...ja nyt taytys jaksaa vaikka mitä!

Ymmärrän, että sinua masentaa sinun ja miehesi ero. Itse olen vasta 16vuotta, joten en voi ihan täydellisesti tietää, että miltä sinusta tuntuu, mutta omatkin vanhempani ovat eronneet. paperit allekirjoitettiin 7kk sitten ja se masensi minut. Menetinhän yhteyden äitiini, koska minä ja sisareni jäimme isällemme, koska äitini niin halusi. Äitini petti isääni puoli vuotta ennen, kun hän ja isäni erosivat, josta minun isäni masentui myös, mutta voi nykyään jo paremmin (ainakin siltä näyttää). Itse olen vieläkin vähän masentunut ja koulukin menee miten menee. viimeistä vuotta peruskoulussa ja tulevaisuus epävarma. Mutta kyllä minä uskon, että pärjään.

Suosittelisin sinulle, että aloittaisit jonkun harrastuksen. Kuten punttisalilla käynti. Ei se pienemmillä paikkakunnilla edes kallista ole. jos semmoisella nyt satut asumaan. Tai sitten joku muu harrastus (en ole oikein varma, että mitä sinun ikäisesi voisi harrastaa). minä esimerkiksi kävin kuntosalilla ja ystävystyin ihan vahingossa siellä moniin ihmisiin. Mene vaan rohkeasti juttelemaan. Uskon, että saat kavereita ennenkuin huomaatkaan. :)

Eikä niillä ns."läskeillä" ole niinkään väliä. Miehethän haluavat, että on jotain mistä ottaa kiinni. Ole siis YLPEÄ niistä. itse olen aika hoikan puoleinen ja tyytyväinen, vaikka vatsa vähän pömpöttääkin.

Olet nainen. Ole siis ylpeä siitä. Ei kannata surra (ainakaan kauaa) sen entisen miehesi perään. Se on jo menneisyyttä. Itse seurustelin 1,5vuotta vakavasti yhden pojan kanssa, joka on aika kauan omasta mielestäni, mutta se loppu kun aloimme riidellä liikaa, ja ihan pienistäkin asioista. Mutta toivuin puhumalla siitä ystävilleni. Sinäkin tulet toipumaan siitä, ennemmin tai myöhemmin, mutta sinä toivut. Jos et ketään muuta keksi, kelle puhua, niin minä olen valmis kuuntelemaan kaikki surut ja huolesi.

Uskon, että löydät itsellesi vielä uuden miehen, kunhan vain menet rohkeasti juttuihin mukaan. Mm. teatterit, museot, kahvilat jne on hyviä paikkoja löytää fiksua porukkaa. pukeudu vain nätiksi, vähän meikkiä ja eikun menoksi. Näytä maailmalle, että sinä et niin vain luovuta. TAISTELE! (olisikohan kickboxing hyvä harrastus :)???) näytä maailmalle, että sinä pärjäät ilman sitä lurjusta.
Sillä sinun elämäsi tärkein asiahan on sitä itse (ja lapset tietenkin). Pienet vastoinkäymiset voi aina ylittää. AINOSTAAN SINÄ olet tavoitteitesi tiellä.

Toivottavasti tämä piristää edes vähän sinua.
*halaa* Yritä jaksaa. Jossain tuolla on toinen mies sinulle, joka tulee rakastamaan sinua vielä enemmän, kuin kukaan koskaan ennen. :)

en voi muuta kuin sanoa että kirjoitit aivan kuin olisit kirjoittanut minun elämästä ..sillä erotuksella että itse kärvistelen edelleen tässä suhteessa..(10-v) En uskalla vielä lähteä.. Toivon sinulle jaksamista.. jossain vaiheessa asiat kääntyy parempaan ihan varmasti .. ei kun hakemaan seuraa.. tsemppiä!! ja erityisesti hatunnosto uskalluksesta.. ja toivon että ex:s saa kutisevan taudin:)) hih hih.. voimia sulle!