Urhoutta

menneisyydestä kirjoitti:

Kesäkuun EU-vaalit näyttävät saavan raikkaita, tosi tuoreita sävyjä. Keskusta kaivoi vaalivaltikseen yllättäen presidentti Urho Kekkosen (1900-1986) haudastaan. Keskustan vaalitunnukseksi tuli UKK:n kuvalla varustettu iskulause ”Urhoutta Eurooppaan”. Hyvä, Urkki! Puolueen nerokas puoluesihteeri Jarmo Korhonen tunnustautui idean isäksi. Toteutuksesta vastasi mainostoimisto APS, jonka laskun hintaa ei sentään haluta paljastaa. Ehkä jatkossa aiheesta nähdään vielä vaalivideo, jossa Kekkosen rooliin suosittelen kaljua Oiva Lohtanderia. Hän on jo valmiiksi kuuluisa SAK:n vaalimannekiinina ökykapitalistin osassa. l Yhtä lailla nostalginen retromeininki houkuttaa vasemmistoliiton Turun kunnallisjärjestön puheenjohtajaa Mirka Muukkosta, jonka mielestä (TS 26.4.) puolueen vaalikasvoksi sopisi mainiosti Hertta Kuusinen (1904-1972). Miksei kommunistien perillisille kelpaisi kerrassaan Hertan isä, Terijoen hallituksen pääministeri Otto Wille Kuusinen (1881-1964)? Hän on nimittäin saanut kunniahautapaikan Kremlin muurissakin. Nyt enää puuttuu, että myös Sdp laskeutuu kunniakkaan historiansa lehdille ja kaivaa kuolleista vaalivaltikseen vaikka Väinö Tannerin (1881-1966), Rafael Paasion (1903-1980), Kalevi Sorsan (1930-2004) tai peräti Karl Marxin (1818-1883)! Tai saatettaisiinko nähdä kokoomuksen mannekiinina vielä Juho Kusti Paasikivi (1870-1956)? Hirmuista! Nykypäivän politiikan markkinoinnista voi odottaa melkein mitä tahansa. l Urho Kekkosen ja urhouden nostamisen voi ymmärtää vain siten, että keskustalla on suorastaan epätoivoinen tilanne, kun kannatus on vaali vaalilta vapaassa pudotuksessa. Jo ikivanhassa Punakaartin marssissa todettiin, että ”urhojansa kansanvalta nostaa esiin kaikkialta, elämästä, kuolemasta kamppaillaan”. Keskustan johto taistelee nyt todella poliittisesta elämästään. Tyytymättömyys Matti Vanhasta vastaan kasvaa keskustan kentällä. UKK-kampanja on tähdätty puolueen perusjoukon pitämiseen, sillä tuskin muinaisen, vallantäyteisen presidentin kuvalla uutta kaupunkilaista äänestäjäkuntaa tavoitetaan. Kun kaiken lisäksi tuo urhous, mitä ei pidä suinkaan sekoittaa urheuteen, on pääministerin mukaan pekkaroinnin, iltalypsyn ja siltarumpupolitiikan synonyymi, kampanja muistuttaa todella vanhasta maalaisliittolaisesta maailmasta. Keskusta katsoo nyt peruutuspeiliin. Lyhytnäköistä, pelkästään oman pellon pientareelle katsomista ei Eurooppa sentään ensisijaisesti kaipaa. Onneksi vaalitappiosta voi sitten syyttää Kekkosta. l Täytyy muistaa, että keskusta - Vanhanen muiden mukana - vastusti viimeiseen saakka Suomen EU-jäsenyyttä, kunnes Esko Aho joutui pääministerinä pusertamaan päätöksen puoluejäsenistönsä enemmistön tahdon vastaisesti. Ellei keskustan puoluevaltuuskunta olisi taipunut, Aho uhkasi erota. Ehkä juuri tämä episodi ratkaisi sitten sen, ettei Ahoa äänestetty myöhemmin tasavallan presidentiksi. Nyt kuitenkin Vanhanen nosti UKK:n ohella Ahon urhouden esimerkiksi. Kekkosen elämäkerran kirjoittajana ja EU-jäsenyyden tiukkana vastustajana tunnettu professori Juhani Suomi pitää Kekkosen nimen käyttöä EU-kampanjassa suorastaan ”irvokkaana” ja ”typerehtimisenä”. Professorin mukaan Kekkonen korosti kaikissa vaiheissa Suomen itsenäisyyttä ja itsenäistä poliittista päätäntävaltaa, vaikka hän taloudellisia integraatiohankkeita EU:hun ajoikin. l Eurovaaleja pidetään keskustan kohtalon vaaleina. Vaalitappio horjuttaisi päähallituspuolueen asemaa entisestään. Kuitenkin on turha ennustaa, että Vanhanen vaalitappion seurauksena joutuisi ensi vuonna väistymään puheenjohtajan tuolilta. Istuvaa pääministeriä ei ole ennenkään syrjäytetty puolueen johdosta - eikä todennäköisesti heivata syrjään nytkään. Sdp:n Rafael Paasiota yritettiin pudottaa puheenjohtajan tuolilta vuonna 1968, mutta hän luopui vastustajien yllätykseksi mieluummin pääministerin tehtävästä, mutta jatkoi puolueensa puheenjohtajana. Vanhanen on ilmoittanut halunsa jatkaa puheenjohtajana ja pääministeriehdokkaana myös 2011 eduskuntavaaleissa. Mutta jos hän saa vastaehdokkaita ensi vuoden puoluekokouksessa ja häviää puheenjohtajavaalin, se merkitsee samalla hallituksen eroa. Pääministerinä ei voi jatkaa henkilö, jolla ei ole edes oman puolueensa täyttä luottamusta. l Todennäköistä onkin, että EU-vaalien tappiosta huolimatta Vanhanen jatkaa puolueensa johdossa seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka. Vasta niissä koettu romahdus pudottaisi hänet pois politiikan huipulta. Ensi vuoden puoluekokouksessa uhrilampaan osaan joutuu politiikan einstein, puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Hän on sama mies, joka puoluesihteeriksi tullessaan lupasi nostaa keskustan kannatuksen 25 prosenttiin. Tuo tavoite on karannut jo noin 6-7 prosenttiyksikön päähän.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä