Vietin yksinäisen vapun ja sitä seuranneen viikonlopun. En tavannut ketään, en soittanut kenellekään. Kukaan ei soittanut minulle. Lähetin tekstarin parille kaverille kysymyksellä "saako tulla kylään?". Ei vastausta -tai vastaus tuli päiviä myöhemmin: "sorry, huomasin viestisi vasta äsken..."
Oli tyhjä olo koko pitkän viikonlopun. Yksinäisyys syö itsetunnon viimeisetkin rippeet. Kuinka voisin arvostaa itseäni kun toiset ihmiset eivät arvosta minua? Yksinäisyys tappaa elämänilon ja tarkoituksen elämältä. Kun olisi joku jonka kanssa puhua, joku jolle voi soittaa ilman että pelkää häiritsevänsä.
Harhailin kolme päivää metsässä, toki siellä oli kaunista ja keväistä. Yritin hymyillä vastaantulijoille. Yritin pitää kyyneleet sisälläni. Mietin kuinka olen ajautunut tällaiseen tilanteeseen. Kuinka minusta on tullut näin yksinäinen? Miksi on niin vaikeaa tutustua ihmisiin ja saada ystäviä aikuisiällä? Olen niin väsynyt yksinäisyyteeni.
Yksinäinen vappu
mietteitä
51579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin vietin täysin yksin nämä vapaapäivät. Lauantaina vaihdoin muutaman sanan kantakahvilan työntekijän kanssa. Lisäksi vaihdoin muutaman sanan parin tuttavan kanssa, jopa englantiakin taas puhuin, vaikken tahdo osatakaan. Kuin ihme, olen kuitenkin kyennyt muodostamaan jonkin verran sellaisia tuttavuuksia. Kuitenkin olen yksin. Mulla on ollut kyllä tekemistä, niin yksinäisyyden miettiminen on ollut hyvin ylimalkaista. Minä olen ihan noviisi ihmisiin tutustumisessa. Olen hyvin ujo ja epävarma mies. Ja siksi olen surullinen. Joo, surullisuuteni johtuu yksinäisyydestä.
Yksin vietin vapaapäivät ja vapunkin, kuten myös kaikki arkipäivätkin..istuin ja odotan... Ei enää puhelin soi, ei tule textareita, kukaan ei kaipaa tuoreen sinkun seuraa. On niin tyhjä tarpeeton olo. Mietin vain, että miksi hän jätti minut tänne suureen ja kylmään maailmana yksin...ehkä olin niin paska.
"kukaan ei kaipaa tuoreen sinkun seuraa". Hetkessä ei voi saada kaikkea. Siitä se lähtee. On alettava rakentaa uudelleen verkostoa. On löydettävä hymy kasvoille, jolloin herättää kiinnostusta. Tiedän että sitä iloa on vaikea löytää. Jätetyille tai muuten vain pakit saaneille voisin suositella Rancid-orkesterin Tropical London -biisin paria ekaa riviä. Itse koen alinomaa hylkäämistä tai sellaista seurusteluun kelpaamattomuutta. " If you lose me, you lose a good thing, that's one thing I know for sure. If you lose me, girl, you lose a good thing, that's one thing I know for sure."
En niinkään kaipaa kaveria, vaan sellaista kumppania jonka kanssa vois just tehä ja kokea kaikkea ja että sekin myös nauttisi. Ai kun tuo metsäjuttu kuulostikin kivalta. Minäkin nautin luonnosta, metsästä, kesästä, sateesta... ja vielä jos ois joku siinä mukana. Vähän myös pelottaa löydänköhän saman ajatusmaailman omaavaa tai edes sinne päin. Välillä ei meinaa pysyä ne kyyneleet sisällä, kun kaikkea tätä mielessään haikailee..
Ensiksikin -heitä ulos kaverit, jotka eivät viitsi vastata viesteihin. Ehkä sulla ei ole monta kaveria, mutta parempi olla ilman ystäviä, jotka eivät ota sinua huomioon. Jos joku haluaa vain pahoittaa mielesi tai käyttää valtaa sinua kohtaan, niin unohda sellaiset ystävät. Parempi olla vaikka yksin kuin tulla loukatuksi ja haavoitetuksi. Yksinäisyys on tunne, mutta yksin voi olla myös tuntematta itseään yksinäiseksi. Olin itse kävelyllä vappuna ja ainakin puolet käveli tai pyöräili yksin -eikä se näyttänyt olevan ongelma. Älä tee yksinäisyydestä suurempaa ongelmaa kuin se on. Ja kuten Tommy Tabermann sanoo yhdessä runossaan: älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se on vain tauko ennen loppusoiton pitkää ja intohimoista syleilyä (en muista tarkasti)