Mitä se rakkaus oikeastaan on..? Onko se ne ensihuuman tunteet, jotka parhaimmillaan räiskyävät pari kuukautta ja sitten huomataan ettei toinen ollutkaan sitä mitä kaipasi ?? Vai onko se sitä hitaasti kypsyvää ja vähemmän tulista liekkiä, jolloin huomaat huolehtivasi toisen huonosta olosta ja yrität piristää hänen päiväänsä..mutta ilman sitä tulta, joka poltti sen toisen kanssa. Hah..
Alan epäilemään, etteivät ihmiset itsekään tiedä, mitä se rakkaus pitäisi sisällään. Kuunnellaan parhaiden ystävien viisaita neuvoja, jotka rämpivät samassa, syvässä suosssa..ja silti heidän sanansa iskeytyvät tajuntaan. Ei kuunnella enää sitä omaa oloa, mikä kertoisi ehkä parhaiten miten asiat ovat. Kaiken pitäisi olla kiihkeää, polttavaa ja hekumallista-niinkuin harlekiini-pokkareissa. Nooh..minä luovutan ja nostan kädet ylös. Ei minusta ole metsästämään rakkautta, se vaan on liian vaikeaa-tai sitten minä olen vaikea...mene ja tiedä..
Rakkaus vai mikälie ??
heart in misery
11781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
yleiseen kysymykseen... Minulle rakkaus on ehdottomasti tuota jälkeisempää. Olenko sitten tylsä, keski-ikäinen ihminen, mutta silti uskon, että minun rakkauteni herää vasta ajan kanssa. En ole koskaan tuntenut tuollaista hetkeksi syttyvää, räiskyvää rakkautta. uskoisin se olevan kohdallani enemmänkin seksuaalista halua kuin rakkautta. Minulle rakkaus on paljon enemmän.
Minä olen kokenut pienen ajan sisään molemmat..ja se hieman hämmentää. Toisaalta kaipaan sitä tulisuutta ja kiihkeyttä, mutta nykyinen antaa minulle silti ajattelemisen aihetta. Kuinka suloista onkaan, kun toinen ei osaa sanoillaan rakkauttaan osoittaa, mutta se näkyy niin pienissä arkisissa teoissa. Nainen kun olen, niin silti huomaan joskus kaihoavani sitä kiihkoa ja leimua mikä oli aikaisemmassa "suhteessa". En silti voi sanoa, että tämä nykyinen oisi milläänlailla huonompi..tunnen oloni hänen kanssaan niin kotoiseksi. Rauhoitun vasta, kun kuulen aamulla hänen äänensä, joko puhelimesta tai viereltäni. Jos joskus on ollut riitaa asioista, niin se ei ole voinut jatkua-sillä toisen pahaolo ylittää oman. Pieni Piru sisälläni silti huutaa kaiken aikaa, ettei voi olla rakkautta ilman sitä kiihkoa toiseen..
kauan kuin haluat sen huutelevan. Osa ihmisistä haluaa painottaa sitä kiihkoa ja intohimoa sekä tartuttaa muihinkin saman ajattelutavan. Haluaisitko sinä että hän tuntee noin sinusta että sinä et tuottaisi tarpeeksi kiihkoa hänelle? Hetken kiihko näyttää ihmisiä vain nykyään kutsuvat, se toinen seesteisempi rakkaus kun on vain on niin hidasta ja rauhoittavaa.
olla samassa ihmisessä, nimimerkillä: kokemusta on.
että se ei tarkoita mitään. Haluatko rakastaa ihmistä vai tunnetilaa?
noin epäselvästi. Rakkaus oikeaa ihmistä kohtaan=molemmat.
intohimoa ja RAKASTUMISTA: " Onko se ne ensihuuman tunteet, jotka parhaimmillaan räiskyävät pari kuukautta ja sitten huomataan ettei toinen ollutkaan sitä mitä kaipasi ??" Tämä taas on RAKKAUTTA: " sitä hitaasti kypsyvää ja vähemmän tulista liekkiä, jolloin huomaat huolehtivasi toisen huonosta olosta ja yrität piristää hänen päiväänsä.." "Alan epäilemään, etteivät ihmiset itsekään tiedä, mitä se rakkaus pitäisi sisällään. Kuunnellaan parhaiden ystävien viisaita neuvoja, jotka rämpivät samassa, syvässä suosssa..ja silti heidän sanansa iskeytyvät tajuntaan. Ei kuunnella enää sitä omaa oloa, mikä kertoisi ehkä parhaiten miten asiat ovat. Kaiken pitäisi olla kiihkeää, polttavaa ja hekumallista-niinkuin harlekiini-pokkareissa" Noinhan se menee. Nykyään kuunneellaan kavereita ja sitten sellaisia jotka sanoo että "jos ei oo intohimoo ei oo mitään". Samat ihmiset ovat intohimoisesssa suhteessa sen kaksi vuotta ja etsitään uusi. He kun osaavat vain rakastua mutta eivät koskaan rakastaa. Rakastamiseen kun liittyy vielä voimakkaammin oma tahto kuin rakastumiseen.
Jokainen ihastus -ja rakkaustarina on ainutkertaista, joita ei voi verrata suhteessa mihinkään. Eihän ihastus leiskahda useinkaan niin, että se tapahtuu samanaikaisesti molemmilla vaan sen kipinän toinen aloittaa, kukin tyylillään, innollaan, luovuudellaan, viisaudellaan tai vaikka hokkarit jalassa. Mutta, ennen ihastumista on herännyt mielenkiinto ihmiseen, jonka toinen herättää huomiolla ja osoituksilla, jotta hän huomaa olevansa ihastuksen kohteena. Noo, jos ihastumisen tunne on "kasinkertaistunut", hommahan on jo paremmalla mallilla, ovatko he näin ollen "pariutuneet"?! Olen sitä mieltä, että rakkaus vaatii pidemmän ajan ja kypsyttelyn. Se vaatii ihastumisen ja intohimon yhteisen hiileen puhaltamista, säilyttääkseen kipinänsä, josta syntyy rakkaus. Voihan se käydä niinkin, että vain toinen puhaltaa lujasti hiileen, kun taas toinen nojautuu kiikkustuoliinsa vaikeroiden ja valittaen ja samalla varpaiden kynsiään lakaten sekä arvostelen puolisoaan,joka ei meinaa syttyä. Mutta niinkuin aina, parisuhteesssa on kaksi ihmistä, jotka yhdessä tekevät siitä juuri sellaisen kuin he itse haluavat ja mitä heillä on toisilleen annettavaa, ei otettavaa, sehän on loputon työmaa...rakennusmateriaalina kannattaa suosia kestävää ja kehityskelpoista materiaalia, kierrätysmateriaalit on syytä jättää kirpputoreille.
Jos on onnistunut löytämään hyvän puolison, sitä on turha yrittää vaihtaa parempaan, sillä ojasta varmasti itsesi löydät. Tänäpäivänä kun suositaan näinkin päättömiä temppuja. Sanotaan, että aidan toisella puolella ei ole nurmikko yhtään vihreämpää, joka pitää varmasti myös paikkaansakin, usein. Mutta saattaahan se olla myös lannoitettuna eri lannottein tai hoidettuna konstikkaammin kuin omalla pihalla. Mutta sieltä voi löytyä myös hoitamaton lakkoon kaatunut ohrapelto, jolla ei tee yhtään mitään. Ainahan riskit kannattaa ottaa huomioon, ennenkuin aidan toiselle puolelle hyppää.
Maailmahan on "pullollaan" niitä ihmisiä, jotka haluavat vain "ottaa" ja jopa viedä toiselta kaiken...mutta valitettavasti, harvassa niitä,joita saakin etsiä pidemmän kaavan kautta, jotka "älyää" antaa. Eikä kysymys ole lompakosta. ...mutta juuri etsimisessä onkin mielekästä se, kun itse tietää, mitä haeskelee ja tavoittelee eikä tyydy "ohrapirtelön" vaikutuksen alaisena olevaan ekkana vastaantulevaan "HIHHULIIN", jonka seurauksena juostaan yhdeksän kuukauden perästä lastenvalvojan juttusilla ja kuitataan maksupoliittinen sopimus allekirjoituksin. VAAN, VAAN tarkkaan harkitusti etsimäsi kyllä löytyy ja PALKINTO on siinä...kannattaa aina kuitenkin muistaa se, ETTÄ KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN, ei myöskään löytämäsi etsikko. Näin!
Näitä kaikkia asioita olen itsekkin päässäni pyöritellyt..ja tullut siihen tulokseen, että arvostan enemmän sitä pientä hellyyttä joka elää joka päivä..pieniä huomionosoituksia. Myöskin niitä epäkohtia ja rosoisuuksia toisessa. Ja sitä tunnetta, mikä on illalla kun käperryn hänen viereensä ja kuuntelen sitä pientä höpötystulvaa nukahtamiseen asti ;) Kyllä se ohimenevän kiihkon voittaa aina !!!!