Keskustelin esikoislestadiolaisen ystäväperheemme nuorison kanssa. Nuoret kertoivat elävänsä "tavallista" nuorten elämää, johon kuuluu nykymaailman menon mukaan kaikenlaista.
Puhelimme myös uskosta ja siitä, miten helposti me vanhemmat ihmiset olemma vaatimassa tietynlaista käytöstä nuorisolta ja kuinka usein saatamme määritellä nuorisokulttuurin jumalattomaksi vain siitä syystä, että se on meille vierasta.
Yritin kirkastaa nuorille sitä, miten Jumala hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin olemme eikä meidän tarvitse itse yrittää ansaita armoa.
Eräs nuorista kertoi käyneensä muutamia kertoja kuuntelemassa gospel-konsertteja ja nuorisoiltojen antia eri seurakunnissa.
Se, mikä minut pysäytti ajattelemaan omaa uskottavuuttani kristittynä, omaa valvomistani ja uskoani oli nuoren pohdinta siitä, miten uskovaisen ja maailmassa elävän ihmisen välillä tämän nuoren mielestä on selkeä ero. Tätä eroa kyseinen nuori ei ollut kokenut nähneensä niinkään gospel-illoissa ja nuorisotapahtumissa kuin lapsuutensa ajan seuroissa. Nuori kertoi toivovansa, että löytäisi takaisin lapsuuden uskon, joka oli yksinkertaista, ilman vaatimuksia olevaa. Nuoren mielestä uskovaisella ei ole sääntöjä, vaan uskovaisen elämässä usko antaa niin paljon, että moni asia jää turhaksi.
Keskustelukumppanini muisteli myös lapsuudenkodissaan oppimaansa asiaa - uskovainen on yhtä syntinen kuin maailmassa elävä - sillä erotuksella, että uskovainen on Kristuksen sovintotyön perusteella JULISTETTU vanhurskaaksi, Jumalalle kelpaavaksi. Uskovainen ei siis itse asiassa poikkea toisista muulla tavoin kuin siinä, ettei Jumala tuomitse häntä tekojensa mukaan. Uskovaisee ei siis tule Jumalalle kelpaavia aineksia mutta uskovaista johdattaa Pyhä Henki, joka neuvoo. Jumalan lapsenakin on syntinen ja haluaa elää Jumalan Sanan mukaan.
Tarkistin Lutherin kirjoituksista nuoren kertomaa ja totesin, että ainakin esikoislestadiolaisen ystäväperheemme lapsuuden uskoa kaipaava nuori taisi tietää, mistä apu löytyisi ja että esikoislestadiolainen opetus nuoren kertomana on vanhaa luterilaista opetusta.
Miten ihanaa onkaan
vanha luterilaisuus
2157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Room. 10:4 Sillä Kristus on lain loppu,... ...vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. _____________________________ Room. 10:5 Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee,... ...että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. Room. 10:6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas, Room. 10:7 tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Room. 10:8 Mutta mitä se sanoo? _______________ *) "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. ______________ Välikysymys: Mitäs "me" sitten saarnaamme? Hyvä ystäväni, lue nyt tarkasti mitä me saarnaamme!! Room. 10:9 1. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi 2. ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, 3. niin sinä pelastut; Room. 10:10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Room. 10:11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään." Lopuksi: On hyvin tärkeätä ymmärtää se, ettei meitä pelasta minkään etuliitteen omaava - laisuus, vaan sydämen USKO JEESUKSEEN, henkilökohtaisena syntieni sovittajana Vapahtajana ja Lunastajana. Olkoon jokainen vapaasti oman-laisensa, vaikka sitten es.lestadiolainen, kuten minä olen. Mutta lopetetaan tuollainen rajoittunut omahyväinen ja itseriittoinen - laisuudesta julistaminen ja sen sijaan julistetaan Jeesusta Kristusta syntisten pelastajana!! Ja julistetaan Pyhälle kolmiyhteuselle Jumalalalle, Isälle Pojalle ja Pyhälle Hengelle kiitosta ylistystä ja kunniaa. Hallelujaa!
ovat niin kiitollisia siitä, että ovat pelastettuja. Jatkuvasti he sanovat,kuinka tyhjää elämä olisi ilman Jumalaa. Eivät he suhtaudu alentuvasti uskosta osattomiin ystäviinsä, vaan kertovat Jeesuksen ansaitsemasta armosta, ilosanomasta. Nuoriin pitäisi tutustua kunnolla, eikä alkaa ylhäältäpäin sanelemaan asioita. Aloittaja on ymmärtänyt oikan suhtautumisen merkityksen!