Oletteko koskaan miettineet, miten yksin asuva diabeetikko pärjää siinä vaiheessa, kun alkaa ilmeta dementian oireita? Minusta tuo on pelottava ajatus.
Yksin asuva diabeetikko
ja dementia
5314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eihän sitä pärjää mitenkään, kun ei muista ottaa insuliineja eikä muitakaan lääkkeitä tai sitten tulee otettua annoksia tuplasti, triplasti jne.
Olen jo muutaman vuoden annostellut kaikki lääkkeeni sunnuntai-iltana dosettiin viikoksi eteenpäin. Olen huomannut että tämä on todella tärkeätä. Ei niinkään lääkkeiden unohtamisen takia vaan paremminkin tupla-annosten välttämiseksi. Näin vasta vähän päälle kuuskymppisenäkin alkaa joskus muisti pettämään. Joskus tulee päivän mittaan mieleen että lääke on jäänyt ottamatta, mutta kun menen dosetille, kyseisen ajankohdan lääkkeet on jo otettu. Olisi siis tullut otettua tupla-annos ellei lääkkeitä olisi annosteltu valmiiksi.
Entäs sitten jos dementikko ei muistakkaan dosetin systeemiä ja ottaa lääkkeitä mistä tahansa lokerosta useamman kerran päivässä? Miten insuliinin piikittämisen kanssa käy 1-tyyppilläisillä? Tarvitaanko silloin joku muu piikittelemään aamuin illoin ja aina kun syö ja miten dementikko muistaa senkin ettei saisi syödä, jos piikittäjä ei ole paikalla?
Eiköhän ole niin että dementiapotilaan on vaikea pärjätä ilman diabetestä tai diabeteksen kanssa. Toivottavasti hyvinvointiyhteiskunta kantaa vastuunsa siinä vaiheessa. terveisin
Oli diabeetikko tai ei, niin dementikko ei kyllä yksin asuen enää pärjää. Tarvii jatkuvaa valvontaa.