Ongelmani syömisen kanssa

Pakko vaan purkaa mieltä tänne... Oon aina ennen ollut hoikka/ alipainoinen, vaikka rakastinkin ruokaa ja söin sitä paljon (siis ilman mitään tunnontuskia, silloin ruoka oli vaan yksinkertaisesti hyvää!!) Mulla alkoi sitten jossain vaiheessa tulla laihdutusajatuksia päähän. Oli kivaa, kun kehuttiin niin hoikaksi ja halusin sitten laihtua vähän lisää. Paastoilin/yritin paastota välillä "huvikseni" ja toivoin painon laskevan. No, ei se laihduttaminen kovin hyvin onnistunut, kun tykkäsin niin ruuasta ;) mutta en ottanut sitä silloin vielä niin kovin vakavasti... Vuosi sitten talvella/keväällä aloin vähän pyöristyä (vaikka paino oli vielä ali- ja normaalipainon rajamailla). Sitä en sitten kestänyt, kun olen muutenkin niin kriittinen itseäni kohtaan :( Aloin laihduttamaan ns. enemmän tosissani kuin ennen. Laihduin ja lihoin vuorotellen, sillä jossain vaiheessa sorruin aina liialliseenkin syömiseen/ahmimiseen. Puoli vuotta jojoilin painoni kanssa, mutta loppujen lopuksi paino kuitenkin vain nousi. Minulle alettiin huomautella lihoamisestani. inhosin vartaloani,mutta en kuitenkaan nähnyt siinä mitään suurempaa ongelmaa. Näitä normaaleja "naisten painohuolia" vain... Viime marraskuussa kaikki sitten räjähti käsiin. Mulla oli terkkarin tarkastus koulussa ja sielä sitten havahduin lopullisesti painoni kanssa. Olin kuulemma sopivasti jo selvässä normaalipainossa. Mulle se tarkoitti lihavaa, kun olin ennen tottunut hoikkaan minääni. Sen päivän jälkeen muistan päättäneeni aloittaa rankan laihdutuksen. Elin n. kuukauden melkoisella kitudieetillä ja paino tippui nopeasti. Kunnes sitten jouluna annoin itselleni luvan syödä mitä vaan ja kuinka paljon vaan. Lähes koko loman mätin ruokaa. Välillä mielen rauhani takia pidin välissä paastopäiviä. Näin tunsin pystyväni hallitsemaan paremmin kontrolliani. Lihosin kiloja lomalla, suurin osa nesteitä, mutta itseinho oli silti valtava nuostessani vaa'alle. ;( Päätin, että joululoman jälkeen aloitan taas tehodieetin. Loman jälkeen pääsin yllättävän nopeasti takaisin ruotuun ja elin taas pitkään naurettavan vähillä kalorimäärillä. Tunsin kuitenkin saaneeni taas elämäni kuntoon ja olin niiiiin älyttömän onnellinen, kun paino laski nopeaan tahtiin ja sain kehuja hoikistumisestani Sitten kupla puhkesi. Yhtenä päivänä ajattelin pitää herkkupäivän ja ostin suklaata. Päätin syödä suklaan ja jatkaa sen jälkeen tiukkaa laihdutustani. Eipäs onnistunutkaan! Lankesin taas ahmimisputkeen. Siitä lähtien tää on ollut ihan hirveetä! Vuoroin ahmin ja vuoroin pidän tiukkaa dieettiä. Ja siinä sivussa lihoan! Viime päivät mulla on mennyt näin: perjantai: ahmin kaikkea! lauantai: paastosin sunnuntai: ahmin sipsejä ja leipää maanantai: paastosin tiistai: päivän paastosin, mutta illalla lankesin ahmimaan leipää! Itkettää! Pelkään tätä lihoamista. Pelkään jo mitä huomenna syön! Ajatukset puörivät 24/7 ruuan ympärillä. En osaa/pysty enään syömään normaalisti. On vain kaksi äärilaitaa! Vaikeinta tässä on se, että haluan laihtua takaisin ihannepainooni, eli laihaksi. Tunnen, etten pysty nauttivani elämästä ennen kuin olen tarpeeksi laiha. Sairasta. Nyt tuntui kuitenkin helpottavalta purkautua tänne ja jakaa kokemukseni muiden kanssa. Nyt voin yrittää olla miettimättä syömisiäni, kun kohta menen nukkumaan :) Ehkä tämä joskus helpottaa.. Hauskaa kevättä/alkavaa kesää kaikille!