Vappu takana, helpottaako? Minulle kesä on nykyään vaikeaa aikaa. Silloin on liian paljon valoa ja ihmiset ovat rakastuneita (itsekin haluaisin). Lapsena kesät eivät ahdistaneet.
Lähinnä ajattelin pohtia lääkettä yksinäisyys-masennus-vitutus -sydroomaan. Mitäkähän lääkärit kirjoittavat tuohon sairauteen? Mulla on tuossa muutama tyhjätty purkki rauhoittavia. Siinä lukee, että "ahdistuksen lievitykseen tarvittaessa". Siinä saisi lukea, että "yksinäisyydestä johtuvan ahdistuksen lievitykseen".
Onko kellään tiedossa jotain hyvää psyykenlääkettä, jolla tämä PRKL:n yksinäisyys-v-itutus-masennus olisi menneen talven lumia? Onko olemassa sellaista tilaa, että ei ahdista vaikka on yksin kaiken yhteisöllisyyden keskellä ja on silti ihan työkykyinen? Vai onko yksinäisyydestä eroon pääseminen mahdollista vain voimakkaasti lääkittynä, esim. venlafaksiinin myötä? Riittävä määrä venlafaksiinia plasmassa saa tuntemaan "Flying high again", olen yksin, ja mitä sitten?! Se on vaan niin hyvä olo, kun serotoniinin ja noradrenaliinin takaisin ottoa on estetty näillä ihmeellisillä yhdisteillä.
Moni lääkitsee yksinäisyyttä myös etyylialkoholilla. Minä en pidä siitä. Toki välillä otan jonku oluen, mutta en voi ajatella sitä päälääkkeenä. En myöskään laittomia aineita.
Paras lääke yksinäisyyteen tietenkin olisi yhteisöllisyys. Se, että me olisimme olemassa. Mutta miten minäkään kykenen löytämään sellaista verkostoa? Minulla on kerrottu olevan estynyt persoonallisuus, enkä sitä kiistä. Jos en kykene muodostamaan sosiaalista verkostoa, miksi sen pitää ahdistaa? Miksen voi olla täysin tyytyväinen vaikka olen yksin?
Lääke yksinäisyyteen.
Yleinen vuodattaja
4607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksinäisyyteen toimii varsin hyvin alkoholi..sitä kun juo itsensä tarpeeksi jurriin niin kaikki paska ympäriltä katoaa. Tietty jos viina ei maistu, ottaa vaikka diapameja..olo rauhoittuu ja pahat ajatukset katoavat ainakin hetkeksi.
paras lääke on liikunta. tämä ei ole terveysintoilijan kirjoittamaa, joka haluaa saada nuoria liikkumaan. ei, tarkoitan ihan oikeasti. jo fysiologisesti liikunta nostaa adrenaliinia ja saa hyvää oloa. sen lisäksi on jokin päämäärä, motiivi elämässä nousta sängystä ylös. liikunnan laji riippuu ihan itsestäsi, esim. kuinka hyvin siedät muita ihmisiä. jos haluat ihmisiä ympärillesi, joukkuelajit esim. jalkapallo, sopii hyvin. pidättyväisimmille ihmisille suosittelen kamppailulajeja (itämaiset lajit judo, karate..) tai nykytanssia. nykytanssissa keskitytään omaan liikkumiseen, vaikka opetus onkin ryhmässä. kamppailulajien tunneilla ei ylimääräisiä tosiaan puhella! siellä onkin usein hyvin ujojakin tapauksia. pilates, jooga. jos ei sosiaalista kontekstia halua, uinti, hölkkä jne. suosittelisin kuitenkin liittymään johonkin ryhmään jossa urheilla yksinään, tulee yhteisöllistä fiilistä, vaikka voi olla vain omissa ajatuksissaan.
Olen kävellyt 15 vuotta ja ehkä se onkin ollut minulle hyväksi. Tosin siitä taitaa olla vain vaikutusta kestävyyteen. Lisäksi pyöräilen jonkin verran. Vihasin aina koulussa joukkuepelejä. Ehkä lentopallo ja potkupallokin vielä menettelivät. Luulisin, että pyöräily ja luistelu voisivat olla minulle hyviä lajeja. Oikeastaan olenkin jaloistani hyvin vahva. Lähdenpä hieman käppäilemään tuonne komeaan kevätiltaan.
Olisi kiva jos voisivat määrätä yksinäisyyden lääkkeeksi purkillisen mukavia ihmisiä, mutta ei!