elikäs olen läskikasa, aloitin bulimian vanhemmat ei siit tienny mitään, sitte se muuttui anoreksiaksi laihdutin 15kg. äite jo alkoi huolestua. ja mulla oli jo sitä ennen todettu epilepsia sain aika usein kohtauksia.
syömisen takia aloin pyörtyillä paljon, koulussa kotona harrastuksissa yms.
kotona aina valitan kiukuttelen ja vittuilen.
lopetin syömishäiriöjutun. lihosin ku sika, plaaplaa.
silti mulla oli niit pyörtymisiä, vaikka kuinka usein ambulanssi soitettiin milloin mihkäki mun takia. ja äitelle soitettiin sitte peräs.
sitte ollaan käyty helsingis, poris, seinäjoella ja ympäriinsä tutkimuksis ja lääkärilla, yms.
koulu päin peetä. todettiin sydänvika.
oon koko ajan ruikuttanu mielessäni kaikkee.
MUTTA mitä helvettiä tää on ollu äitelle??!?! oon kuullu ku se on itkeny mun tilannetta puhelimes sen siskolle.
ja mä vaan ruikutan kotona ja kiukuttelen kaikesta, ja muutenki äitellä on töis vaikeeta ja iso perhe, mulla on 8 sisarusta ja ne on melkein aikusia.
mutta ne aina valittaa äitelle: paskaa ruokaa, vittu tee aamupalaa, siivoo vähä tätä sikalaa yms
ja mun isä on ihan hullu, se huutaa kaikesta äitelle.
kuinka paljo MÄ olen vaikeuttanu sen elämää? en edes osaa kiittää tai käyttäytyä. mua masentaa ihan hulllusti.
nyt oon yrittäny tehä ruokaa, siivota laittaa pyykkejä yms. jotenki yrittäny auttaa, muttei oikee onnistu. on niin usein pää kipee ja rupeen valittaan. enkä mä osaa pitää turpaani ummes..
mä oon oikeesti ihan paska..
Sydänvika,epilepsia, masennus
paskapää...
3224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vanhempias tai ainakin äitiä. Miehet on yleensä perseestä.
Ota äitiäs kaulasta ja sano että rakastat sitä ja haluaisit olla parempi lapsi, mutta kun se on niin vaikeeta. Upeeta että yrität auttaa äitiäs, äläkä sitä sure mitä sä oot aiheuttanut sun äidille, turha syyllisyys ei auta ketään ja äidin rakkaus lapsiaan kohtaan on semmoista ettei äidit ahlua kun parasta lapsilleen oli lapsi tehnyt mitä tahansa. Sitäpaitsi sä oot ollut sairas, kyllä äitis sen ymmärtää vaikka se joskus vaikeeta onkin. Nyt kun tulee äitienpäivä, niin järjestä vaikka joku yllätys. Jokatapauksessa älä turhaan syyllistä itseäs - se vaan pahentaa asioita. Kun joka päivä edes ajattelee positiivisesti ja yrittää tehdä jotain hyvää, niin kummasti niistä piensitä asioista muodostuu jotain suurempaa. Sähän voit yrittää rauhallisesti sanoa sun isälle, että susta tuntuu niin pahalta kun on hankala sun äidille.
mut sen sanon suoraan että mun isä on mulkku! olen omin silmin pienenä nähnyt ku se on rääkänny mun 2vuotta vanhempaa veljee, ja kerran kun se löi äitiä. kerran se on muaki kopauttanu. muttei se ihan sellanen enään ole, mutta huutaa niin että siitä sekoo. sille on turha puhua. se on selvä. ois kai ollu parempi äitelle jos mua ei olis ollu olemassakaan.! tää 2vuotta mun kans on ollu sille varmaan helvettiä, ku silloin nää mun jutut alko. mulla on ihan paska ol0. :P homehdun vaan kotona ku ei kaverikkaa mun kans enään mihkää mene, ku kai ne ajattelee et pyörryn joka ojankulmaa. ja lääkäri käski sydämen takia lopettaa liikuntaharrastukset. siinä se. :P homehdun vaan kotona ja äite joutuu kestään mua.