Olen pitkään rukkoillu ittelle uskoa. Olen kamppaillut ja kippuillut erillaisten asijoitten kanssa ja yrittäny hakia lohtua uskosta, jota mulla ei ole. Olen yrittänyt kovasti saaha yhteyttä Jesukseen, mutta hän ei osoita itseään minulle millään lailla.
Mulla on pieni aavistus, että vanhoillislestadiolaisten keskuuvesa on Jesus. Olen usseisa Oulun rukkoushuoneisa käyny kattomasa menoa ja yrittäny saaha yhteyttä Jesukseen. Usseissa rukkoushuoneissa ja kokkoontumistiloisa meno on ollu vain aika hurjaa. Rallatellaan ja tanssitaan ja huuvetaan alituiseen jottain halleluujaa ja aamenta. Tuntuu teennäiseltä ja sellasella menolla tuntuis Jesuksenkin vain karkaavan pois.
Evlut kirkon tillaisuuksisaki oon käyny ja niisä ussein saarnat hyvin latteita, paitti kerran tuomiokirkosa, ku sinne kokkoontu runsaasti vanhoillislestadiolaisia. Tuola koin hengen yhteyttä, mutta silti Jesus ei vastannu mulle. Pysy kaukana minusta. Tuolloin sain rohkeuven käyvä myös Rauhanyhistyksellä seuroisa. Väkeä oli tosi paljon. Välillä tuntui, että Jesus puhhuu suoraa mulle. Pyysin jopa siunausta omalle kohalleni ja ne saarnattiin. Mutta silti en kokenu ihan, että siinä olisi aijosti ollu Jesus mukana.
Oon rukkoillut iltosin ussein, että Jesus, osota mulle ittesi. Jesus ei vain vastaa. Välillä tuntuu, onko Jesus hylänny mut kokonaan. Miksei hän anna kättään mulle. Kalevan mielipijepalsta on myös ollu omijaan aiheuttaa mulle eppäilyksiä. Sielä ku on käyty kiivasta keskustelua evoluutiosta, tieteestä ja ristinuskosta. Usiat pitävät uskontoja ja yleensäkki raamatun oppeja liian vanahan aikasina muinaisjäänteinä.
Mutta ite oon silti yrittäny saaha yhteyttä edelleen Kristukseen. Miksi Jesus ei osoita itteään mulle, vaikka juuri nyt sitä eniten kaipaisin? Kuinka saa yhteyden Jesukseen ja mitä täytyy tehdä, että pääsee osalliseksi Jesuksen rakkaudesta?
Jesus ei kuullut pyyntöäni
Kuinka saan yhteyden Jesuks...
15495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nuorena rukoilin, että pysyisin uskomassa elämäni loppuun asti. Nykyään olen kuitenkin ateisti. Ei siitä Jeesuksesta kannata välittää. Jeesusta ei ole olemassakaan. Kaikki uskonto on vain tyhjää puhetta ja toivekuvitelmaa.
>>>Jeesusta ei ole olemassakaan. Kaikki uskonto on vain tyhjää puhetta ja toivekuvitelmaa. >>> Tosi juttu: Pyysin erään kesän alussa erästä läheistä ihmistä mukaani suviseuroihin. Hän kävi aina joskus evl-tilaisuuksissa. Hän vastasi: Eeen minä sinne tule. Onko sitä Jeesusta edes olemassakaan. Parin viikon kuluttua häntä ei enää ollut.
ettet vaan vaikuttanu mitenkään asiaan????!!!!
Vielä vaarallisempaa taitaa olla kuulla synninpäästön sanat. Tiedän monia kuolemantapauksia tapahtuneen lähes välittömästi niiden lausumisen jälkeen.
Rauhanyhdistyksellä mennä puhuttelemaan puhujaa ja saada henkilökohtainen synnin päästö!!!
on teillä aikamoiset veljet!!!!!
tai et usko. Ja ihan oikeesti. Sitten alat miettiä, mitä hyvää elämässäsi on ja funtsit, mistähän se kaikki on peräisin. Se on näyttö nro1. Ala olla yhteydessä ITSE rukouksessa, ajatuksissa, huokauksin tai vaikka, ei paha: kiitoksin. Ehkäpä saatat jopa ilmestyä lopulta omalle itsellesi, muuta ilmestymistä ei ole syytä odotella ihan lähiaikoina. Vaikka kiertäisit maailman kymmeneen kertaan ympäri, et löydä mitään, jos olet hukannut itsellesi tärkeimmän, oman minuutesi.
kaksi sisaruksistani hurahti uskoon tuolla tavalla, että rupesivat kiittämään ja ylistämään Jeesusta. Nämä vain tekivät tätä eri paikoissa. Kummatkin kertoivat Jeesuksen lopulta ilmestyneen heille ja kertoi jonkin profetian. Siskolleni Jeesus oli kuulemma sanonut, että maailman loppu tulee 2008 joulukuussa, kun taas veljelle Jeesus oli sanonut, että Maailman loppua ei tule meidän aikana, mutta meillä on tärkeä tehtävä saarnata hänestä. Kummalle ilmestyi oikea Jeesus? Ite kyllä olen ajatellut, ettei kummallekkaan. He ovat saaneet itsensä jollain ihmeen tavalla ittensä sellaiseen transsiin, että ovat vain nähneet näkyjä. Oikea Jeesus ei ilmesty kenellekkään tällä tavoin. Näin se raamatussakin tietääkseen kerrotaan, vaikka itse en kyllä usko Jeesukseen.
No, kyllä se veljen sanoma oli ainakin Raamatun mukainen. Sisaren sen sijaan ei ollut: Markus 13] 31 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. [Ps. 102:27, 119:89; Jes. 40:8; Matt. 5:18; Hepr. 1:11] 32 Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä. [Ap. t. 1:7; 1. Tess. 5:1,2] Valvokaa! 33 "Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. [13:33-37: Matt. 25:13] Eli Jumala yksin tietää. Ja toisaalta evankelioiminen kuuluu meille kaikille, niin kuin veljen sanomassa sanottiin. Eli veljen sanoma oli Raamatun mukainen, veljen elämä sitten näyttää, onko hän lähtenyt todella Jumalaa seuraamaan. Ja saattaa se siskokin Jumalan tien löytää tai sillä olla, vaikka välillä vihollisen/oman mielensä toiveiden mukaan profetoikin. Siksi Jumala haluaakin antaa uskoville henkien erottamisen armolahjana. Jumalasta nuo sisaren sanat eivät olleet. Saattaahan Jumalan Pyhä Henki varottaa monestakin asiasta, esim. viinasta, mutta jos ihminen ei tee parannusta, ei hän pääse vakaaseen vaellukseen. Ei se silti todista sitä, etteikö Jumala rakkaudessaan olisi puhunut tälle ihmiselle. Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää, eikä kaikki antikristusta, mikä ei ole juuri oman ajattelutapamme mukaista. Jumala ei ilmesty Raamatun mukaan kenellekään näkyvänä, Jeesuksen nähneitä sen sijaan on paljon. Ilmestyihän hän opetuslapsillekin kuolemansa jälkeen. Itsekin olen kerran nähnyt Jeesuksen. Eli sydämeni ja hengitykseni oli pysähtynyt unessa ja ehdin käydä rajan takana. Menin pitkää, pimeää tunnelia pitkin ja sen toisessa päässä oli Jeesus. Pääsin ehkä metrin päähän hänestä ja tunsin sen suunnattoman rakkauden, mikä huokui Hänestä. Hänellä oli päällään viitta, joka oli valoa, keltaiselta ja valkoiselta hohtavaa, kuin samettia, mutta kuitenkin aineetonta. Mieheni oli havainnut, että en hengitä. Hän ravisteli minut takaisin elämään, sydämeni löi ensin aivan miten sattuu, sitten palasin "normaaliin" elämään. Olin kuitenkin miehelle kolme- neljä päivää vihainen, sillä tämä elämä oli niin tyhjää verrattuna Jeesuksen rakkauden läsnäoloon. Sitten tuo läsnäolo himmeni ja siitä lähtien olen sitten elänyt taas täällä maan päällä. Mutta silti: Ihanin paikka ihmiselle on Taivas ja Jumalan ja Jeesuksen läsnäolo!
Niinpä. Itsesuggestion voima voi olla valtava.
uskon aikanaan. Sitä ennen ihmisen tehtävänä on rukoilla, toivoa ja välillä vaikka huutaa Jumalan puoleen, sillä muuta ihminen ei voi. Toivo on jo orastavaa uskoa. Itse olin epätoivoinen asian kanssa. Jumalaan ja enkeleihin oli helppo uskoa ja rukoilla, mutta Jeesuksen merkitys tuntui vaikealta ymmärtää. Rukoilinkin Taivaan Isältä, että Hän antaisi minulle ymmärryksen ja uskon Jeesukseen aikanaan, enhän väkisin itsestäni voi uskomisen tunnetta Jeesukseen pusertaa. Rukoilin, että ymmärtäisin, mitä tarkoittaa esim. että Jeesus on Herra tai että Jeesus pelastaa tai että Jeesus on Vapahtaja. Jumala kuuli rukoukseni eikä hylännyt vaikka välillä vihaisena ja epätoivoisena huusin Hänen puoleensa. Nyt 46-vuotiaana tunnen sydämessäni uskon Jeesukseen ja ymmärrän Jeesuksen merkityksen Vapahtajana. Jeesuksesta puhuminen on luonnollista, eikä Jeesuksen nimeä tarvitse väkisin huulilta pusertaa.
Jumalalla on oma aika , jolloin hän kutsuu ihmistä, ja jos silloin ei kutsu kelpaa, niin ei myöskään silloin kun se sopii meille itsellemme...
ilmaista.
etsi myös lähin esikois lestaadiolaisten rukoushuone ja käy kuuntelemassa niitä.
Etsivä löytää, niin on Raamattu luvannut. Jatka etsimistä. Tiesi on ainakin minulle hyvin tuttu. Olin lapsuuden uskossa johonkin siihen 13 vuoteen asti, viel ripille mennessäni halusin todella surata Jeesusta. Mutta sen muistan, kuinka ensimmäisen kerran lavatansseihin mennessäni minut ikäänkuin nostettiin katon rajaan heti ovesta sisään astuttuani. Sieltä ylhäästä katselin (hengessä) alhaalla pyöriviä pareja ja kuulin aivan selvästi kysymyksen: - "Tätäkö haluat?" Tiesin, että kysyjä oli Jumala, mutta vastasin: - "Tätä" Sain sitten tätä reilut 15 vuotta, opiskelin siinä välissä, asuin Lontoossa ja Tukholmassa. Sitten yli kolmikymppisenä omat voimat olivat lopussa. Tiesin, että Jumalalla on voimaa, sen olin lapsena naapurin uskovaa äitiä seuratessani oppinut. Ja niin nöyrryin ja pyysin Jumalaa tulemaan elämääni. Mutta kyllä minä vielä lähes vuoden sain kipuilla uskoni kanssa. Jälkeenpäin ajatellen oli ikäänkuin "sateenkaaren alla" eli jos olisin kuollut, Jumala olisi ottanut minut luokseen, vaikka minulla ei mitään selvää vahvaa uskoa tai pelastusvarmuutta olllut. Etsin kuitenkin vilpittömästi. Rukoilin, luin Raamttua ja hengellisiä kirjoja. Joskus olin jo luovuttamaisillani, sanoin puolestani rukoileville, etten jaksa enää yrittää. He sanoivat vain yksioikoisesti: - "Mutta me rukoilemme!" Ja kiitos heistä, he jaksoivat rukoilla. Muistan, kuinka eteeni tuli Sana-lehdestä artikkeli, jossa kerrottiin katkeruudesta. Ja kun luin sen, oli kuin tulppa olisi otettu pois ja Jumalan rakkaus pääsi virtaamaan minuun. Parin päivän päästä täytyin Pyhällä Hengellä eikä minulla enää olut tipppaakaan epäselvä, että Jumala oli minun taivaallinen Isäni, kaikkien rakkain. Jälkeenpäin Jumala selitti, että olin etsinyt Jumalaa niin pitkään, että olin tullut katkeraksi ja tuo artikkeli tosiaan nosti sen katkeruuden tulpan pois. Toisaalta olinhan näin jälkikäteen ajatellen tietoisesti lähtenyt Jumalan kämmeneltä silloin 15-vuotiaana, sanonut Isälle "ei" Ehkä siksi jouduin muutaman ylimääräisen kierroksen tekemään. Mutta etsivä löytää. Nyt olen itsekin ehtinyt olla jo neljännesvuosisadan uudelleen Jumalan lapsi. Rukoile, käy eri seurakunnissa,herätysliikkeissä, pyydä esirukousta puolestasi. Ja pyydä Jumalaa ohjaamaan sinua! Jokainen rukous vie sinua eteenpäin. Väsyneinä päivinä muista laulun sanat: "Pidä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään! Ja sitten tulee se päivä, jolloin kaikki on kirkasta ja selvää! Siunausta sinulle!