Onko muilla perheillä vastaavia kokemuksia?
"Minua ja vaimoani on itse asiassa ahdistanut jo pitemmän aikaa tämä uskomassa olo. Siis ei itse usko, kylläkään, vaan olla osana tätä vanhoillislestadiolaista herätysliikettä. Perheeseemme kuuluu viisi alle kouluikäistä lasta. ... meitä arveluttaa suuresti se, voimmeko rehellisesti kasvattaa lapsemme vanhoillislestadiolaisiksi, eli viedä heitä ry:n pyhäkouluun ja raamattuluokkaan..."
http://freepathways.wordpress.com/2009/05/04/uskon-kieltaminen-mika-neuvoksi/
Uskon kieltäminen
Eräs neuvoja kysyvä
18837
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kun kerran olet niinkin suuren aikuisen vastuun rohjennut ottaa, että kasvatat viittä uutta ihmistä, jotka ovat täysin sinun vastuullasi, eikös sinusta sen verran itsenäistä aikuista ihmistä löydy, että päätät itse mihin uskot ja mitä noudatat? En ole vl, ihan ulkopuolinen vaan. En voi olla ihmettelemättä uskonliikkeenne vangitsevuutta!
Olipa harvinaisen ymmärtämätön kirjoitus.
Vl ihmiset ovat hiukan sanosinko itsenäiseen päätöksien tekoon vähän heikkoja.(omat kokemuset) On hyvä kelata asioita sellaisten kanssa jotka ovat lähteneet vertaistuki tässä on tarpeen. Vl yhteisö osaa lähtijät kyllä syyllistää heistä tulee hetkessä huonoja ihmisiä, raadollista porukkaa oikeat uskikset.
Joo, juuri tuota minä tarkoitin avauksella.
Se vielä että olemme puhuneet että emme aio liittyä mihinkään erityiseen uskoon. Meille riittäisi että Jumala siunaisi ystäviä ja normaali kirkon usko. Mutta emme haluaisi joutua syrjään sukulaisista ja ystävistä.
opetus tuntuu tyydyttävältä, niin onhan sielläkin tarjolla Jumalan sanaa.Ja perusopetus Jeesuksesta, Jumalasta ja Pyhästä Hengestä. Samalla välttyy liian kireiltä elämäntapasäännöksiltä. Pääasia, että saatte mielenrauhan asian suhteen.
Entisten -60 ja -70 luvun valtasaarnaajien uskon-oppi: -Lammasten askelissa- , on osoittautunut harhaopiksi. Lammasten askelissa oppi tahtoo sanoa sen että nykyiset uskovaiset seuraavat opissa ja elämässä entisten uskovaisten askelia, siis ovat velvoitetut elämään entisten johtajien viitoittamaa tietä. Ongelmaksi tässä opissa tulee vastaan Jumalan Sana ja sadottain miljoonittain painetut raamatut joita on saatavilla ympäri maapallon kaikista kristillisistä kirkoista ja maallistuneista kirjakaupoistakin. Esim. kun entiset lampaat(-60 luvun vl-johtajat) päättivät että televisio on syntiä siinä päätöksessä syntyi ihmisoppi jota kristinuskon ylin opettaja raamattu (Jumalan Sana) ei tue millään muotoa. Nyt kun televisio on saatavilla jokaiseen vanhoillislestadiolaiseen kotiin internetin kautta pitäis tämä uskonopin kohta -lammasten askelissa- muuttaa toiseksi mutta kun vl-seurakunta pitää samalla myös itseään erehtymättömänä Jumalan valtakuntana on opillinen umpikuja mahdoton välttää. Vuonna 1909 vl-saarnajat pitäytyivät uskonopissa vain ja ainoastaan raamattuun ja vielä erikseen korostivat että seurakunta voi erehtyä. Tämän vuosiluvun jälkeen liikkeen johtoon nousseet pässit(sudet) ovat alkaneet opettaa eri tavalla ja seurakunnan kanta on nostettu Jumalan Sanan rinnalle ja osittain Sanan ohikin. Vanhoillislestadiolaisuudessa tulee olemaan edessä ankara taistelu opillisesta suunnasta, ja todennäikösesti hajaannus jossa ottavat mittaa käsitykset Jumalan Sanan ja seurakunnan päätösten suhteesta.
Kiitos sinullekin vastauksesta. Mutta kun minä, ison perheen isä ja huoltaja, en jaksa olla kiinnostunut koko liikkeen siitä tai tuosta. Ei kait tavallisen ihmisen asia ole miettiä pirstaloituuko joku uskonliike. Olisin enemmän kiinnostunut kuulemaan, miten muille perheille on käynyt ystävien suhteen kun ovat lopettaneet kuulumisen meikäläisyyteen.
alkavat vl-rivit ympäriltä harveta, kokemukseni mukaan. Toisaalta tuntuu helpottavalta.
Yritin vain tuoda esille niitä pohjia joiden varaan teidän tämänhetkinen elämänne on koodattu kulkemaan. Joku ennen teitä on ajatellut ja päättänyt ne asiat jollaisia teidän on oltava jotta teillä säilyisi Jumalan valtakunnassa Jumalanlapsi oikeus ja pysyisitte taivastiellä. Tulevat sukupolvet, ja jo nykyinenkin sukupolvi tulevat eittämättä kyseenalaistaan vanhoillislestadiolaisen elämäntavan ja uskonopin sisällön jo sen takia koska maailma on melkoisesti muuttunut siitä mitä se oli -60 luvulla. Nykynuorison maailmankuva ja tietomäärä on jo aivan toinen kuin 50 vuotta sitten.
Meidän suvussa suurperheiden lapset ovat kaikki pysytelleet uskomassa. Täällä Pohjois-Suomessa ei yhtä herkästi kielletä uskoa kuin etelässä. Nuorilla on enemmän tukea toinen toisistaan.
Kiitos lisäyksestä, selvensi asiaa. Tuo "ennalta koodaaminen" särähtää pahasti korvassani. Samalla myönnän että kotikasvatushan se on yksi tekijä. Lapsi onkin siis aina jonkin "koodauksen" kohteena, mutta silloin onnkin kysyttävä, minkä! MITÄ lapselle opetetaan?Uskonopetuksen pitää perustua raamattuun. Olen itse yrittänyt selvittää Raamatusta että mitä siellä ja varsinkin käskyissä sanotaan lasten saamisesta taikka surista perheistä uskovaien tunnnusmerkkinä. Jos näinkin iso asia jota meille on lapsesta asti opetettu, kokonaan puuttuu raamatusta... niin, tämä on yksi asia joka minua on herätellyt.
Omalla kohdalla meni yli kymmenen vuotta siinä päätöksenteossa uskaltaa olla rehellisesti mitä olen, siis ns. kieltää uskoni. Vaikka minulla on mitä ihanin ja ymmärtäväisin perhe.Äitini sanoi aikanaa että jos hänellä olisi valta hän haluaisi että jokainen lapsista olisi uskovaisia mutta koska hän ei voi elää lasten puolesta hänen on tyydyttävä ratkaisuun joita he tekevät. Aluksi huijasin itseäni mitä erikoisimmilla syillä odottaen sitä oikeaa hetkeä kertoa, aika vain kului ja elin kaukana perheestäni aivan toisenlaista elämää.Etäännyin perheestäni koska mieltä painoi se etten ole rehellinen ennenkaikkea itselleni saatikaan perheelleni.soitot ja käynnit kotiin väheni.Tavattuani avomieheni ja muutettua yhteen oli aika kertoa totuus.Halusin ennekaikkea itselleni sen avoimuuden ja rehellisyyden olla sitä mitä olen.Äiti itki kun kerroin mutta nykyään ollaan perheeni kanssa läheisempiä kuin aikoihin.On ihana mennä kotona käymään tai soittaa kun kaikki tietää miten asiat on.Nykyään olo on äärimmäisen vapautunut ja onnellinen, sydämmessäni on rauha.Se vuosia vainonnut piina ja ne iän ikuiset kysymykset mielessä on taakse jäänyttä.
Osa on ymmärtänyt osa ei ( tarkoitan muita kuin perhettäni) mutta se että sydämessäni on täydellinen rauha on kaiken sen arvoista.Ja uskon että tosi ystävyys kestää kaiken.
Ymmärrän sen epävermuuden tunteen, ei se ole mikään kevyt asia kannettavana.keskustelkaa ja keskustelkaa vaimonne kanssa.minä kävin tämän kaiken yksin, teillä on toisenne vaikkette voikkaan toistenne puolesta päättää.
Asioilla on aina tapana järjestyä, uskon minä. Joskus pitää vain kahlata melkoinen rämekkö ennekuin löytää sen vastauksen.
Hepr. 10:25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. Tuo koskee kaikkea hengellistä elämää, kaikkia seurakuntia. Jumala on antanut seurakunnan suojaksi ja kasvupaikaksi. Olen joutunut seuraamaan, kuinka jotkut nuoret eivät kiinnity seurakuntaan ja ota sieltä vastuuta. Kyllä uskokin muutaman vuoden kuluessa alamäkeen lähtee, Yksinäinen puu ei pala, kunnon nuotio lämmittää ja valaisee eksyneitä. Etsikää, vierailkaa eri seurakunnissa, kyselkää, mikä on paikkanne. Kyllä Jumala näyttää. Tekisi mieli toistaa ruandalaisen pakolaisen Isä-Sylveren kysymys eräälle murrosikäiselle pojalle: - Jeesus on tehnyt niin paljon sinun puolestasi. Mitä sinä teet Hänen puolestaan? Itse olemme muuttojen takia olleet useassa seurakunnassa. Johonkin seurakuntaan Jumala on halunnut johdattaa, jostakin sanonut etukäteen esim. että siinä seurakunnassa ei ole yhteistyökykyä, vaan ihmiset sooloilevat. Mutta jos se on sen seudun seurakunnista elävin, niin mukanahan siinä on oltava. Ei auta muu kuin rukoilla, että Jumala saa otteen seurakunnasta ja minusta. Muistan kuinka joskus Torontossa muslimityön seminaarissa käydessäni asuin mustan yksinhuoltajaäidin luona, joka vei lapsensa puolen tunnin matkan päähän seurakuntaan, vaikka siitä puolimatkassa olisi ollut toinen seurakunta. Perustelu oli: "He rakastavat lapsiani. He haluavat tehdä nuorten keskuudessa työtä ja huolehtivat heistä, rukoilevat heidän puolestaan." Ja tuo äiti tosiaan vei monta vuotta teini-ikäiset lapsensa pitkän matkan seurakuntaan vain siksi, että he rakkaudessa juurtuisivat Kristukseen. On hengellinen kotisi mikä seurakunta tahansa, uskovien yhteyttä tarvitset, samoin lapsesi. Ja mieluiten vielä sellaista, missä on uskovia lapsia ja nuoria mukana. Uskoon kasvu ei murkkuikäiselle ole kovin helppoa, jos suurin osa seurakunnasta on jo eläkkeellä. Sen olemme saaneet kokea Suomen maaseutua kiertäessämme. Kaikkein parhaiten uskossa ovat kasvaneet ne, joilla on lapsesta asti ollut pyhäkoulu, varkki-iässä opettajia, jotka ovat opettaneet heille Raamatun keskeiset totuudet, rukoilleet heidän puolestaan. Ja lopputulos on, että täysi-ikäiseksi tuleessaan nuoret saattavat jo vetää omaa varkki-ikläisten Raamattu-ryhmää. Siunausta perheellesi! Vaikka alussa olisi kuinka paljon rakkautta ja tunteita, Jumalaa ja seurakuntaa tarvitsette, sitä mieltä olen!
Tutusttatte lapsenne eri hengellisyyksiin ja annatte itse valita, siinä ohje.
Mieleeni nousee seuraavanlaisia kysymyksiä, joihin teidän itse pitää kuitenkin osata etsiä oikeat vastaukset vaikka muutaman ajatuksen laitankin.
Onko uskomisesta tullut ns. suoriutumispakko. Kuten työvuorot ja seuroissa käynnit eikä sydän ole mukana?
Jos näin on. Voi niistä huoletta kertoa luotettavalle uskovaiselle ja työvuorojen suhteen pyytää henkisen niin kuin fyysisen väsymisen vuoksi vapautusta.
Synnin luvallisuutta ei voi minkään syyn varjolla pyytää.
Kysyt, voitteko rehellisesti kasvattaa lapsenne elävään uskoon?
Etusijalla ovat oma esimerkkinne, käytöstavat ja sanavalinnat mitkä lapset kasvattaa. Kuinka suuret ovatkaan ristiriidat lastenne mielessä kun äiti ja isä elävät vastoin mitä pyhäkoulussa opetetaan.
Pitääkö sitten evätä lapsilta pyhäkoulu etteivät eläisi siinä tunteiden myllerryksessä joista he todennäköisesti kärsivät aikuisinakin?
Ei, vaan teidän vanhempien pitää osata armahtaa ja rohkaista itseänne kertomaan, että on tullut matkaväsymystä ja ennen kaikkea mistä syystä.
Sellaisiakin ihmisiä on Siionissa, jotka osaavat käsitellä asioita ns. joka kantilta.
jos vl feikki alkaa väsyttää ei kannata näytellä vaan hyppäätte sivuun vl.junasta.
taakka helpottaa heti.
olen kokenut itse tuon kaiken
etten ymmärtäisi liikeen sisällä olevan niitä jotka eivät allekirjiota sitä virallista totuutta. Se ei kuitenkaan estä seisomasta sen virallisen totuuden puolella silloinkin kun sillä lyödään sitä kaikkein heikointa. Katsomasta vierestä ja osallistumasta siihen avoimeen halvekuntaan jota moni vl osoitaa niin ei-vl kuin vl lähteville.
Onko valheessa eläminen enemmän oikein kuin se että olisi rehellinen ja eläisi rehellisesti. Koska valheessa eläminen antaa mahdollisuuden säilytää tuon yhteisöllisyyden mitä muualta ei ehkä voi löytää.
Onko se hinta jonka siinä joutuu maksamaan halpa hinta. Ja miten voi olla uskonnollinen liike joka sanoo olevansa kristillinen liike jos sen arvomailma johtaa tälläisiin ratkaisuihin.
Onko kyse syytelystä vai siitä että asiat jotka nostetaan esille koetaan itse niin kipeinä että niistä syylistytään. Jos ihminen kokee toisen sanat syylistävinä pitäisi myös katsoa ja miettiä miksi niin on. Ja enen kaikkea olla rehellinen siinä.
Ensimmäinen asia on olla rehellinen itelleen ja myös rehellisesti sanoa miltä tuntuu ja mitä kokee. Ja sen jälkeen miettiä mikä on oma suhde muihin.
Teillä on viisi alle kouluikäistä lasta. Valinta on teidän jatkateko te näiten arvojen ja elämäntavan kasvattamista lapsillenne. Ja onko sen opetus todella sellaista jonka vilpitömästi allekirjoitatte ( ilmeisesti ei).