Palstaa lukeneena tuli mieleen, että monet sanovat, että odotusaika on pitkä ja siinä ehtii tottua ajatukseen, että lapsi tulee ja kun sen saa rinnalleen, ei koskaan haluaisi siitä luopua. Tästä tuskin kukaan on eri mieltä, en minäkään. Mutta jo se ajatus, että minusta tulisi äiti (olen 38-vuotias), kauhistuttaa, koska en halua lapsia ja takanani on yksi abortti. En halua luopua itsenäisyydestäni, harrastuksistani enkä varsinkaan työstäni, en edes kuukaudeksi, saati äitiysloman ajaksi. Siten en lapsia halua ja jos minulle annetaan vaihtoehtona abortti, toki sen teen, koska minähän en lapsia halua. Mutta jos jostain kumman syystä abortti ei olisi mahdollinen, en yhtään epäile, ettenkö lastani sen synnyttyä rakastaisi ja pitäisi. En todellakaan. Mutta jos minulla on mahdollisuus aborttin, valitsen ehdottomasti sen.
Vastoin omaa halua
mariizza
9562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En halua mitenkään provoisoida tai olla ilkeä, vaan kysyn ihan vilpittömästi, että miksi et hanki sterilisaatiota, jos olet ihan varma siitä, että et halua äidiksi? Eikö se olisi helpompi vaihtoehto kuin mahdollinen uusi abortti jossain vaiheessa?
Tästä keskustelin lääkärini kanssa ja hänen mielestään kierukka on ehkäisyteholtaan jopa parempi ja kierukassa on monia muitakin hyviä ominaisuuksia ikääni ja hormoneihini nähden, mm. kuukautiset ovat jääneet pois ja tulevat vaihdevuosioireet mahdolliset helpottuvat.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Kaikki on ainakin omasta mielestäni kiinni siitä haluaako lapsen vai ei. Jos ei lasta halua "odotusaika" esim. ennen raskauden keskeytystä voi olla tuskaista. Jos lapsen haluaa pitää, silloin odotusaikakin on varmasti miellyttävä eikä nainen koe, että oma elämä joutuu mahdollisesti vähäksi aikaa simummalle.
sitäkään, että kaikki äidit välittömästi rakastuisivat siihen lapseen. Vai miksi muuten olisi niin paljon huostaanottoja ja pahoinpiteleviä äitejä ja juoppoja äitejä, jotka jättävät lapsen vaikka yksin kotiin yöksi.
vanhemmista näkee mitä tapahtuu mutta ei puutu asiaan millään tavalla. Pidän senlaatuista puuttumattomuutta heitteillejättönä. Ihmismieli voi olla melko pimeä.
Ikää tulee ja laiskistuu. Kaikki kokeneet tietävät miten mukavaa yksinkertaisesti on elämä, kun olet teini ja nuoruusiän kriisit ohittanut, olet vakaannutanut elämäsi, elät mahdollisesti parisuhteessa ja yksinkertaisesti käyt töissä, sinulle on kertynyt rahaa ja omaisuutta... Yksinkertaisesti se vain on niin mukavaa, että se on kuin huumetta, kun kerran makuun on päässyt ja huomannut tykkäävänsä, niin ei siitä eroon tahdo päästä. Minuakaan ei enää puistata ajatus omasta lapsesta, sitä on pohdittu. Muta ainut este on kuten sinullakin seinä, joka nousee vastaan, en halua luopua tämän hetkisestä elämästä, vaikka lapsi olisi varmasti vaikka miten kiva, niin ei sen voi uskoa näin kiva olevan, saati jos se ei olekaan, miksi riskeeraisin tämän? Minua usein naurattaa, kun ihmiset tekevät nuorina lapsia ja sanovat perusteluksi, että he ovat jo kyspsiä, kokeneet jo aivan kaiken, ovat valmiita. Ehkä se on oikeasti kuitenkin ainut tapa miten lapsia pitäisi tehdä, miten yleensäkin on mahdollista lapsia tehdä, ei ole kokeillut sitä toista elämää, sillä siihen jää jumiin, kuin kärpänen hunajaan.
mutta kyllä minä olen saanut ihan riittävästi sitä muutakin elämää vaikken aborttia tehnytkään. En koe että olisin sen takia joutunut mistään luopumaan, päinvastoin enemmän olen saanut ja elämä avartunut lapsen myötä kaikkina vuosina!
...joillekin siihen mukavan elämän kaavaan vain situu lapset niin luonnollisena osana. Ei tarvitse edes kysyä miten kade olen, enhän minäkään koskaan ajatellut aina lapseton olevani. Mutta kun se lapsien teko ei vain koskaan ole omassa elämässä tuntunut luontevalta vaihtoehdolta. Jos tässä nyt samalla olisi ihan sama vaikka olisi lapsikin ja kokisi, että se lapsikin voisi antaa jotain sisältöä elämään, niin olisihan se ihan huippu juttu. Mutta kun se lapsen teko tuntuu riskiltä: entä jos se ei annakaan nautittavaa sisältöä elämään, kun koskaan en ole edes vauvakuumetta kokenut, eli lasta vain yksinkertaisesti halunnut...