Mukulakivinen autopiha

Luonnonkivet ei oikein kestä tärytystä, vaan halkeilevat, joten ideasi ei oikein ole toimiva. Ja erikokoisia kiviä ei taitaisi täryttämällä saada samaan tasoon vaikka alla olisikin paksulti hiekkaa. Mukulakiveys eli kenttäkiveys tehdään käsin, asettelemalla kivet paksuun hiekkakerrokseen joko tasaisin tai pyörein puoli ylöspäin, kumpi omaa silmää miellyttää, niin että pinta on yhtenäisen ja tasaisen näköinen. Kivet kopsutellaan tiukkaan nuijalla ja valmis kiveys usein vielä kastellaan ja tiivistetään käsijuntalla ja saumataan kivituhkalla. Se kestääkö kiveys autolla ajoa, riippuu kivenlaadusta ja kivien koosta. Pienet kivet lähtevät herkemmin irti alustastaan, ja kovin isoista kivistä tehden pinnasta tulee melkoisen epätasainen. Ja luultavasti osa kivistä halkailee ajan saatossa.

Tuonkokoiset kivet ovat aivan liian pieniä mukulakiviksi liikennöitävälle alueelle. Toisin kuin kenttäkiveys, mukulakiveys rakennetaan asentamalla kivet pituussuunnassa maahan, jolloin saadaan paras mahdollinen tuki. Näin ollen kivien syvyys voi olla parikymmentä senttiä. Normaali kenttäkiveys voi kestää satunaista liikennettä, kun käytetään suuria kiviä. Kenttäkiveystä ei kuitenkaan juuri voi saada niin tiiviiksi , etteikö pohja saata painua raskaan ajoneuvon alla.

Kirkkonummella on neukkusotilaiden joutotöinään tekemiä mukulakivi teitä vieläkin olemassa ja ovat hyväkuntoisia. Myös hesassa on pieni museokadun pätkä espan ja senaatintorin välillä tehty perinteisenä mukulakivikatuna. Kyllä sinä hyvän pohjan autoillesi saat kunhan et niitä ihan pieniä kiviä käytä. Joissain saamissasi vastauksissa on hieman kokematonta tietoa tarjolla.