olen näin vanha, eronnut jo yli 10 v sitten ja niin niin yksinäinen että ihan itkettää.
Minun ainoat aikuiskontaktini ovat ihmiset työpaikallani ja heillekin on tosi vähän aikaa tauolla.
En ole oikein kokaan harrastanut mitään.
Nyt mietityttää kovasti tämä yksinäiyys.
Haluaisin ystävän /ystäviä elämääni mutta en tiedä mitä aloittaa.
Olen pääkaupunkieudulta.
Kärsin erilaisista sosisslisten tilanteiden pelosta ja olen aikamoinen jännittäjä.
Kertokaa miten olette tehneet te, jotka olette kenties samassa tilanteesa.
Koiraa minulla ei ole jota ulkoiluttaa (en voi edes ajatella allergiani takia)
Voi miten ystäviä?
56v
12607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse olen nainen, 47 v. Ihan ensin tuosta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja jännittämisestä. Olin nuorempana aivan samanlainen ja ikävä kyllä tuo tekee sen, että ei synny tai pääse syntymään ystävyyssuhteita. Itse hakeuduin psykologin vastaanotolle yli 30 vuotiaana. Kävin kahden vuoden aikana psykologilla ehkä n.12 kertaa. Siellä puhuttiin lapsuudestani jne. Sieltähän se sosiaalinen jännitys juontuu, ei tästä enenpää. Jos olet ansiotyössä ja sinulla on varaa, hakeudu yksityiselle psykologille ja kerro että jännität sos. tilanteita. Eli alappa aukomaan ammatti-ihmisen kanssa lukkoja, jotka pidättelevät sinua. Uskon että avun hakemin eli kynnyksen yli jalan nostaminen on se kaikkein vaikein ja jännittävin asia,(niin minullekkin) mutta et varmaankaan kadu jos sen askeleen otat. Itselleni silloin tuo keskustelussa käyminen oli joskus kamalan raskasta, mutta tavallaan "itsensä uudelleen synnyttäminen" auttoi kamalan paljon.Nyt tuosta ajasta on jo yli 10 vuotta kulunut. Nykyisin nautin elämästä ja minulla on ystäviä muutamasta erilaisesta harrasteryhmästä. Lisäksi joitakin ystävyys suhteita on tullut vuosien varrelta. Tätä nykyä olen leski ja asun omakotitalossa. Kotona minulla on vielä esikouluikäinen lapsi. Itse asun maaseudulla. Aloita vaikkapa myös miettimään mikä harrastus sinulla on ollut unelmissa? Itselläni se oli ollut teini-iästä asti kuorolaulu ja vasta yli 30 vuotiaana USKALSIN mennä mukaan paikkakunnallamme perustettuun viihdekuororyhmään. Tuon jälkeen olen laulanut jo kahdessa muussakin kuorossa. Muuten, saman henkisistä ihmisistä saa hyviä ystäviä....Et kai ole niin kova jännittäjä, että kaihdat ulkoilua? Työpaikka on tuttu ja turvallinen ihmisineen, mutta tarvitset muutakin elämää. Itse olen tällä hetkellä kotona, mutta haen taas töitä kun on se aika. Tsemppiä sinulle muutoksen tielle!
kun ei oikein ole koskaan ollut mitään erityistä harrastusta Aiemmin omistauduin vain liitolleni (surullista kyllä) ja nyt eron jälkeen olen vain tehnyt töitä ja taas töitä ja nyt oikeasti kaipaisin neuvoja miten tätä eteenpäin
Mä olen 50- vuotias ja eläkkeellä eli olen kotona päivät pitkät ja olen todella huomannut ettei ole tekemistä kun ei ole ystäviä , ystävää . Kärsin myös sosiaalisesta pelosta ja masennuksesta joka nyt on kuiteskin jotenkin lääkkeiden avulla kontrollissa . Olen myös eronnut ja muuttanut etelään töiden perässä ammoin , kasvattanut lapseni ja nyt olen sitten totaalisen yksin täällä ;( No tietenkin aikuiset lapset käyvät ajoittain mutta eihän se riitä täyttämään koko elämää . Käyn vain kävelemässä päivisin ja illat tuijotan tvtä, eli pitkän päälle tosi orpoa tekemistä, ajattelin että olisi tosi ihana kun edes kävelylle olisi joskus kaveri mutta mistäpä revit !!! Ole onnellinen että sinulla on vielä työpaikka . Tosin eihän se täytä koko elämää ja toisaalta on kivakin olla välillä yksin mutta ei aina !!!! Jos haluat ystäväksesi niin ilmoittele :-)
En oikein saanut tekstistäsi selvää oletko nainen vai mies ja mistäpäin. Mutta jos haluat tutustua niin laita sähköpostii niin jatketaan
Mä olen nainen, anteeksi kun en huomannut sitä ilmaista . Asun Nurmijärven kunnassa . Mun sähköposti osoite on : [email protected] joten kirjitellaan ja katsotaan onko mitä yhteistä säveltä, muuta kuin yksinäisyys :-)
Olen samanikäinen kuin sinä ja jokseenkin samassa tilanteessa. Joskin vielä huonommassa. Olen nimittäin eläkkeellä ja jokseenkin jumiutunut tänne kotiin yksinäisyyteen. Se on todella masentavaa. Aamuisin en keksi asiaa jonka vuoksi herätä ja vedän mielelläni peittoa uudelleen korville. Mutta ei unikaan ikuisesti auta, eikä sellainen ole oikeata elämää. Tahtoisin vielä löytää elämänilon tähän surkeuteen. Vaikka usein tuntuu että olisi parasta lopettaa koko homma. Masennus on tullut mukaan kuvaan eikä ole helppoa päästä siitä eroon. Luulisin että hyvä ihmissuhde auttaisi monta asiaa elämässäni. Toivon että niin vielä käy ja yritän taistella elämästäni päivästä toiseen ja tunnista toiseen, jopa minuutti kerrallaan. vastausta pyytää Päiväuninen
Ootsä samalta suunnalta kuin mä tuossa edellisessä viestissä ? KIrjoitelkaa jos haluatten yksinäisen ystäväksi .
Olisi kiva tulla ystäväksesi. Asun Turussa eli ollaanko samalla suunnalla?
No mä asun Nurmijärven kunnassa eli tulee meille välimatkaa sitten n 170 km . Mutta voidaan kirjoitella ainakin vai mitä ajattelet.
Olisi kyllä ihan hyvä ajatus kirjoitella vaikka ei tuo matkakaan niin kauhean pitkä ole. Annan sulle toisen sähköpostiosoitteeni jonne voit suoraan kirjoittaa. eli [email protected]. kevättä ilmassa terv. päiväuninen ps. ootko mies - vai naispuolinen?
Tuntuu niin tutulta noi sinun tuntemukset ja kokemukset.
On se minullakin jännittäminen ollut esteenä elämässä. Minun yksinäisyyttäni on vähentänyt huomattavasti ryhmiin meno, joissa saa vertaistukea.En olisi ilman AAL:n ryhmää selvinnyt, niin paljon tukea ja rakkautta olen siellä käyviltä ihmisiltä saanut. AAL= alkoholistien aikuiset lapset. Ryhmään ovat tervetulleita kaikki asiasta kiinnostuneet. Koen kuitenkin vielä olevani aika yksin ja on vaikeaa mennä erilaisiin harrastuspaikkoihin, kun ei ole oikein niitä ystäviä, joitten kanssa kulkea. Sulle 56.v. mies, kyllä niitä samassa tilanteessa oleviä löytyy, täällä ainakin yksi. Kirjotellaan vaikka täällä, eiköhän se yksinäisyys ala hellittään ja jännittäminen väheneen. En uskalla tänne laittaa sähköpostia, vaikka olisi kiva kirjoitella muitten saman kokeneiden kanssa. Miten pääsis vapaaksi mielen lukoista ja jännittämisestä.