Haluaisin tietää, että te, ketkä olette tehneet keskeytyksen lääketieteellisistä syistä, oletteko katsoneet sikiöön tai oletteko nähneet myöhemmin kuvan.
Minä odotin epämuodostunutta sikiötä 10 vuotta sitten. Luulen, että sairaalassa on siitä kuva, en ole uskaltanut vieläkään käydä katsomassa sitä. Nyt minulle tuli mieleen, että mitä jos kuva häipyy sieltä ennenkuin olen nähnyt sen. Toisaalta en uskalla katsoakaan sitä...
elinkelvoton sikiö
äiti kolmelle
132574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulle tehtiin keskeytys rv 18, emmekä mieheni kanssa halunneet/pystyneet katsomaan pientä. Tultiin siihen tulokseen että se olisi tehnyt surullisesta asiasta vieläkin surullisemman. Parempi minusta näin.
Minun raskaus keskeytettiin rv 16. Hänellä oli sisiäelimet kasvanut pussiksi vartalon ulkopuolelle, vatsapeitteitä ei ollut lainkaan. Ja oli hänellä myös muita vakavia ongelmia. Mitä ongelmia sinun vauvallasi oli? Tiedätkö, että onko vauvasta sairaalassa kuvia? Voimia teille!
Meillä oli niin hirveän kamala tilanne, että vauvassa ei ollut mitään vikaa-kyseessä oli kaksoisraskaus, jossa toisesta oli kehittynyt täydellinen rypäleraskaus. Eli vaikka sikiö oli terve, hänellä ei ollut mahdollisuuksia molaa vastaan, olin itsekin jo aika sairas siinä vaiheessa kun keskeytys tehtiin. En tiedä onko sairaalassa kuvaa.
Todellla surullinen tuo teidän tilanne. Minulla oli myös rypäleraskaus epämuodostumasta seuraavassa raskaudessa. Minulle on tullut mieleen, että missä vaiheessa sikiö kuolee, esimerkiksi meidän tilanteessa? Mahtaakohan sikiö kuolla jo siinä vaiheessa kun supistukset alkaa? Anteeksi, kun kysyn näin hirveitä asioita. Varsinkin, jos teidän tapauksesta ei ole paljon aikaa, niin et varmaankaan mielelläsi mieti tällaisia. On se elämä usein niin epäoikeudenmukaista, erityisen epäoikeudenmukaiselta elämä tuntuu teidän pikkuisen tilanteessa. Hän on nyt ihanassa paikassa, kuten minunkin pikkuinen. Voimia kesään ja elämään muutenkin!
Me itseasiassa kysyttiin sairaalassa tuota milloin sikiö menehtyy. Kätilö vastasi, ettei sitä tarkalleen tiedetä, todennäköisesti synnytyksen alkuvaiheilla. Tuntuuhan se todella väärältä ja vaikealta asialta vieläkin..:( Nyt tosin on viime aikoina tuntunut siltä että olisi sittenkin valmis vielä yrittämään lasta, kunhan tämä raskauskielto päättyy.. Kaikkea hyvää myös sinulle!
hei.. minulla oli keskeytynyt km -06,, raskausviikkoja piti olla 20 mutta oli jo kuollut viikolla 16. Synnytin pikkuisen ja katsoinkin,, täälläpäin kannatetaan sikiön katsomista jotta olisi helpompi tehdä surutyötä. Meijän vauvasta ei löytynyt avauksessakaan mitään vikaa,, jälkeem päin tiedustelin sairaalasta olisiko heillä kuvaa pienestä,, mutta sanoivat että he kuvaavat vain 20 viikkosista eteenpäin ja kun meijän oli vain 16vk,, minulla on siis vain kuva hänestä mielessäni ja sydämessä..
Minkälaiselta 16 viikkoinen sikiö näyttää? Onko hän jo vauvan näköinen? Oletko sinä kärsinyt pahasta raskauspahoinvoinnista, kun olet pystynyt tekemään neljä lasta? Mäkin haluaisin tehdä vielä neljännen, mutta en pystyisi hoitamaan jo olemassa olevia lapsia luultavasti tulevan pahoinvoinnin takia.
Minun raskauteni päättyi viikolla 17 kun sain vakavan tulehduksen verenmyrkytys ja meinasin menettää henkeni niin samassa menetin kauan odottamani vauvani.
Kun pääsin sairaalasta kotiin niin halusin ehdottomasti nähdä tuon pikkuisen koska olin nähnyt ultrassa ja myös tunsin hänen liikkeensä ja tunsin ns. piiloliikettä vatsassani.
Hoitajat eivät millään meinanneet suostua mutta oma äitini tuli mukaan ja sanoi että meillä oikeus siihen. Lopulta meidät vietiin sairaalan patologian puolelle missä lääkäri esitteli kauniisti tuon pikkuiseni hänellä oli pituutta 17cm ja painoa en tiedä äitini otti siitä myös valokuvan joka on piilossa muistojen laatikossa en sitä katsele mutta halusin näin. Se näytti pieneltä nukelta ja sukupuoli oli poika.
Tässä tapauksessa oli patologin asiallinen käytös ja rauhallisuus suuri arvo meille ja hän sanoi heti siinä että ymmärrän mnetyksen tuskan mutta ainut lohtu tässä oli se että sikiössä ei näytä olevan epämuodostumia ja menee vielä tarkempiin tutkimuksiin joiden tulokset kestää, mutta hän lohdutti sillä että minua ja kannusti näin harkitsemaan uutta raskautta.
Sen jälkeen tulin kamlalan pahoinvoivaksi kun menin osastolle ja oksentelin vessassa olo oli kauhea.
Sain lääkäriltä pahoinvointilääkettä ja rauhoittavaa ja kun vointini koheni menin kotiin toipumaan. Minun suruani se helpotti paljon ja sain vielä kuulla minne ne tuhkataan ja olenkin käynyt siellä joskus hiljentymässä paikka on hautausmaan suojeltu kukkaaitaus. Sinne poltetaan myös abortoidut sikiöt.
Oli se rankka päivä mutta tänään olen 2 pikkuvesselin tuplaäiti. En silti unoda tuota pikkuista ja olenkin kertonut 6 vuotialleni että heillä olisi isoveli mutta se on tuolla tähtenä, heitä vartioimassa.
Oma raskauteni keskeytyi rv 21 4 ja oli kyseessä kaksoisraskaus kummassakaan ei oikeastaan vikaa vaan istukasta löytyi suoni jonka kautta toinen sai enemmän verta yms. Minulla oli paljon lapsivettä joka synnytyksen käynnisti. Kun synnytin pojat en halunnnut katsoa, mutta toinen eli vielä synnyttyään hetken. Jälkitarkastuksessa hoitaja katseli koneelta pikkuisten kuvia ja eihän ne vielä vauvoilta näyttänyt, mutta olisi ollut parempi kun en olisi ollut utelias katsomaan heitä nyt nään vaan mielessäni heidät vierekkäin makaamassa. Sukupuolet halusin synnytyksen jälkeen tietää.
rv 21 -> sikiö jo näyttää vauvalta, tosin laihalta/hauraalta sellaiselta.
se ole jokaisen oma näkemys, miten asian kokee ja näkee. Vaikea mennä toisen puolesta sanomaan mitä hän näkee tai on näkemättä.
niin noh 22viikolta lähtien lapsiakin on selvinnyt.. ja suomessa hoidetaan keskoskaapissa 24viikkoisiakin lapsokaisia.. että en tiedä sinusta käsittääkö vauva sinule 4kiloapainavan ja 50cm pituisen vauvan ja kaikki muut taitaa olla vaan niitä sikiöitä..
Meille tehtiin keskeytys rv 21 6, ja oli meille miehen kanssa molemmille selvää, että halutaan poikamme nähdä.
Saimme olla rauhassa pienemme kanssa niin kauan kuin haluttiin. Kaunis ja rauhallinen hetki, sai pitää omaa kaunista poikaa sylissä, edes kerran.
Kuviakin otettiin, olen useasti niitä katsellut.
Ikävä on kova!! :(