ei jaksa

Ihmisten tyhmyys ällöttää. Eilenkin näin jonkun helvetin luuserin kusevan katutolppaan ihan risteyksessä ja vielä kääntyneenä niin, että kaikki autoilijat näkisivät. Nuori kaveri. Vanhemmat varmaan ylpeitä tuotoksestaan. Tuntuu, että tyhmiä ja aivottomia porsaita ja idiootteja pursuaa joka tuutista, VIHAAN ihmisiä jotka sikailevat eivätkä omista käytöstapoja. Yäk.

prrrrkl kirjoitti:

Ihmisten tyhmyys ällöttää. Eilenkin näin jonkun helvetin luuserin kusevan katutolppaan ihan risteyksessä ja vielä kääntyneenä niin, että kaikki autoilijat näkisivät. Nuori kaveri. Vanhemmat varmaan ylpeitä tuotoksestaan. Tuntuu, että tyhmiä ja aivottomia porsaita ja idiootteja pursuaa joka tuutista, VIHAAN ihmisiä jotka sikailevat eivätkä omista käytöstapoja. Yäk.

varmaankin jotenkin tarvitaan nykyisessä kaupungistuneessa yhteiskunnassa varsinkin. Itseäni usein lohdutan, että monetkin noista hölmösti käyttäytyneistä nuorista kyllä vanhetessaan pystyvät luopumaan toilauksistaan ja siis kehittymään kohti aikuisuutta. Ehkä opiskelevat ja ovat vielä yhteiskunnassa tärkeilläkin paikoilla. On hyvä, jos näin menee, mutta aiheesta kyllä ahdistut. Taustat voi myös lähteä kotoa, jollei oikein ole hyvää suhdetta ja tervettä kuria lapsuudessa. Joskushan ihmiset näin hakevat vain huomiota ja yrittävät näyttää kavereille. Lapsellista ylpeyttä kolttosineen.

Täälä nainen 57 v ottaa osaa tuskaanne. Ymmärrän. Itsekin olen aina elämässäni ollut 'ikäistäni vanhempi' ja olen kyllä pitänyt sitä hyvänä asiana. Olen aina ollut hyvinkin ajattelevainen ja syvällinen. Siitä perheessäni aikoinaan jopa huomauteltiin, että jokin outolintu vissiin olin. Ihan sieltä asti, teitin iästä asti olen kokenut paljon samaa yksinäisyyttä, että on vaikea saada yhteistä aaltopituutta ikäisten tai en niin muidenkana kanssa. Silloin tällöin on sitten hyviksi ystäviksi löytynyt joitakin, joiden henkinen rakenne sekä sanotaan suoraan, äly, samanmoinen kuin mulla. Pysyvät mukana puheessani ja tajuavat, mitä tarkoitan milloinkin. Samoin toisin päin, huomaan miten sieluni lepää, kun saan puhella älyllä pelaavan ihmisen kanssa. Kuunella häntä ja keskustella asioista, hienoa vetää yhteen oivalluksia. Tämmöistä seuraa olen aina tarvinnut ja välillä sitä saankin. Paljon on sitten kyllä tilaa elellä ihan yksinäänkin ja oman päänsä kanssa sitten vain funtsailla. En silti ole halunnut olla ylpeä, mutta vaivaa kovasti se, kun usein joutuu kuin alentumaan, jotta voi kommunikoida toisen kanssa. Saisitteko kumpikin edellä oleva 23-vuotias jotenkin kuitekin kehityttyä itsenne rakastamisessa ja arvostamisessa. Etsikää hyvät ja fiksut puolenne ja pitäytykää hyvillä mielin niissä. Etsikää niiden avulla elämänne toteutusta. Näin itse mielestäni elämäni on mennyt. Olen aikoinaan saanut analyyttisentyyppistä ammattiapua ja se on kovasti auttanut erittelemään,mistä milloinkin on kyse, kun takkuaa ja ottaa päähän. 'Samma här':lle sanoisin, että ei se vika varmaan ole 'paskoissa ihmisissä', vaan nostapa sinä vaan nyt reippaasti pääsi pystyyn ja elä kuten sinulle on hyvä. Tosin, okay, tarvitaanhan me ihmisiäkin. Kyllä, näin on, että kevytkenkäistä meno on. Itselläni on aina ollut hyvin epäviihtyisä olo. Mutta olen tiedostanut asian - edukseni. Olen oppinut lutviutumaan pintaliitotilanteissa. Odotan vain tilanteen ja ilmiön loppumista, jotta pääsen omaan elementtiini. Pinnallisuus on karmeaa, todella. Sitähän on kaikkia mediakin pullollaan, ei mitään vakavaa ja todellista, tai jos niin harvoin. Tosin, sellaista löydän hyvin surffailemalla. On se yksinäistä, jollei ole saman aaltopituista seuraa. Itse olen ottanut tilanteen kylläkin vahvuutenani ja ihan rauhassa sitten tuumailen ja tarkkailen ihmisiä ja ilmiöitä. En viitsi pultteja ottaa. Minua on myös hirveän paljon auttanut nuorena aikuisena saamani kristilliseen uskoon tuleminen. Se Elämä ruokkii justiinsa tämmöistä persoonaa, joka haluaa ajatella sekä näkee asioita. Valtava löytö. Sen avulla olen jaksanut, odotella kunnes tämä kaikki loppuu. Itsekin ajattelen, että ihan ok, jos elämäni päättyy, mutta en sitä mitenkään edistää tahdo, vaan yritän aina nähdä omaa merkitystäni tässä kaikessa ja ihmisten kanssa pelatessa. Siitäkin voi saada tyydytystä, jos on jotakin toisille. Silti, on yksinäistä joskus aivojensa kanssa olla. Koska puheenvuoronne on tällä palstalla, niin ymmärrän oikein hyvin irrallisuuden tunteen. Meikäläisentyyppiset ovat vain joutuneet jo nyt potimaan asioita, joista toiset ehkä eivät niin sanotusti tiedä... Jaksamista, kauniit ja arvokkaat ihmiset. Sorry, taisin nimittää tytöiksi tuolla aiemmin, kuvittelin niin. Saatte olla poikakin ;)

No, ei se renkaaseen kusija nyt NIIN nuori ollut. Kyllä jotain on vialla jos yli parikymppinen aikuinen ihminen käyttäytyy kuin sika, ja näitähän on joka puolella. Kustaan mihin sattuu ja heilutaan liian kännissä pitkin maita ja mantuja, oikein suomalainen sikailuperinne!