Aika kuluu nopeasti ja loppusuora alkaa häämöttää. Vaan miten menetellä kun mieli on mustana ja ainoa ajatus päässä on se, ettei enää toivo koko lasta. :/
Ensin mies halusi lasta sanojensa mukaan yhtä paljon, kuin minäkin. Vajaan vuoden yrittämisen jälkeen sitten esikoisemme sai alkunsa. Ja kolmisen kuukautta sitten mies väittikin, ettei lapsi olisi hänen. Riitahan siitä syntyi ja myöhemmin hän tuli väittämään, ettei tarkoittanut sanojaan. Mutta en oikein osaa uskoa siihen, että joku tulisi tuosta noin vain sanomaan tuollaisen asian päin naamaa.
Nyt mies on alkanut vaatimaan, että pääsisi synnytykseen mukaan ja haluaa teettää isyystestin. Mieleni tekisi edelleen lähettää äijä mielipiteidensä ja vaatimustensa kanssa hornan tuuttiin. Käsittääkseni nainen ei ole velvollinen ottamaan ketään mukaansa synnytykseen? Enkä minä miehen letkautusten jälkeen häntä ole sinne ajatellut mukaan edes pyytää.
Välillä hän kyselee, että miksi muistelen koko asiaa, kun hän pyysi anteeksi ja sanoi ettei tarkoittanut. Mutta miten sellaisen törkeyden voisi vain sivuuttaa? :(
Olen yrittänyt saada hänet mukaan neuvola käynneille, ei onnistu. Yritin saada hänet lähtemään mukaani valmennukseen, ei onnistunut sekään. Kodin laittaminen ei miestä kiinnosta, vauvan vaatteet ja tavarat eivät myöskään kiinnosta. Koko lapsesta puhuminen ei tunnu ukkoa kiinnostavan. Välillä hän tulee tökkimään mahaani ja kyselee, että miksei vauva potki. Lopulta hän aina lähtee omille teilleen ja mutisee jotain tyhmästä lapsesta..
Tästä tulee lähinnä sellainen olo, että hän ajattelee yhä ettei lapsi ole hänen. Itse tosin tiedän, ettei muita isäehdokkaita ole, koska olen ollut koko elämäni aikana yhdynnässä vain tämän miehen kanssa. Nykyään tosin tekisi mieli lähettää tämä mies tavaroineen takaisin äitinsä helmoihin, vaikka häntä rakastankin. Hänen sanomisensa kuitenkin satuttavat todella paljon.. :(
Muilla ollut samanlaista tilannetta?
Mieli mustana.. :(
34+1
7702
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin sinulle kuin miehellesikin. Hän nähtävästi tuntee itsensä ulkopuoliseksi, eikä miehet nyt ylipäätään vouhkaa vauvavasta etukäteen. Osa miehistä osaa olla vain kävelevän lapsen kanssa, kaikki muu aika lapsi on äidin... Jos rakastat miestäsi, otat hänet mukaan synnytykseen. Tyhmiä juttuja, ääri tyhmiä sanotaan usein, yhteistä elämää eletään ja se vauvan odotus on tärkeintä. Ja eihän tuo miehen ajattelu tyhjästä ole tullut. Joku juttu siinä on taustalla, jota olisi hyvä avata ja keskustella auki. Siis miksi epäilee, ettei lapsi ole hänen? Se on teidän välinen juttu, mutta ei tuollainen asia ihan tyhjästä lähde liikkeelle. Noin ylipäätään jotkut miehet kyllä pelkäävät vastuuta lapsesta, halusivat he lapsen vai eivät. Muuttaahan se elämäänne paljonkin, mutta kivaan suuntaan. Joten ota miehesi viereesi ja puhu, kerro että ilman muuta synnyttämään lähdetään yhdessä. Lapsi ja yhteinen elämä teillä tärkeintä on, ei nahistelu ja ikävät asiat sitä saa kaataa, ennen kuin se elämä oikein alkaakaan. Usko vain, harvalla mies niin innolla mukana on, katselee vauvan vaatteita tms. Miehet nyt ei vain oo sellaisia. Siltikin he osaavat kyllä sitä lasta ja sua rakastaa, jos annat siihen mahdollisuuden. Halauksia ja pää pystyy, teille tulee vauva ja se on ihanaa aikaa. Nauttikaa siitä yhdessä.
Kiitos kauniista sanoista. En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta tunnistan itseni alkuper. kirjoituksesta. Itse olen mennyt jo yliajalle tämän raskauden kanssa ja nyt vasta mies on alkanut oikein odottaa tätä lasta. Alkuun ei juuri mitään, tietty onnessaan oli, mutta ei hehkuta niinku itse ja saatikka vauvan vaatteita olis tsiikannu. Nainen ja mies on vaan niin erilaisia. Raskaus aika todellakin on vaikeaa ja koettelee pari suhdetta ainakin meillä, mutta vaikeuksista mennään voittoon.
teette?! Jos tuo on totta, niin voi hyvää päivä, minkä miehen olet lapsellesi isäksi valinnut!!!
täällä jopa julkaistaan... Varmaan mieltä ylentävää alkuperäiselle kirjoittajalle tuollaista sontaa lukea, ap kun jo kuullostaa hyvin masentuneelta. Tuon äskeisen viestin kirjoittajan olisi syytä tutkituttaa päänsä, jos saa jonkinlaista tyydytystä nimetömänä netissä muiden mollaamisesta ja syyttelystä.
niin miksi kummassa niitä sitten hankitaan kumppanin kanssa, jolla ei ilmiselvästi ole parisuhteeseen saatikka vanhemmuuteen tarvittavia taitoja. Sopii vaan miettiä miten tulevan iskukin käytös aihuttaa ensinnäkin äidille mielipahaa, jonka vauva vaistoaa äidin kohdussa! Kannattaisi miettiä ennen kuin alkaa lapsia tekemään, että ovatko kummatkin tähän valmiita! Sitä kutsutaan vastuuksi.
asiat on noin hyvin että osaat ennustaa tulevaa. Ikävä kyllä raskaus voi muuttaa sekä isää että äitiä todella paljon. Suurin osa palautuu ainakin osittain mutta ei kaikki. Ja isälle lapsi on todellakin olemassa usein vasta ultran jälkeen, toisille vasta synnyttyään. He kun eivät potkuja tunne eikä ne kaikilla näy päällepäin.
mutta koita selvittää omat ajatukset ja tuntemukset ensimmäisenä. Älä välitä moralisoijista täällä, tai päivittelijöistä, lapsihan on jo tulossa ja sinun täytyy miettiä omaa ja lapsesi tulevaisuutta. Vaikea antaa mitään muuta neuvoa, kun ei tilanteestanne tuon enempää tiedä, mies kyllä kuullostaa täysmoukalta joka ei ole valmis perheen perustamiseen.. Kun miestä rakastaa ja on tottunut olemaan hänen kanssaan, sitä ei noin vaan heivata ulos vaikka järki käskisi, mutta jos ukko ei muutu vauvan tullessa niin varmasti omat vaistosi kertovat mitä tehdä lapsesi parhaaksi.