Olen pari kymppinen ja vuosi sitten valmistunut ammattiin, mulla on ihana perhe, poikaystävä ja kaikki on muutenkin "hyvin".
Miettisin kanssa joskus et miten joku voi olla masentunut, mutta nyt tuntuu siltä että vihaan työtäni, ahdistaa kamalasti koko ajan ja itsemurha ajatuksia on joka päivä. Kaikkein surkeimmalta tuntuu että kauanko tämmöstä kestää? Jos tää ei meekkään ohi ollenkaan? Ei tällästä kestä oikeesti kukaan montaa vuotta.
Oon vielä niin nuorikin, ei tällästä pitäis olla. mikään ei jaksa innostaa, mikään ajatus ei tunnu hyvältä. ruokahalu on mennyt melkeen totaalisesti. sekin että jos tää menee joskus ohi niin mitä jos puhkeaa uudestaan? ei helvetti.. ahdistaa :'(
en olis ikinä
uskonut :(
6524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tätä paskaa on kestänyt puol vuotta, joka ei oo niin pitkä aika, mutta ku ei tiedä kauan tämmönen jatkuu ja tuntuu ettei tästä pääse eroon millään. en haluais millekkään ammatti auttajallekkaan. haluaisin jutella jollekkin samanikäiselle jolla sama tilanne, mutta kuka nyt missään tilanteessa tulee kertoo että "hei oon todella masentunu ja oon ajatellu tekeväni itsemurhan joka päivä jo vuoden ajan" ei kukaan ja siks koen etten voi saada mistään apua :( tää kirjottaminen tuntuu hiukan auttavan, mutta olis hyvä päästä juttelemaan jonkun kanssa *huokaus*
Miksei ammattiauttajalle? Mua ne on auttanut ainakin tosi paljon. Onko sulla lääkitystä? Jos ei ole, niin sellaisen tarvitset, siltä kuulostaa. Lääkkeet auttaa tosi paljon, usko mua, ja niitä ei saa ilman lääkäriin menoa...
mielessä toista mieltä,että ne turruttavat tunteet ja sinusta tulee kylmä ihminen.Haittavaikutuksia niillä lääkkeillä on niin paljon.Unettomuutta toisilla väsymystä,painon nousua,päänsärkyä,ummetusta,huimausta jne.Ajattele ensin ennenkuin aloitat lääkkeet,jos olet harkinnut niitä,sillä koukkuun jää.Koukkuun jäämisestä ei puhuta,mutta lähestulkoon kaikki masennuslääkkeitä ja psyykenlääkkeitä kerran aloittaneet eivät pääse niistä irti.Totta.Kovia aineita kaikki.Kovempia aineita kuin tupakka(nikotiini).
koukuta, sivuvaikutuksia tuli minulla todella pahoja, mutta kerta annos oli minulla todella suuri, pienemmällä olisin voinu selvitä!
Ei tosiaankaan tule kylmä ihminen, päinvastoin. Tai ehkä ne aluksi niin vaikuttaa mutta pitkällä ajalla ihan toisin. Haittavaikutukset kestävät usein vain pari ensimmäistä viikkoa. Sitten vähenevät. Vaikuttaa siltä että et ole käyttänyt lääkkeitä tarpeeksi pitkään huomataksesi niiden hyvät puolet.
Tätä minä en ole tällä palstalla useissa keskusteluissa ymmärtänyt, että miksi sanotaan että "lääkkeet lamauttavat tunteet" yms. Eikös masennus ole juuri sitä, että tunne-elämä lamaantuu? Minulla ainakin se on ollut täydellinen henkinen halvaannus. Kun mikään ei huvita kaiketikin johtuu juuri siitä, ettei asioilla ole ihmiselle tunnemerkityksiä. Jos olisi tunteita, eikö masennukselle silloin voisi tehdä itse jotain? Siinä olen kyllä samaa mieltä että ei psyykenlääkkeitä kevyin perustein pitäisi aloittaa. Aloittajalle vielä: kyllä minä ainakin olen puhunut ihmisten kanssa avoimesti omasta tilastani - eihän tämä ole se normaali minä itse vaan minulle tapahtui sellainen asia mitä mieli ei kestänyt (toistuvilta itsemurha-ajatuksiltani tosin olen yrittänyt läheisiäni säästää, vaikka alussa myönsin että niitä on). Minäkin olin myös ennen iloinen, hyvinvoiva ja aikaansaava nuorinainen. Voisin hyvin kuvitella puhuvani sinun kanssasi :) Vuoden tätä paskaa on kestänyt minulla nyt, eteenpäin hitaasti mennen. Välillä vain tuntuu, että koko taistelu on turhaa - miten tällaisen jälkeen voisi koskaan enää nauraa ja olla onnellinen, saada töitä tai perhettä? Tuntuu, että koko elämä murenee ympäriltä. Mutta kai se on katsottava vain mitä tämä elämä vielä tuo, ja muistaa että se on tämä masennus mikä niitä pahoja ajatuksia meille syöttää.