovasti kun vaan jättää käymättä noilla sivuilla (IRC-galleria, Facebook, yms...). Tieto lisää tuskaa... " Koulukaverit.com vai mikä se nyt onkaan unohtui tosta listasta.
IRC-galleriaan ja muihin sivustoihin ihmiset voivat muokata itsestään juuri sellaisen imagon, kun haluavat ja niillä ei välttämättä ole MITÄÄN YHTEISTÄ TODELLISUUDEN KANSSA. Se huippu kaunis tyttö kuvassa onkin tällännyt itseään tunti tolkulla siihen kuvaan, ja te luulette, että hän näyttää aina siltä. Ja hauskan pitoa on erittäin helppo näytellä, etenkin jos alkoholia on yhtään nautittu!
On tosi ahdistavaa löytää just jostain facebookista,galleriasta jne. jotain vanhoja tuttuja ja nähdä miten he viettävät "normaalia elämää." Esim. entinen "paras kaverini" joka oli peruskoulussa kaltaiseni ujo ja koulukiusattu omistaa nyt avopuolison ja n.1 vuotiaan lapsen. Itse olen jo useita vuosia kärsinyt masennuksesta ja tuntuu ettei ne kiusaamisajat vieläkään ole jättäneet rauhaan. En voisi edes kuvitella että voisin koskaan seurustella tai mennä töihin. Koen olevani niin surkea kaikinpuolin.... Jännä että tuo entinen paras kaverini jota myös kiusattiin samoihin aikoihoin on nyt jo päässy elämässään noinkin pitkälle. En tietenkään väitä etteikö hänelläkin voisi olla ongelmia,mutta kyllä se nyt ainakin JOTAIN kertoo että on pystynyt hankkimaan miehen ja lapsen...
Nimimerkki vain kuvia puhuu asiaa. Isekin saisin muokattua itsestäni johonkin turhamaiseen galleriaan lukuisista kuvistani sellaisen profiilin, joka saattaisi saada katsojan uskomaan että olen oikea yyberbilehile ja superhauska ja sosiaalinen, kymmenia kavereja omaava ja niin edelleen, vaikka en ole.Kuitenkin minulla on facebookissa vain yksi kuva suurin osa naamakirja kavereistani ei ole oikeasti kavereitani, jotkut jopa päinvastoin. En ole ymmärtänyt edes facebookin hauskuutta. Ihmisillä tuntuu olevan kova luulo siitä, että jotakua kiinnostaa heidän elämänsä stalkkaaminen.
Minusta tuntuu, että galleriassa olevat iloiset, biletys yms. elämää "rikastuttavat" kuvat ovat niitä, joita halutaan itse kokea ja on surullista että ei ole päässyt kokemaan riehaampaa nuoruutta.
Itse tunnen näin, mutta samalla hieno mieleni ajattelee juuri heitä "tyhminä, teineinä" jne.
Niin olen minäkin myös IRC -galleriaan joskus eksynyt, ja niitä kuvia katsellessa on minullakin alkanut tuntuun, että kyllä monien muiden nuorten ja nuorten aikuisten elämä, ja etenkin sosiaalinen elämä on paljon vilkkaampaa. On kavereita, hauskanpitoa, ja kaikki toiminta hyvin laajaa, ei pyöritä pienissä ympyröissä. Se on aina hetkellisesti tuntunut ikävälle kun on verrannut heitä itseeni, mutta mitä tässäkin nyt on keskusteltu, niin voi se tosiaan näin olla että se kuva, minkä kuvien nettiin laittaja itsestään antaa ei välttämättä vastaa todellisuutta. Joskus olen kuullut sanottavankin, että kuva tai teksi ei kerro vielä mitään todellisuudesta. Nyt näitä luettuani ajattelen asian erilain.
eksyin taas galtsuun ja löysin sieltä yhden vanhan kamun jonka kanssa oltiin parhaita ystäviä yhden kesän ajan... eli todella vähän aikaa, ja siitäkin on nyt jo yli 10v. Tämäkin kaveri oli jo kihloissa ja asuu onnellisesti jossain maaseudulla...
Miksi pitää olla näin ujoooooooooooooooooo???????????
ärsyttävää!!!!
Olen itsekin ollut ujo, tai siis varmaan olen vieläkin mutta en enää samalla tavalla kuin ennen. Yksi mitä kannattaisi kokeilla, onko apua on omien virheiden sietämisen opettelu sosiaalisissa tilanteissa. Eli siis opettelee hyväksymään, että tekee virheitä sosiaalisissa tilanteissa. Se vaatii työtä, mutta harjoittelun kautta pääsee siinä eteenpäin. Eli altistaa itsensä ensin niille virheille, ja kun niitä tulee tarkkailee itseään ja opettelee keinoja jolla vaimentaa omaa sisäistä arvostelevaa ääntään. Oikeasti ne virheet eivät ole mitään isoja juttuja, itse hyväksyin, virheeni ja paljon helpommin menee sosiaaliset tilanteet. Olen tehnyt niinkin, että jopa myönnän jonkun mokan ja siten nauretaan kaikki yhdessä sille ja sen jälkeen kohta ei enää kukaan muista sitä. Tietysti ujous ei koskaan häviä kokonaan, kaikki me ollaan kuitenkin ainakin vähän ujoja.
Tapasin galtsussa erään kivan tyypin, ollaan juteltu aika paljon ja nyt me haluttais tavata. Ongelma on se, että pelkään niin hemmetisti, että olen antanut itsestäni ihan väärän kuvan. Netissä oon paljon hauskempi, osaan puhua ja heittää läppää, mutta sit luonnossa olen ihan jäässä... en tiiä uskallanko tavata sitä tyyppiä :(
pettyis vaan :p
ujouden voi poistaa kuutelemalla musiikkia josta saa rohkaisua.
Itseänikin masentaa, kun katoin galtsusta ja luokkakaverit muuttanu suurkaupunkeihin, ovat kihloissa, matkustelevat yms. Tulee myös katkera ja masentunut olo, kun kattoo joidenkin parien kuvia. :/ Tosin itsekin varmaan laittaisin galtsuun kuvia siitä, kun olen tyttöystäväni kanssa yhdessä, jos minulla olisi sellainen... Poistin ihan suosiolla kuvani galtsusta.
Itsekkään en peruskoulu ajoista oo muuttunu yhtään.. ammattikoulussa opiskelin 3kuukautta mutta alkoi ahdistamaan todella paljon joten keskeytin ja töihin en kykene. Perjantai-illat ja kaikki juhlapäivät vietän yleensä kotona koneella tai tv:n ääressä vaikka oon 19v.. Oon sentään pysyny erittäin komeana mutta eipä se paljoo lohduta, ku oon niin ujo ja yksinäinen. Pelkään ihan oikeasti, että joudun viettämään koko loppuelämäni yksin. :(
Minullakin on tapana stalkata vanhoja luokkakavereita, vaikka siitä yleensä tulee vain paha mieli. Saan aina hetkellisen puuskan aloittaa opiskelut uudella alalla, tavata uusia ihmisiä, bilettää, matkustaa... sitten todellisuus iskee ja ymmärrän ettei se niin helposti käy, ainakaan minulta. Olen niin kateellinen niille ihmisille joille tuo kaikki on itsestäänselvää! Miksi minun pitää olla tällainen ujo kömpelys? Miksi se yläasteen luokan hiljaisin tyttö on saanut avomiehen ja lapsen, mutta minä en saa edes käytyä kouluja loppuun? No ehkä siksi että olen saamaton :D
Noen..Olen kyllä yrittänyt potkia itseäni perseelle. Olen vaihtanut paikkakuntaa että tapaisin uusia ihmisiä, Opiskellut, bilettänyt, matkustellut... en silti ole saanut mitään pysyvää. Kaikki uudet ihmiset ovat kadonneet elämästäni, koska en osaa pitää heihin yhteyttä. Pelkään ettei heitä kiinnosta olla yhteydessä kanssani (siksi en uskalla edes rekata facebookiin). Alkaa jo voimat loppua eikä jaksa enää yrittää, koska mikään ei onnistu kuitenkaan.