En haluaisi toistoa...

tästä unesta.... kirjoitti:

Näin hirveän painajaisen, olin kuoleman morsian.Hän oli kaunis tumma mies, vähän liiankin kiiltokuvamainen, pukeutui mustiin vaatteisiin.Olin alkuun unessa kauhean rakastunut häneen. Mutta se vaihtui peloksi kun jouduin kulkemaan hänen ja hänen joukkojensa mukana. Hän tappoi aivan yllättäen ihmisiä isolla leveällä puukolla ja sanoi aina että nyt sinun on aika lähteä. Hän "puukotti" mutta verta ei ollut missään ja puukko kun upposi ihmisiin se ikäänkuin hävisi eli "puukotus" oli symbolinen.Mutta sitä julmuuden tunnetta oli kauheaa katsella. Sitten olin olevinani raskaana tälle kuolemalle, ja kun lapsi syntyi en sitä kohtaa unesta muista, mutta sitten näin poikalapsen joka jo käveli ja palvoi isäänsä ei välittänyt minusta mitään, enkä minäkään tunetenut sitä kohtaan mitään äidillistä. Siinä tapahti niin paljon ja niin pahaa että kaikkea en voi kirjoittaa. Se kuitenkin loppui semmoiseen, että kävelin yksin sohjoista jalkakäytävää iltahämärässä, jonka toisella puolella oli synkkä metsä ja toisella vilkasliikenteinen maantie.Tunsin että joku tulee takana ja se oli hän itse. Ajattelin että nyt se on menoo hän aikoo varmaan nyt "puukottaa"mut. Tiesin etten pääse karkuun alistuin vaan kohtalooni. Hän tuli rinnalleni ja eteeni otti mua olkapäista kiinni ja sanoi että sun veljen porukka odottaa sua tuolla vähänmatkan päässä autolla, mene sinne.Sitten hän lähti juoksemaan ja juoksi suoraan linja-auton alle.Menin katsomaan ja ei tiellä ollut mitään. Silloin vasta unessa mulle selvisi että kuka hän oli, jostain syystä tuntui että hänen alunperin piti mut listiä mutta sitten ei halunnutkaan.En koskaan löytänyt veljeni autoa koska heräsin, luojan kiitos.Hän ei unessa myöskään "puukottanut" ketään mulle tuttua ihmistä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä