Moi taas! Ei oikeen mennyt ex-muijan tapaaminen putkeen sitten ollenkaan ;( Hän sentään avasi oven mutta sulki sen samantien kuin näki mut ja sit sen poikaystävä/ystävä tuli ja sano et se ei haluu nähä mua. Hän(sairastunut) oli kyllä aika huonossa kunnossa sen huomasi heti, myöhemmin meinasin purskahtaa itkuun rappukäytävässä ;( Hänen py/ystävänsä mukaan hän on kunnossa mistä voi päätellä että hän ei tiedä sairaudesta mitään. Hänen anoreksiansa on kyllä mennyt vaan pahemmaksi, koska hän oli sanonut ja ihmetellyt py/ystävälleen että miten olin löytänyt hänen asuntonsa, koska en muka ole koskaan edes käynyt siellä?! Hän myös sanoi että minä vainoan häntä, mikä vähän viittaa että hänen anoreksia on jo psykoosiasteinen..? Itse olen ollut psykoosissa joten tiedän millaista se on! Niin ja olen ollut hänen luonaan jopa yötäkin. Tiedän että anoreksia aiheuttaa muistihäiriötä, mutta pakko kysyä vaikka tuskin pystytte vastaamaan kunnolla että kaikki se mitä me koimme yhdessä(HYVÄT MUISTOT)niin voiko ne palautua?
Kysymys teille (MUISTI) ??!!??
Hope!
5656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sä taidat olla itse ihan sekaisin. kyllä nuo viestit mitä sä olet tänne kirjoitellut antaa sellaisen vaikutelman, että sulla on suunnilleen joku pakkomielle siitä tytöstä. :o ehkä auttasit parhaiten vaan jättämällä sen rauhaan... tuo sun meininki kuulostaa ihan sairaalta.
sairaampi osapuoli?. Sinuna hakisin apua jostain.Viesteistäsi saa kyllä sen kuvan,että sulla on pakkomielle ex:ääs ja sen tekemisiin.Likka ei selvästikkään halua olla sun kanssas,Hyväksy se tosiseikka ja jatka eteenpäin.
En muistanut sanoa että todellakin jätän hänet rauhaan! Olen siis luovuttanut ja ei auta muuta kuin odottaa että hän tulee järkiinsä tai kuolee, ainakin itse parantuja vakuutti että sydämen pysähtyminen voi tapahtua koska tahansa!
ihan hyvä päätös mun mielestä. =) et sä oikein mitään muutakaan voi tehdä tällä hetkellä, kun tyttö ei näköjään halua apuasi.
mieltä. Ei tässä muutakaan voi, kaiken olen yrittänyt mutta nyt riitti. Eniten tässä pelkään että tauti kroonistuu, mutta ei ehkä pitäisi ajatella tällä tavalla? Hän ei yksinkertaisesti koe olevansa sairas joten en voi siis tehdä yhtään mitään. Mutta alan myös hyväksymääm että anoreksiasta toipuminen on hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä mitä minulla ei ole ollut.