Ujona työelämässä

Olinpa minä tyhmä kun "nuorempana" (nuori olen vieläkin) luulin, että kirjoja lukemalla menestyy elämässä. Kyllä se taitaa vaan olla niin että ne luokan hölösuut saattavat päästä meitä ujoja pidemmälle, kun sosiaaliset taidot tuntuvat olevan nykyään niin tärkeitä. Olet sentään edennyt jo työhaastatteluihin asti, mikä minulle tuntuu jo hyvin ujona vaikealta... Sitä kuvittelee että aikuisena ei ujous enää vaivaisi, mutta kuinkas sitten käykään; pitäisi ammatinvalinta olla jo tehtynä, mutta mihin tälläinen muka kelpaisi edes kouluun??

Mää 17 ja tällä hetkellä työharjottelussa. Itekin olin aika avuton sosiaalisisa tilanteissa sun muissa ja oon viäkin, mutta en välitä enää..henkisesti ei voi satuttaa mikään koska se on vaan puhetta. Fyysisesti kipu on väliaikaista..mitä pelättävää muissa ihmisissä on kasvotko, eleetkö, puheetko, voimako..ei mitään. Koulut mennyt yläasteella ja ammattikoulun ekalla pieleen kun silmätikuks heti opettajille/omille luokkalaisille 20vs4. 2008 helmikuusta hoin päässä että en suutu mistään asiasta, paitti nää vanhat pitää kostaa. En tuu ikinä saamaan elämässä mitään..älynlahjoja ei oo..opiskelu 3 vuotta samojen kanssa,en pysty. Miettinyt itsemurhaa vuoden verran..hirtto tai hyppääminen parhaimmat tällä hetkellä..joka päivä kotona muutenkin..kun ei osaa hakee seuraa. Entiiä onko 13-18 pinnallisuus tai jokin tärkeintä..ihansama osaako töissäkään mitään kun on vaan puhelias eikä munlainen mykkäpaska.

Minua houkuttaa ammatit, joissa saan olla omassa rauhassa ja hiljaa. Esim.tekstinkäsittelijä ja kirjanpitäjä. Toisaalta ihailen sosiaalisempia ja mediaseksikkäämpiä ammatteja. Mistä tiedän, mitä OIKEASTI haluan? Minua inhottaa ajatus esim.lentoemäntänä toimimisesta, mutta onko syy vain se, etten uskalla? Vai olenko vain luonteeltani sellainen, ettei minua yksinkertaisesti kiinnosta kyseinen työ ja minun juttuni on kirjanpito?

Eihän ryhmätyötaitoja ole pelkkä tyhjän puhuminen. Jos osaa omasta työstään, on ideoita ja kiinnostunut asioista, pärjää ryhmissä ja kokouksissa erinomaisesti, vaikka olisi ujokin. Tässäkin ollaan taas yhdistämässä ujous ja huono itsetunto, mutta kaikilla ujoilla ei ole huono itsetunto, he tietävät, että ovat arvokkaita ja osaavat. Monissa ammateissa pitää myös osata kuunnella. Siksi ujo voi toimia hyvin esimerkiksi psykologina tai lääkärinä. Ei kaikkien ujojen tarvitse olla jossain näkymättömissä työelämässä.

Sain juuri potkut sen takia että paikaani tuli hakemaan minun lisäkseni minua puheliaampi. Olin ehtinyt olemaan kolme päivää, ja oppinut kaikki työtehtävät ja olin moitteettomasti tehnyt kaiken, ei työnantaja mitään ollut valittanut. Syyksi sanoi että toinen oli minua varmempi ja kokeneempi, vaikka hännellä ei ollut aikaisepaa kokemusta juuri niistä tehtävistä ja työnantaja joutui kumminkin opettamaan samat asiat kuin minulle.

Sanoi työnantaja minulle vielä että olen ihan mukava, mutta kunhan saan vähän rohkeutta lisää... ..eipä kauheasti lohduta kun on juuri iloinnut että jes sai kesätyön ja sitten saa potkut sen takia että on hiljainen ja ujo. Kolahtaa jo valmiiksi heikkoon itsetuntoon. Se että jos ei olisi työkelpoinen sen takia että myöhästelee tai tekee huolimattomasti työnsä olisi ok, niihin pystyy itse vaikuttamaan.

Mutta luonnetta ei niin helposti muunneta, mutta minkäs teet nykyään etsitään sosiaalisia, avoimia ja puheliaita työntekijöitä oli työ sitten asiakaspalvelua tai paskahuussin siivoomista.

Kyllä se rohkeus kasvaa työkokemuksen myötä. Olen itse rauhallinen ja vähän hiljainen ja voin sanoa, ettei ne ole mitään huonoja ominaisuuksia työpaikalla (varsinkaan avokonttorissa)...yhjänjauhajilla kuluu aikaa siihen muuhunkin puhumiseen ja seuranpitoon. Itse ainakin mieluummin otan omiin projekteihini sellaisia, jotka osaavat olla hiljaakin.

Itse olen ujo, keskustellessa naama muuttuu punaiseksi ja sanat meinaavat unohtua, kun huomaa punastuvansa punastuu siksi vielä enemmän jos mahdollista.

Mutta olen kuitenkin olen pomona pienelle kymmenen hengen tiimille ja aloitin työt postitusapulaisena. Siihen varmaan auttoi se että ujona ihmisenä en tauotta puhunut vaan puhuin vain kun oli oikeaa asiaa.

Olen oppinut ottamaan "työnaaman" kun puhutaan työasioista, ne eivät koske minua vaan töitä ja jatkuvat ihmiskontaktit töissä ovat auttaneet, nykyään joudun päivittäin puhumaan niin monen kanssa että se alkaa tuntumaan rutiinilta, eikä asiaa ehdi ujostelemaan.

Kuitenkin vapaa aikana olen sama ujostelija koska sitten ei ole sitä virkaa suojana, enkä pysty puhumaan ihmisille joista olen kiinnostunut.

Siihenkin tosin sain ahaa elämyksen noin vuosi sitten kun aloin miettimään ujoutta, ajattelin että ehkä en saa kumppania ja olen yksin, mutta minähän nautin yksinolosta enemmän muutenkin mitä oikein valitan?
Ujona ihmisenä en ole juoksennellut pitkin kaupunkia lapsena vaan lukenut kirjoja kotona, luen vieläkin paljon ja keräilen kirjoja, joskus luetusta on hyötyä töissä mikä varmasti on auttanut minua eteenpäin työelämässä.

Sitä vaan että ehkä ujous on haitta, mutta sitä kautta sinulla voi olla vahvuuksia joita et vielä tunne.

Ujous ei estä etenemästä työelämässä http://www.shakeyourshyness.com/shypeople.htm ohessa linkki sivulle jossa on kuuluisia ujoja. Abraham Lincoln ja Albert Einstein (hänellä oli myös ADHD vaikea yhdistelmä varmaan) olivat ujoja, eli kuulut nerojen ja julkkisten porukkaan.