No ja näitähän kysymyksiä nyt tulee kun on tuo uhma...
Vapun pidennetty vkonloppu meni hampaita kiristellen, koska ei saatu tyttöä yhtenäkään päivänä nukkumaan päiväunia. Tähän mennessä aina nukkunut niin kotona kuin tarhassakin. Ja loppu iltapäivä olikin aivan hirveätä kiukuttelua. Illalla sänkyyn sammui kuin lyhty, vaikka sinnekin mennessä yritti vielä pullikoida.
Olen niitä äitejä, jotka ovat sitä mieltä, että tuon ikäisellä (2v9kk) täytyy olla rauhoittumishetki päivällä. Jos vaikka uni ei tule niin kuitenkin pitää rauhoittua ja pötkötellä ihan rauhassa joku hetki.
Meillä huoneessa on pimennysverhot ja muutenkin huoneen saa yhtä "uniseen" kuntoon kuin illallakin, vaikka onkin kevät. Annoin välillä kirjankin yksin luettavaksi, muttei se kauan auttanut. Jatkuvaa laulua, huutoa ja pulinaa ja sängystä hyppimistä. Lopulta ei pysynyt enää omassa huoneessakaan vaan oli levittänyt 2 vessapaperi- ja talouspaperirullien paperit lattialle. Itse pötkötin vanhempien sängyssä kun itse olen vähän puolikuntoinen ja väsytti. Viereen päästäminen ei auttanut mitään. Aamupäivällä käydään aina pitkällä 2-3 h retkellä lähipuistossa, mummilla (kävelemällä) tai pitemmällä puistossa pyörällä. Eli liikunta ja energiankulutus luulisi olevan kohdillaan.
Jos teillä on ollut vaikeuksia välillä päiväunien kanssa niin oletteko "pakottaneet" lapsen sänkyyn? Ja miten? Millainen on ollut teidän mahdollinen vaihtoehtoinen rauhoittumishetki?
Päiväuniuhma
Elfarran
12670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meilläkin on uhmaa 24/7. Saisin kirjoittaa koko päivän, jos kertoisin vaikka yhden vuorokauden saldon. Viimeisin kohtaus taisi tulla siitä, kun levyltä tuli Magdaleena ja tyttö väitti sitä Maija Mehiläisen lauluksi. Minä tyhmä en tajunnut, että nyt on kyseessä elämän ja kuoleman asia ja yritin kertoa kärsivällisesti: Ei kulta, tämä on Magdaleena. Ensi kerralla tunnustan biisin vaikka Maamme-lauluksi, jos tyttö sitä ehdottaa! Minä olen pakottanut lapsen sänkyyn päiväuniaikaan, mikäli uhmailua on ollut ilmassa. Eli kannan tytön aina vaan takaisin punkkaan, jos hän sieltä poistuu. (Tämä vaatii pitkää pinnaa!) Mutta nyt tyttö ilmeisesti tietää, että ei ole vaihtoehtoja eikä tappele, kun vien päikkäreille. Niitä hän selvästi vielä tarvii, vaikka ihan kotona ollaan.
Lapsen uhma voi syntyä tuosta äidin omasta provosoinnista. Lopettakaa jo helvetissä lasten alistaminen ja traumojen aiheutaminen ja lukekaa vaikka niin monta kirjaa lapsenkasvatuksesta, että tajuatte mistä hyvän elämän eväät saadaan lapselle ja itsetunto tasapainoon. Pakottamisella tuhoatte pienten itsetunnon! Jos tämä viesti sai niskavillanne pystyyn ja vihan ja uhman nousemaan niin entäpä lapsella, joka pakotetaan päivästä toiseen alistumaan oman tahdon vastaiseen toimintaan. Ei ne päikkärit ole tosiaankaan maailman tärkeimmät asiat lapselle, vaan taitavat pikemminkin olla vanhemmalle tärkeämmät, kun saavat silloin "omaa aikaa". Vaikka näyttää, että lapsi tarvitsee päikkärit niin kyllä ne itse sitten siirtyvät taas päikkäreihin, kun siltä alkaa tuntua ja rauhallinen mahdollisuus siihen luodaan.
Täysin vertailukelvoton asetelma. Tulla alistetuksi? Määrääkö teillä lapsi kaikesta haluamastaan? Enpä tahtoisi olla housuissasi. Sulla on mopo karannut.
No nii, nämä ihme psykologiset lastenkasvatuohjeet ja kirjat tulivat muotiin tuossa kahekskytluvun vaiheilla. "Ei traumoja", "Ei epäonnistumisen tunteita" jne. Nämäpä korkeatasoisen kasvatustyön hedelmät edustavat tänä päivänä hyvin lehdissä kouluammuskelijoina ja muina vastaavina.
Mä kuulun siihen koulukuntaan, jossa aikuinen päättää lapsen perushoidosta. Jos mun tyttäreni ei nukkuisi päiväunia ihmisten aikoihin, hän nukahtaisi Pikku Kakkosen eteen alkuillasta ja yöunille päästäisiin herra ties milloin. Kun vanhempi luo selkeän rytmin päivään, se luo perusturvallisuutta ja kasvurauhaa lapselle. Mulla ei ole aikaa selvittää, mitä lapsi milloinkin haluaa. Mutta sen sijaan haluan varmistaa, että lapseni saa sen, mitä tarvitsee.
Meillä on ilmeisesti alkanut aiemmin tuo uhmakausi, kun nämä kysymyksiisi liittyvät asiat ovat jo kerenneet jonkun verran rauhoittua :D Eli äsken meni useampi kuukausi, että tyttö ei käytännössä nukkunut päiväunia. Jonkun aikaa aina vein sänkyyn mutta kun karkaili sieltä (ihan hiljaakin) pois tai lauleli tunnin ajan, luovutin vähäksi aikaa. Neitiä ei vaan yhtään väsyttänyt. Sitten alkoikin taas tulla merkkejä siitä, että päivällä väsyttää ja nyt ollaan saatu suht helposti ainakin välillä niitä päikkäreitä nukuttua. Nyt on myös ollut helppo vedota siihen, että pitää nukkua päiväunet kun pikkusiskokin nukkuu ;)
Eivät kaikki yli 2 vuotiaat tarvitse joka päivä päiväunia. Ei varsinkaan sellaisina päivinä, jolloin saa nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa. Jos olet sitä mieltä, että lepäämässä pitää käydä, mutta ei ole pakko nukkua, mene lapsesi kanssa päiväuniaikaan "lukemaan satuja". Siis älä puhu mitään nukkumisesta vaan vain siitä satujen lukemisesta. Se tapahtuu tietenkin sängyllä maaten. Siinä voi sitten vähän jutella lapsen kanssa myös. Ja lapsen voi myös jättää yksin katselemaan kuvakirjoja, jos on sitä sorttiä, että malttaa yksikseen kirjoja katsella. Jos uni tulee, niin hyvä, jos ei, niin sitten voi parin sadun ja pienen jutustelun jälkeen lähteä leikkimään. Meillä poika käpertyy satutuokion aikana nukkuma-asentoon, jos on väsynyt, mutta jos ei väsytä, alkaa viimeistään kahden sadun jälkeen tekemään temppuja yms.
Pitkät ulkoilut ja kävelyt eivät välttämättä ole aina hyviä juttuja vaan voivat stressata lapsen niin että elimistö on niin täynnä stressihormoneja ettei rauhoittuminen onnistu. Ja mitenhän nukkumaan pakottaminen saa lapsen elimistön hormonit lepotilaan, kun pakottamisesta syntyy aina stressihormoneja lisää?! Nuo pikkuiset ovat semmoisia veitikoita ettei heihin päde yleisäännöt ja käyttöohjeet. Jos uni ei tule niin ei sitten niinpä "so what".. Lapsi on viisas ja osaa itsekin säännöstellä elämäänsä, kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Vanhempien omaan muottiin pakottamisesta voi totisesti syntyä sekamelskaa jos lapsi onkin tuohon muottiin sopimaton. Kyllä ne kasvaessaan löytävät oman rytminsä, että relaa vaan..
Lapsi ei kuole siihen, jos ei ota päikkyjä - eikä se aivojen kehityskään siihen tyssää. Tiedän, että tutkimusten mukaan uni on vielä leikki-ikäisellekin päivällä tärkeää, mutta jos se uni ei vaan tule... minkä sille voi! Saatko sinä itsesi väkisin nukutettua, jos ei väsytä? Lepohetki sinänsä on hyvä ajatus - vaikka juuri tuota kirjan lukemista. Siihen se nassikka nukahtaa, jos väsyttää. Mun mummo aina sanoi, että jos päikkäreille nukahtaminen kestää kauemmin kuin unet, voi päikkärit hyvin unohtaa! Elikkäs tervettä maalaisjärkeä saa käyttää. Laita lapsi sitten illalla aikaisemmin nukkumaan tai anna nukkua aamulla pidempään, jos ei päikkäreitä ota. Stressaamalla päikkäreistä saat enemmän hallaa aikaiseksi kuin unohtamalla päikkärit.
hyvä että jos nukuttaminen kestää kauemmin kun unet niin ne voi jättää pois, itse olen ajatellut juuri tuolla tavalla kahden vanhemman tytön kanssa ja ensimmäinen lopetti päiväunet 2v ja toinen 2v 5kk suunnilleen, kolmas 1,5v nukkuu vielä. Se on pieni aika minkä lapsella kestää tottua olemaan ilman päikkäreitä, kyllä meilläkin meinasi nukahtaa joskus lastenohjelmien aikaan mutta sitten vähän keksittiin muuta hommaa ja selvittiin yöunille saakka, jotka olivatkin sitten aikas pitkät...että omaa aikaa jäi illalla reilusti eikä aamullakaan aikaisin tarvinnut nousta. Sen verran vielä että neuvolassakin sanoivat vaan että laita päiväunille mutta mites väkisin laitat, enkä sitten laittanutkaan. Se on hyvin yksilöllistä miten unta tarvii. Jos meidän lapset olisi olleet hoidossa olisivat varmaan nukkuneet päiväunet mutta kotihoidossa niitäei tarvittu. Ja meitä myös peloteltiin joskus tuolla että aivot tarvii päikkäreitä kehittyäkseen mutta vanhin tyttö jo iso koululainen ja erittäin hyvä oppilas että kai ne aivot jonkin verran on kehittyneet ilman päiväuniakin.
Miten ihminen on voinut kehittyä ihmiseksi joka olemme tänäpäivänä ilman kaikkia nuita pakkopäikkäreitä ja muita sosiaaliohjeita? Ei ihminen ole kehittynyt ihan vähässä ajassa tähän malliin ja silti kuvitellaan että viimeiset vuodet ovat tuoneet ihmisille oppeja joita ilman ei voi kasvaa normaaliksi? Nukutaan jos väsyttää ja jos ei väsytä niin ei voi nukkua väkisin.
..on kyllä kaikile huonoin vaihtoehto. Kaikilla palaa pinna, ja jos saat lapsen tunnin nukutuksen jälkeen nukkumaan, niin siitä on itsekkin niin poikki, että tekee mieli mennä seuraksi. Lepäily ja satujen lukeminen on kanssa ihan hyvä katkaisukeino päivään. Itsellekin on sitten illalla mukavampaa, kun lapsen saa viedä kahdeksalta nukkumaan ja saa "omaa aikaa".