Olen 17-vuotias poika ja minulla on oikean korvan mikrotia (oikea korva pienempi). Kuitenkin olen saanut aina kavereita. Nyt olen lukiossa ja tunnen itseni todella yksinäiseksi. Lukiossa on tosi hyvä kaveri jonka kanssa on monet hauskat tilanteet jaettu ja olen tuntetut kaverin ensimmäiseltä luokalta alkaen. Hän on tosi sosiaalinen ja omaa kaveripiirin, siitä kaveripiiristä tunnen myös toisen henkilön hyvin. Kuitenkin yksi niistä tietää korvani olevan pienempi enkä ole hänen kaveri, joten jännitän ryhmätilanteissa, mutta olen oikeasti (kaikki sanoneet jotka tuntevat paremmin) todella hauska tyyppi. Puhun parhaan kaverini kanssa päivittäin koulussa ja mesessä todella paljon. Hän ei ole myöskään kovin viettänyt viikonloppuja muutoin kuin minun ja hänen serkkunsa kanssa(hän on myös hyvä kaveri). Eilen romahdin lähes totaalisesti kun hän sanoi viettävänsä vapun kaveripiirinsä ja ehkä muiden tuttujen kanssa. Minuahan ei tietenkään kutsuta tai mitään vastavaa. Nyt vituttaa armottomasti :( Minulla on muuten leikkaus ensi viikolla jonka jälkeen korvan pitäisi näyttää lähes samanlaiselta, uskon että se kasvattaa itseluottamustani. Voi kun olisi rohkeutta vaan mennä tilanteeseen ja olla oma itsensä :) Tänään minulla oli tosi itsetuhoisia ajatuksia, lähdin ajamaan pyörällä kesken koulun ja tarkoituksenani oli jäädä rekan alle :( Kuitenkin tajusin että elämä voittaa. Ajattelin että kun kaverini kanssa viimeistään kesällä tulee vietettyä aikaa ja täytän 18, ajattelin sanoa hänelle fiiliksistäni. Saattaa tuntua oudolta, mutta NIIN PALJON ollaan yhdessä koettu. Mitä te sanotte, pitäisikö minun vaan mennä rohkeasti tilanteisiin? Harmittaa TODELLA paljon viettää vappu taas koneen ääressä :(
Kerronpa elämäni
Vielä toivoa?
10983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
18 Vuotiaana elämä voi muuttua tai sitten ei. Ei kannata murehtia liikoja. Kun lukio päättyy, lähdet varmaan opiskelemaan muualle. Oletko ajatellut lähteäväsi vähän kauemas opiskelemaan? Se on hyvä tapa tutustua täysin uusiin ihmisiin jotka eivät tunne sinua joten voit olla ihan mitä vain haluat. :) Tosin, varmasti saat ystäviä vain olemalla oma itsesi. Siten saat niitä aitoja kavereita joiden kanssa voit olla ja viettää hyvää aikaa. Ja mitä tulee vielä 18 vuoden ikään, niin silloinhan kaveruus syvenee tavallaan...Tulee tehtyä yhdessä kaikkea muutakin kuin pussikaljan juomista nuorisotalossa.. Itsemurha on minusta itsekäs teko jolla et ratkaise mitään. Päinvastoin, aiheutat vain lisää ongelmia. Muista, että kun kerran lähtee, sitä ei pääse takaisin. Ja hyvää vappua kaikesta huolimatta!! :)
sinun mielestä "itsekäs teko"? Minkähän takia se tehdään sitten oikein? Ei täällä kenenkään tarvitse kärvistellä toisten ihmisten vuoksi jos ei halua. "Muista, että kun kerran lähtee, sitä ei pääse takaisin." Tästä olen samaa mieltä. Kyllä 18-vuotiaana elämä voi tuosta muuttua vaikka minkälaiseksi eikä siihen yksi vappu tai pienempi korva vaikuta. Kaveripiiri ainakin itsellä hajosi joka tapauksessa ihan tyystin lukion jälkeen joten ei niistä kavereista sitten ole niin paljon apua. Uusia löytää kyllä mutta pitää vain todella uskaltaa.
Itsekästä, koska yksi ihmiselämä vaikuttaa niin monen muun (läheisten ja ihmisten joiden ei edes uskoisi välittävän)elämään. Itsemurhaan päätyy varmasti ihminen joka ei näe muuta ratkaisua eikä näe että vaikeisiin tilanteisiin on vain suhtauduttava oikein. Ei ole kivaa nätävää äiti pimeessä huoneessa itkemässä kun oma poika tappoi itsensä. Noin nuorena kuin aloittaja, elämä on vielä edessä ja on paljon vielä näkemättä ja kokematta. Nuoruudessa saattaa olla vaikeaa, mutta muista että elämä on pidempi aika kuin se nuoruus.
"Ei ole kivaa nätävää äiti pimeessä huoneessa itkemässä kun oma poika tappoi itsensä." Lapsi on vain lainassa, ei vanhempien omaisuutta. En yhtään vähättele omaisten tuntemaa tuskaa, mutta jokainen ihminen on yksilö ja jokaisen tuntema tuska on hänen omansa. Joskus ihminen tuntee niin suurta tuskaa ettei kukaan läheinen voi häntä auttaa, ei äiti, lääkäri eikä Raamatun lukeminen. Ihmisen elämä on hänen omansa. Ei äidin elämä. Kuolleiden perään itkeminen on itsekkyyttä. Silloinhan itkijä itse kaipaa kuollutta ja itkee oman pahan olonsa vuoksi. Kuolleella itsellään saattaapi olla parempi olo kuolleena kuin elävänä? Juuri sen kaltaiset asenteet että "itsemurha on itsekäs teko, KOSKA SE SATUTTAA MUITA" ajavat ihmisiä itsemurhaan. Ihminen joka kokee elävänsä vain sen vuoksi, ETTEI MUIHIN SATTUISI, kokee ettei ole minkään arvoinen OMAN ITSENSÄ KANNALTA. Ihminen on silloin vain objekti joka on olemassa muoden hyvinvoinnin vuoksi, koska itemurhan tehnyt/aikova ihminen EI OLE HYVINVOIVA OMAN ITSENSÄ KANNALTA. Tuskin ymmärrät mitä tarkoitan? En siltikään kannata itsemurhaa, etenkään ap. lukioikäiselle! Elämä on täynnä positiivisia yllätyksiä. Syyllistäminen ei silti auta ketään, vaan päinvastoin pahentaa asiaa.
että pitää elää toisten puolesta jos on yksin? Kuka siis on itsekäs? Se joka on yksin joka haluaisi seuraa ja päätyy itsemurhaan vai se joka ei anna hänelle seuraa mutta tuomitsee toisen itsemurhan? "Ei ole kivaa nätävää äiti pimeessä huoneessa itkemässä kun oma poika tappoi itsensä." Sekö on parempi että äiti on hyvillään vain että poika on elossa mutta poika on loputtoman masentunut yksinäisyydestään? "Noin nuorena kuin aloittaja, elämä on vielä edessä ja on paljon vielä näkemättä ja kokematta. Nuoruudessa saattaa olla vaikeaa, mutta muista että elämä on pidempi aika kuin se nuoruus." Toki on mutta tiedän ihmisiä jotka ovat olleet muun kuin nuoruuden yksin ja saa kuulla ettei saisi tehdä itsemurhaa kun se satuttaa muita. "itsemurha on itsekästä" on paskaisin väite mitä maan päällä kantaa. Eikö ihminen saa edes henkeä ottaa itseltään jos toiset eivät huoli seuraansa vaan pitää vielä oikein pysyä hengissä ihan sen vuoksi ettei toiselle vain tule paha mieli? Sairasta.
Onko paikkakunnallasi jonkinlainen nuorisotila tms minne voisit meennä? Missä ikätoverisi kokoontuvat? Huvipuisto, tivoli, tai vaan kaupungille? Ostat jätskiä ja istut penkillä katsellen ihmisiä? Voit löytää toisen yksinäisen tällä tavoin, ja saada uusia ystäviä. Edelliset kirjoittajat olivat aivan oikeassa siinä että lukion jälkeen kaikki muuttuu. Menet sitten yliopistoon tai muuhun opinahjoon, niin siellä kaikki ovat samalla viivalla. Ujot ja yksinäiset voivat siellä löytää toisensa. Ei kai tämä paljoa juuri nyt lohduta, mutta voin vakuuttaa että edessä päin on valoisampia aikoja! Oletko varma että kaverisi/tuttavasi nimenomaan eivät halua sinua seuraansa? Jos he olettavat että sinä et halua tulla, eivätkä siksi pyydä? Vai onko meno siellä sellaista(humalaisia ym. reuhuamista) ettet viihdy siellä? Voisitko kokeilla soittaa jollekin tutulle ja kysyä mitä he tekevät ja vain tunkea mukaan? Olen itse jo vanha täti, mutta kovia kokenut nuoresta lähtien, yksinäisyyttäkin. Elämä on toisille helpompaa kuin toisille, mutta muista se että sen itsevarmankin näköisen tyypin sisällä voi tosiasiassa olla hyvin epäkypsä ja epävarma ihminen. Jotkut osaavat peittää epävarmuutensa. Ja ujous on hieno, herkkä piirre ihmisessä nykyaikana. Ei todellakaan mikään hävettävä asia. Kaikki eivät ole sosiaalisia suupaltteja, eikä tarvitsekaan olla. Kyllä aikuiset ihmiset sitten löytävät helpommin kaltaistaan/sopivaa seuraa itselleen. Nuorena on vaikeaa : ( Tsemppiä !
joten rentoudu. Elämä on elämisen arvoista. Sinä olet sinä ja saat vielä paljon upeita muistoja kun olet vaan rohkea ja oma itsesi! Lupaan sen. Koskaan ei saa antaa kenenkään aiheuttaa itselleen niin pahaa mieltä ettei halua elää. Elämä on lahja, se on totuus! :)))
ei kannata olla noin tunneriippuvainen kavereista, jotka eivät välttämättä edes ole hyviä ystäviä. Mutta olisiko tilanteessasi kyse siitä, että kaverisi on jo 18v. ja haluaa ryypätä ja mennä baariin, jonne sinä et vielä pääse? Onhan se ihan ymmärrettävää että varsinkin 18v. iskee bilehimo.
Elikkä täällä taas ollaan :) Hieman iloisemmissa tunnelmissa, kaveri ei olekaan mennyt mihinkään eivätkä muutkaan joten voi sanoo että nyt on hyvä fiilis :)
Ei se yksi pieni korva koko hommaa kaada, mulla on ystävä jolta käytännössä puuttuu koko oikea korva, vain pieni "nahanpalanen" toisella puolella. Mutta se on kanssa hauska kaveri, ja sillä on ollut tyttöystäväkin jo yli 5 vuotta. Me ollaan siis 27v, mutta jutun pointti on kai sulle selvä? Ei korvattomuus ihmistä pilaa, eikä ihmisen elämää kunhan vaan oot messissä jutuissa ja oma ittes.