Eli en ole saanut selvyyttä Googlaamalla seuraavaan minua kiinnostavaan asiaan. Kuinka monta kiloa normaalipainoisen naisen (170cm/59kg) on "pakollista" saada raskauden aikana? Siis lapsihan itsessään painaa sen n.3,5kg ja siihen sitten istukka ja muut roinat päälle eikös?
Ajatus lihomisesta ahdistaa minua valtavasti ja minulla on valitettavasti ongelmia syömisen kanssa.. Lähinnä bulimiaa. Imettäminen ei tulevaisuudessa onnistu (rintakasvainten poiston yhteydessä tehty rintojen pienennys vaurioitti nännien tunnon lähes olemattomiin..), joten siihen en "vararavintoa" tarvitse.
Tässä olisi pian tarkoitus miehen kanssa alkaa lasta yrittämään, mutta tämä painaa mieltä. Pinnallista ja tyhmää ehkä, mutta helppo se on toista arvostella, jos ei itsellä ole kokemusta siitä, miten kokonaisvaltaisesti tällainen ajattelumalli elämään vaikuttaa..
Miten ottaa asia puheeksi esim. neuvolassa? Mitään hoitoa en ole tähän ennen hakenut tai kenellekkään ammattilaiselle tästä puhunut.
"Pakollinen" painonnousu raskaudessa
MIetteliäs tulevaisuudesta
121318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
rohkeasti neuvolassa puheeksi. Itse olin juuri paranemassa bulimiasta kun tulin raskaaksi ja pelkäsin lihomisen laukaisevan taas ahmimisen. Toisin kävi; pieni elämä sisälläsi on kuitenkin niin suuri motivaatio elää kunnolla. Kyllä sinäkin siihen pystyt jos pystyin minäkin. Sinuna en ajattelisi ollenkaan niitä pakollisia lisäkiloja vaan sitä lisäiloa minkä lapsesta tulet saamaan.
on aika normaali painon nousu... Jollekkin tulee enemmän jollekkin vähemmän.
Eikö se mene niin, että vauva loppuraskaudessa painaa lapsivesineen maksimissaan 5-6 kiloa. Lisäksi voi kertyä nesteitä jne. Jos ei liho tätä määrää, se mun logiikalla tarkoittaa että on raskausaikana laihtunut sen verran mitä vauva muuten toisi lisää. Olen itse ylipainoinen, ja olisin ihan tyytyväinen jos en lihoisi kilon kiloa. Näin ei vaan taida käydä, kun on tullut herkuteltua liikaa. :/
Olet toki ennemmin lievästi alipainoinen kuin normaalipainoinen.
Painoindeksini mukaan olen ihan normaalipainossa. Indeksi on 20,4 ja mielestäni indeksin ollessa alle 19 on kyse alipainosta. Ei kai siinä auta kuin ottaa sitten asia puheeksi neuvolassa kun se on ajankohtainen ja pyrkiä olemaan syömättä sananmukaisesti "kahden edestä", sillä käsittääkseni loppuraskaudessakin lapsi lisää energiantarvetta vain hieman. Olisiko ollut yhden leivän ja omenan verran päivässä jos en väärin muista. Entäs sitten kuntoilu? Tykkään treenata mm. crosstrainerilla lähes päivittäin kotonani 40-60min. Miten hyvin raskaana voi liikkua? Kun kyseessähän on mielestäni varsin rento liikkumisen muoto, jossa pehmeä liikerata verrattuna esim. kävelyyn ja hölkkään.
Moi! Mun mitat raskauden alussa oli 171cm ja 61kg. Painoa tuli raskauden aikana lisää 8kg, joka oli lähes kokonaan lähtenyt laitokselta kotiutuessa. Raskauden aikana en todellakaan syönyt kahden edestä, vaan ihan tavallisen terveellisesti, ainoa mitä teki enemmän mieli oli kaikenlaiset hedelmät. Jo ennen raskautta olin tottunut pitämään karkkipäivän kerran viikossa, joten raskauden aikanakaan ei tullut herkuteltua liiemmin. Liikuntaa voit varmasti harrastaa vointisi mukaan, itse kävin kävelylenkeillä ihan raskauden loppuun asti. Aurinkoista kevättä!
..hoitaa ensin itsesi kuntoon, ennen kuin haaveilet vauvoista? Jos elämäsi pyörii noin paljon kilojen ympärillä, niin et kuulosta kovin kypsältä äidiksi. Ja aika todennäköistä on, että koska olet noin hoikassa kunnossa, raskauden aikana sinulle kertyy tavallista enemmän kiloja. Sen sijaan jos rasvaa on jo luonnostaan kehossa tarpeeksi, paino saattaa jopa vähentyä. Kädet kurkkuun työntävä ja jokaisen suupalan tahallaan oksentava odottava äiti on pelottava ajatus. Paranna itsesi ja juttele jollekin terapeutille.
Lopeta tuo indekseillä kikkailu. Mitä väliä, onko se 19 vai 20 vai 20,3 vai 19,47? Grow up.
Olen samaa mieltä kanssasi. Äiti tai nainen, joka ei osaa huolehtia terveesti edes itsestään, ei osaa huolehtia lapsestakaan. Jos elämä pyörii pelkkien indeksien ympärillä on aika kasvaa vielä muutama vuosi ja alkaa vasta sitten suunnittelemaan perheenlisäystä. Vaiva tarvitsee sinua 24/7 ja jos olet henkisesti tasapainoton, et ehkä selviä...
Heissan! Kaikilla ei paino välttämättä nouse lainkaan. Itselläni on raskauden aikana paino pudonnut melki 10 kg. Tosin lähtö painoakin mulla oli jo sellanenn 96kg. En ole katsonut lainkaan syömisiäni, vaan olen syönyt silloin kun on mieli tehnyt ja juuri sitä mitä on mieli tehnyt. Neuvolassa sanottiin, että toisilla raskaus toimii ns laihdutus kuurina ja toisilla taas lihotus kuurina. On todella yksilöllistä. Juttele avoimesti asiasta neuvolassa:) Mun neuvolan täti sanoi, ettei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, vaan on tyhmää jättää kysymättä.
Kärsin monta vuotta bulimiasta ja luulen ymmärtäväni mistä puhut. Olen nyt rv 37 ja iso pallomassu lähinnä ihastuttaa ja huvittaa minua, olen kasvanut henkisesti ihan älyttömän paljon raskauden alusta. Enää ei tuo vartalon muokkautuminen häiritse. Bulimiasta kärsin ihan raskauden alkamiseen, tosin paljon lievemmin ja "harvemmin" kun teinivuosina. Taisin olla hieman alipainoinen kun tulin raskaaksi, olin tarkka ulkomuodostani ja kuntoilin paljon. Tästä syystä neuvolatäti on välillä ollut huolestunut painon-noususta joka on ollut aika suuri -oma kroppa tarvitsi ilmeisesti myös "ottaa kiinni" terveen painon. Nyt varmasti hirmustut -painoa on tullut yli 20kg vaikka en mitenkään anorektiseltä näyttänytkään. Silti nyt suht hoikkana, iso pallero massuna vaan. Kasvot ovat hieman pyöristyneet -terveellä tavalla. Olen mielestäni ehkä jopa kaunistunut raskauden myötä :D Pointtini tässä vastauksessa on kuitenkin, että ihmisen mieli on ihmeellinen, raskaaksi kun tulee niin ajatusmaailma alkaa muokkautumaan kypsemmäksi. Kyllä se "ylimääräinen" siitä sitten lähtee kuntoilemalla ja imetyksessä, mikäli sitä on aikaa tai kiinnostusta vauvan synnyttyä miettiä xD
Anoreksian sairastaneena tiedän kyllä, miten ahdistavalta ajatus painonnoususta sinusta tuntuu. Ymmärrän, ettet tahallasi ajattele, kuten ajattelet, sillä kyse on pakkomielteestä ja ajatuksia ja elämää piinaavasta helvetistä. Sairastuin itse anoreksiaan suht myöhään, eli 18-vuotiaana. Esikoiseni synnytin 23-vuotiaana. Raskausaika- ja varsinkin elämä lapsen myötä on tervehdyttänyt minua paremmin kuin olisin voinut kuvitellakaan. Omasta painosta, kaloreista ja ulkonäöstä tuli maailman mitättömämpiä ja vähäpätöisempiä asioita. Aloin syödä mitä mieli tekee ja liikuin tasan sen verran, kun hyvältä tuntui. Nyt olen 31-vuotias terve ja onnellinen, normaalipainoinen nainen ja odotan toista lastani. Kiloja on tullut tähän mennessä raskautta(rv 32 1) kahdeksan ja niitä saa tulla sen verran, kun on tullakseen. Syön terveellisesti, mutta hyvin ja herkuttelen silloin kun siltä tuntuu.