Pian pikkuinen syntyy. Ajattelin tänne valittaa ja äristä, ettei ukko luule et olen täysin kajahtanut.. Luulisi että nämä turhautumisen tunteet ovat muillakin viimeisillään olevilla tavallisia. Välillä suututtaa niin että itkettää, kun ei saa edes omaa persettä pyyhittyä kunnolla.
Suurilta osin raskaus on sujunut hirmu helposti, eikä vaivoja ole juurikaan ollut. Olen tuntenut itseni hyvin naiseelliseksi, ja onnelliseksi suurimman osan ajasta. Silti näitä itkuraivopuuskia vastaan tappelen nyt viimeisilläni. No, onneksi ei enää pitkään.. :)
ÄÄÄÄÄÄÄHHHHH x( rv 38
pahamamma?
5379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
täälläkin välillä, ottaa päähän ku joutuu mummo-tyylillä keinuttamaan ittensä välillä ylös, kun istuu rappusilla/sängyllä ym. Ja sekään ei helpota, että kaikki sitten nauraa, kun yrittää vaappua portaita ylös. Mulla menossa rv32. :)
kai se on myönnettävä että huvittavan näköisiä ollaan kun ankkakävelyä vaaputaan ankkakävelyä, mutta kun se EI ole huvittavan tuntuista! Varsinkaan nuo pirun portaat, asutaan 3 kerroksessa eikä ole hissiä x(. Jaahas, nyt kaverikin soitti kahville, norm. 5 min kävelymatka mutta mutta... heh. Jaksamista kaikille mammoille. :)
Täällä mennä puksutetaan(tai pikemminkin puuskutetaan) raskausviikkoa 33. Välillä meinaa kieltämättä palaa käämi, kun jo pelkkä kenkien jalkaan laittaminen on kamalan ähellyksen takana. Joka-aamuinen koetus töissä on, kun vaihdan ulkokengät remmisandaaleihin. En millään meinaa mahani yli päästä kumartumaan niin alas, että saisin kenkien remmit kiinni. Siinä sitä sitten koetetaan veivata jalkoja pöydälle, mutta kun ei taivu mahan yli kenkään saakka niin ei. Toinen koetinkivi on karvojen ajelu tuolta alapäästä. Sitä kun vielä haluaisi pitää paikat siistinä, mutta kun ei ole enää minkäänlaista näköyhteyttä tuonne alakertaan. Siinä sitä sitten sheivaillaan niin sanotusti pers´tuntumalta ja ulkomuistista. Viimeksi eilen sanoin miehelle, että hän saa kohta tarttua höylään tai pian hän herää aamuisin Viidakon Ykän vierestä. Näistä pienistä käytännön ongelmista huolimatta olen muuten suht hyvällä tuulella. Raskaus ei ole ollut täysin ongelmaton, sillä jouduin rv 18 autokolariin ja sen jälkeen olen kärsinyt runsaista ja kipeistä supisteluista. Onnelliseksi tekee kuitenkin tieto, että vauvalla pitäisi olla kaikki hyvin ja muutenkin olen tästä tulevasta pienokaisesta kamalan onnellinen. Tulokas on perheemme kolmas poika:)
Aika hauska kirjoitus, itse asiassa alkoi ihan naurattamaan kiitos siitä. Itse vertaan itseäni valaaseen joka illan päätteeksi rojahtaa sänkyyn ja tv tuolista lähtee puuskuttaen liikkeell. Kengän laitto on mahdotonta kun jalat turvonneet yli kenkien, kiitos croksien suunnittelijan. Kävely on ankkamaista, vaikka yrittää kävellä ns. oikein. Mutta siltikin tunnen itseni naiseksi ja naiselliseksi, vaikka ehkä joku ajattelee muuta. Yritetään jaksaa ja katsotaan peilistä sitä prinsessaa=) Onneksi käynnistys torstaina=)
käynnistykseen :) Juu nuo turvonneet jalat on kyllä kanssa yks piru... Onneksi mies ilmoittautunut hieromaan nuita norsunpökkelöitä iltaisin että vähän helpottaa. Just tulin pihalta ja edessä sukkienpoistoprojekti xD On tää vaan surkuhupaisan hölmöä menoa nykyään.