Hei.
Olen aloittamassa Jyväskylän yliopistossa jatko-opintoja naistutkimuksen alalla. Väitöskirjani aiheena tulee olemaan suomalaisten naisten masennus.
Erityisesti juuri naisten masennus on lisääntynyt hälyttävästi Suomessa viimeisen 10–15 vuoden aikana. Tutkimuksessani yritän selvittää, mistä tässä ilmiössä on kysymys ja erityisesti miten naiset itse kokevat masennuksen. Minua kiinnostavat siis nimenomaan naisten omat kokemukset oirehtimisestaan.
Tarvitsisin tutkimukseni aineistoksi masentuneiden naisten kirjoituksia aiheesta "mitä masennus on?" Toivoisin kirjoituksia masentuneeksi todetuilta (esim. psykiatrin diagnoosi) tai masentuneeksi itsensä kokevilta naisilta. Ikärajoituksia ei ole: kaikkien kirjoitukset teini-ikäisistä vanhuksiin ovat erittäin tervetulleita. Kirjoitus voi olla pitkä tai lyhyt ja sen sisältö on hyvin vapaamuotoinen, eli voit itse päättää mistä kaikesta haluat kirjoittaa. Tässä kuitenkin joitain minua kiinnostavia kysymyksiä kirjoittamisen avuksi:
* Mistä ja miten masennus syntyy? Millä lailla oirehtiminen alkoi? Oliko siihen mielestäsi jokin syy?
*Miltä masennus tuntuu? Millaisia oireita olet kokenut, miten itse kuvailisit tuntemuksiasi?
*Millaista on masentunut elämä? Miten olet selvinnyt (arki)elämästä masennuksen kanssa? Oletko joutunut luopumaan monista asioista?
* Oletko hakenut itsellesi ammattiapua? Jos et ole, niin miksi tai mistä syystä et ole hakenut? Jos olet hakenut, niin millaista apua sait ja miten olet sen kokenut?
*Mikä helpottaa masennusta? Mikä kokemuksiesi mukaan on auttanut masennukseen tai lievittänyt sitä?
Lisäksi, jos olet pitänyt esim. päiväkirjaa, niin sieltä poimitut otteet ovat erittäin tervetulleita. Toivoisin myös, että kertoisit kirjoituksessa oman ikäsi.
Kirjoituksiin ei tarvitse laittaa nimeä ja käsittelen niitä ehdottoman luottamuksellisesti. Yksittäisiä kirjoittajia ei tutkimuksestani voi
tunnistaa.
Kirjoituksia voi lähettää minulle sähköpostilla osoitteeseen [email protected] (mieluiten liitetiedostona). Samaan osoitteeseen voi lähettää myös kysymyksiä koskien kirjoitusta tai tutkimustani.
Kirjoituspyyntö on voimassa 15.4 2004 asti.
Suuri Kiitos etukäteen kaikille, jotka jaksavat vastata.
Ystävällisin terveisin
Sanna Rikala
Jyväskylän yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Olen aloittamassa Jyväskylän yliopistossa jatko-opintoja naistutkimuksen alalla. Väitöskirjani aiheena tulee olemaan suomalaisten naisten masennus.
Erityisesti juuri naisten masennus on lisääntynyt hälyttävästi Suomessa viimeisen 10–15 vuoden aikana. Tutkimuksessani yritän selvittää, mistä tässä ilmiössä on kysymys ja erityisesti miten naiset itse kokevat masennuksen. Minua kiinnostavat siis nimenomaan naisten omat kokemukset oirehtimisestaan.
Tarvitsisin tutkimukseni aineistoksi masentuneiden naisten kirjoituksia aiheesta "mitä masennus on?" Toivoisin kirjoituksia masentuneeksi todetuilta (esim. psykiatrin diagnoosi) tai masentuneeksi itsensä kokevilta naisilta. Ikärajoituksia ei ole: kaikkien kirjoitukset teini-ikäisistä vanhuksiin ovat erittäin tervetulleita. Kirjoitus voi olla pitkä tai lyhyt ja sen sisältö on hyvin vapaamuotoinen, eli voit itse päättää mistä kaikesta haluat kirjoittaa. Tässä kuitenkin joitain minua kiinnostavia kysymyksiä kirjoittamisen avuksi:
* Mistä ja miten masennus syntyy? Millä lailla oirehtiminen alkoi? Oliko siihen mielestäsi jokin syy?
*Miltä masennus tuntuu? Millaisia oireita olet kokenut, miten itse kuvailisit tuntemuksiasi?
*Millaista on masentunut elämä? Miten olet selvinnyt (arki)elämästä masennuksen kanssa? Oletko joutunut luopumaan monista asioista?
* Oletko hakenut itsellesi ammattiapua? Jos et ole, niin miksi tai mistä syystä et ole hakenut? Jos olet hakenut, niin millaista apua sait ja miten olet sen kokenut?
*Mikä helpottaa masennusta? Mikä kokemuksiesi mukaan on auttanut masennukseen tai lievittänyt sitä?
Lisäksi, jos olet pitänyt esim. päiväkirjaa, niin sieltä poimitut otteet ovat erittäin tervetulleita. Toivoisin myös, että kertoisit kirjoituksessa oman ikäsi.
Kirjoituksiin ei tarvitse laittaa nimeä ja käsittelen niitä ehdottoman luottamuksellisesti. Yksittäisiä kirjoittajia ei tutkimuksestani voi
tunnistaa.
Kirjoituksia voi lähettää minulle sähköpostilla osoitteeseen [email protected] (mieluiten liitetiedostona). Samaan osoitteeseen voi lähettää myös kysymyksiä koskien kirjoitusta tai tutkimustani.
Kirjoituspyyntö on voimassa 15.4 2004 asti.
Suuri Kiitos etukäteen kaikille, jotka jaksavat vastata.
Ystävällisin terveisin
Sanna Rikala
Jyväskylän yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko tämä todellakin väitöskirjasi suunnitelma?
Kehotan miettimään tutkimussuunnitelmasi uusiksi.
Et kai kuvitellut, että nuo kysymykset ovat itse tutkimus? Niistä ei tutkimussuunnitelmaa löydy, ei liioin koko kirjoituksesta. Elämänkertojen tutkimunen ei ole pelkkää elämänkertojen kirjaamista paperille! Henkilön oma kokemus on mitä kiinnostavin pohja tutkimukselle! Omakohtaisia teoksia aiheesta on vaikka kuinka paljon, ne ovat usein huomattavasti kiinnostavampia kuin teoreettiset kirjoitukset.
Lukemieni tutkimusten mukaan masennus sinällään ei ole lisääntynyt Suomessa viimeisen 10-15 vuoden aikana. Masennuslääkkeiden käyttö on ja masennus työkyvyttömyyseläkkeiden syynä on lisääntynyt mutta mihin viittaat tuolla väitteelläsi naisten masennuksen hälyttävästä lisääntymisestä?
Toisekseen tutkimuksesta saa sen kuvan että tutkitaan sellaisten ihmisten kirjoituksia, joilla on oman käsityksensä mukaan masennus ja jotka lähettävät elämäkerrallisen tekstin tutkijalle.
Työssäni olen hyvin usein havainnut että potilaan oma käsitys masennuksesta ei ole oikea. Suurempi syy voi olla työuupumus tai persoonallisuushäiriö. Jos potilaita ei eritellä esim SCID:n avulla, voi tutkittavien suhteen olle melkoinen bias narsististen potilaiden ylimäärän ja esimerkiksi ahdistusherkkien alimäärän suhteen ja tämä voi muuttaa koko tutkimuksen tuloksia.
Joku luotettava rajaus olisi syytä tehdä. Ja ottaa huomioon masennuksen huomattava heterogeenisyys.
Hyvä psykiatri,
Masentuneille naisille osoittamani kirjoituspyyntö ei ole tutkimukseni suunnitelma.
Koska pyynnössä on esitetty hyvin vähän tutkimukseni taustoja ja lähtöoletuksia,
on mielestäni erittäin outoa, että sen perusteella kehoitatte "miettimään tutkimussuunnitelmaa uudelleen".
Harkitsin, onko minun perusteltua vastata kommenttiinne tällä keskustelupalstalla. Koska kirjoituksenne edustaa melko yksipuolista masennuskäsitystä ja koska tätä palstaa luetaan paljon päätin kuitenkin vastata teille lyhyesti ja tuoda samalla esille hieman uusiakin näkökulmia:
En tiedä, kuinka syvällisesti olet perehtynyt
sellaisten tieteenalojen, kuten sosiologia tai naistutkimus perinteeseen. Viestinne perusteella vaikuttaa, että edustatte vahvasti lääketieteellistä ja psykiatrista näkökulmaa.
Tutkimukseni tarkoituksena on nimenomaan lähestyä masennusta sosio-kulttuurisesta näkökulmasta. Lääketieteellisen tautiluokituksen mukaisen masennuksen määrittelyt ovat vain suppea näkökulmaa laajaan moderneille länsimaisille yhteiskunnille tyypillisen ilmiöön, jota on alettu kutsua "masennukseksi".
Vaikka hegemoninen masennuksen määrittelytapa onkin meillä lääketieteellinen (joka myös omasta viestistänne selvästi on luettavissa) ei se tarkoita sitä, ettei masennusta saa ja pidä muista näkökulmista tutkia.
Terveyssosiologisen näkökulman mukaan lääketieteelliset tautiluokitukset (kuten SCID) eivät ole absoluuttisia ja muuttumattomia totuuksia. Sen vuoksi pyydän kirjoituksia hyvin vapaasti kaikilta itsensä masentuneeksi kokevilta naisilta tuijottamatta liikaa lääketieteen piirissä eittämättä käyttökelpoisiin diagnooseihin ja luokitteluihin.
Minua kiinnostaa, mitä ovat ne lukemanne tutkimukset, joiden mukaan masennus ei sinällään ole lisääntynyt viimeisen 10-15 vuoden aikana. Kysymystä siitä onko masennus itsessään lisääntynyt, vai onko kyse vain masennusdiagnoosien, masennuslääkkeiden käytön ja masennuksen perusteella myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden lisääntymisestä on hyvin hankala tutkia. Yllä mainittujen indikaattoreiden perusteella on toki mahdollista esittää erilaisia oletuksia masennuksen lisääntymisestä.
Mikäli haluat jatkaa keskustelua omalla nimelläsi, voit kirjoittaa
minulle yksityisesti sähköpostia.
Ystävällisin terveisin
Sanna Rikala
Syynä reagointiini on osaksi se aiempi Enäkosken väitöskirja, jossa syvähaastateltiin 20 masennuspotilasta ja vedettiin niistä psykiatrien mielestä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kyseenalaistettiin mm masennuslääkityksen ensisijaisuus hoidossa.
Minusta masennuksen kohdalla täytyy ottaa selvästi kantaa onko kyseessä vakava masennus (esim F32 tai F33) tai sitten ihan jotain muuta. Onko järkevää lähteä tekemään kovin laaja-alaisia uusia määritelmiä? Ainakin se haittaa tulosten vertailtavuutta. Ja absoluuttista tietoa tästä tuskin onkaan.
Tuo masennuksen lisääntyminen on paha lapsus sekin. Asiaa on tutkittu Terveys 2000-tutkimuksessa. Sen tulokset löytää pienellä haulla netistä (www.ktl.fi, Kansanterveyslehti 5-6/02). Yksi keskeinen löydös oli että masennus sinällään ei ole lisääntynyt viimeisten 20 vuoden aikana vaikka varsinkin naisilla sairauslomat masennuksen vuoksi ovat lisääntyneet koko 90-luvun.
Kaipa tässä on mukana kritiikkiä yleiseen tieteen tekemiseen. Jotenkin säikyin epävarmaa otettasi ja aloin pelätä että noin heikolta pohjalta ei hyvää tulosta saa aikaiseksi. Kehottaisin lukemaan mahdollisimman tarkkaan taustatiedot aiheesta ja sen jälkeen pohtimaan, mikä olisi mahdollisimman relevantti tapa lähestyä aihetta. Mainitaan nyt vielä että olen lukenut 90-luvun puolivälissä sosiaalipsykologian professorin haastattelun, jossa on sujuvasti sekoitti toistuvasti masennusnimisen sairauden ja jokaisen ihmisen elämään kuuluvan tunteen, masennuksen.
Hyvä psykiatri,
Olen toki tutustunut Terveys 2000-tutkimuksen tuloksiin.
Kuten sanoin, jatkan keskustelua mieluusti sähköpostistse mikäli sitä ei käydä nimimerkkien takaa.
Terveisin Sanna Rikala
vadin lisää tutkijoita jotta miestenkin masennus ja sen syyt voitaisiin kartoitaa, ja sitten vielä pari tutkijaa tutkimaan että, onko näillä masennuspotiliksi todetuilla miehillä ja naisilla suurtakaan eroa. jospa masennus on sukupuleton ?
Todellisuudessa masennus on kasvanut.Sitä ruokkii toimeton yhteiskunta parhaiten.Työttömyyteen viitteet ovat yksi osatekijä.Toinen vahvempi on julkinen sana eli media kokonaisuudessaan.
Yksinäisyys tekee tepposia myös runsain mitoin.
Kyse ensisijaisesti on siitä mitä ihminen kestää ja mitä ei.
Turvattomuus eri alueiden kokonaisuutena ja lain kyvyttömyys suojella ihmistä osan.
Pääsääntöisesti masennukset tulevat mallineina jotka eivät sovikaan käsiteltäviksi .Reaali ja fiktiot sekoittuvat.
Ei yhtään auta se että ihmiset kumartavat tv:lle kun elämä ei voi enään koskettaa mitenkään muuten.Ongelmat vain syvenee.
Miehet ja naiset reagoivat ympäristömuutoksiin eritavoilla eri asioihin.
Selkeitä masennusaaltoja mittaillaan.
Normaalin ihmisen masennus on vain viite siitä että ylilyöntejäkin tulee suuremmat määrät.