Ihmispelko aiheuttaa yksinäisyyttä. Pelkään liikkuessani ihmisten joukossa. Oikeastaan pelon sijasta voisi puhua häpeästä. Häpeän oikeastaan itseäni yksinäisyyteni vuoksi. Häpeän sitä, että kuinka yksinäinen olenkaan. En edes ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta, perheestä puhumattakaan. Monilla entisillä luokkakavereillani on oma perhe.
Mietin aina sitä, miten monet ovat tehneet asiat toisin kun ovat tavoittaneet seurustelukumppanin. Kyllä minä tiedänkin sen syyn. Se on ihmisten eheys, avoimuus. Juuri ne ominaisuudet, jotka minulta puuttuvat. On raskasta myöntää olevansa tunne-elämältä vajavainen. Minulta puuttuu normaali avoin kontaktin ottaminen ihmisiin. Se on minulle vaikeaa. Pelon vuoksi olen ottanut käyttöön hyvin kapean katseen, ikään kuin suojatakseni itseäni. Vaarana on kuitenkin se, että saattaa ohittaa huomaamattaan myös tuttuja. Olemuskin voi olla aika omituinen, kuin jotakin aineita olisi vetänyt. Miksi pelkään ja olen estynyt? Sitä en voi tietää. En myöskään saa siihen mitään apua keneltäkään. Masennuslääkkeet eivät korjaa ongelmaa. Estynyt persoonallisuus on raskas taakka, kun haluaisi olla kuin muutkin.
Olen pahoillani, että olen jämähtänyt Yksinäisyys-palstalle vuodattamaan. Nyt menen nukkumaan. Kaikkea hyvää myös muille yksinäisille.
Yksinäisyyttä
Yleinen vuodattaja
151057
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yksinäisyys ei ole itsellenikään vieras asia. Kerran nyt lähdin tänne valittamaan niin sanotaan että olen 25v neitsyt poika(mies) erosin 2kk sitten jo toisesta ammattikorkeakoulusta. En omaa ammattia,työpaikkaa tai opiskelupaikkaa enkä ensi lukuvuodeksi kouluun mene (enää). Työkokemusta on alle 3kk olen 187cm/121kg ja omaan pitkän "heviletin" jota pidän aina auki eli en ole varmaan kaikkein ihaninkaan ilmestys =). Miten korjaan asiat? En ainakaan valittamalla niistä täällä tai yksin päässäni. Suoraan sanoen en ole edes "yrittänyt" naista tai suudellut. En oikein ymmärrä itekkään oikeen enää mikä vaivaa :D. nojoo tulipaha taas turhaan valitettua Rahat Takasin!
"En edes ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta, perheestä puhumattakaan. Monilla entisillä luokkakavereillani on oma perhe." Olet kuitenkin keskiverto tallaajaa autenttisempi,joten puutteesi voidaan ohittaa, vaan sillä, että sinulla on liian kiire elää onnellisena, joten et ole vielä oikeassa vaiheessa. Minullakin ja sinulla, on laaja arsenaali henkistä kapasiteettia, jonka avulla saisimme parisuhteen ja vielä keskivertoa laadukkaamman. Ainut vastaus, millä pääsen eroon tuosta murheesta, on se, että minulla on jotain arvokasta. Ja se arvokas on minä itse. Olen autenttinen ihminen, eli eheä ja täysi ilman parisuhdetta tai toista ihmistä. Elän, ja olen valinnut elää poikkeuksellisesti vanhempieni luona ja onnistun parisuhteen hankkimisessa jos v vain haluan yrittää. Minulla on suuri etulyöntiasema muihin nähden. Muut ovat kuin zombeja, jotka suorittavat elämää eivätkä tajua että ovat omien itsejensä parhaita ystäviä. Sinä ja minä, Yv, olemme itsemme parhaita ystäviä. Olkaamme onnellisia, että olemme elossa! Jätetään murheet ja aletaan elämään mahtavia aikoja tulevaisuudessa.
"Olet kuitenkin keskiverto tallaajaa autenttisempi,joten puutteesi voidaan ohittaa, vaan sillä, että sinulla on liian kiire elää onnellisena, joten et ole vielä oikeassa vaiheessa." Tuosta minulle tulee mieleen autismi. Sanakirjan mukaan autenttinen on aito, luotettava, luonnollinen. "Minullakin ja sinulla, on laaja arsenaali henkistä kapasiteettia, jonka avulla saisimme parisuhteen ja vielä keskivertoa laadukkaamman." Henkinen kapasiteetti todella on vahvuutemme. Minuakin on monesti kuvailtu hyväksi keskustelijaksi. Siitä on kuulemma parisuhteessa hyötyä. Mutta henkinen kapasiteetti ei auta, jos en kykene muodostamaan parisuhdetta. Olen miettinyt lääkityksen uusimista, mikäli ahdistuneisuus alkaa iltaisin vaivata. Mulla on ongelmia tulla toimeen yksin itseni kanssa. En jotenkin koe olevani eheä ilman rakkautta ja kun sitä näkyy kaikkialla. Ahdistus johtuu käsittääkseni vain tunteista, joten niitä tunteita on tarvittaessa rajoitettava kemiallisesti. En olisi lapsena osannut kuvitella, että herkkyyteni tulee olemaan minulle miltei kuolemaksi. Ehkä se lapsena ja varhaisnuoruudessa auttoi, kun oli kuitenkin lapsuusperhe ympärillä. Mutta aikuisuudessa yksinäisyydestä on muodostunut hyvin vaikeasti kestettävä ongelma. Niinpä näkisin itsessäni myös piirteitä läheisriippuvuudesta.
No helppo se on mun paasata jeesuksena autenttisesta minästä, koska mulla on mun isän ja äidin tuki ja rakkaus mukanani. Mutta minä sanon vain että eläminen hulvatonta ja vapaata poikamieselämää voi olla vitun hauskaa. Naisenpuutettani korvaa jollain tapaa myös terapeuttini ja tieto että olen sosiaalisesti kehittynyt ja lahjakas.
Olis kyllä todella hienoa, jos silloin tällöin olisi sellainen "yksinäisten kokoontumisajot". Vähä niinku Britney Spearsin konsertti ilman Britneytä. :D Tää maailmahan on ihan sairaan kova paikka yksinäisille ihmisille. Hauskinta kaikes mitä elämässä on tullut vastaan, niin ne ihmiset jotka esim. kaupungilla kävelee yksin, ei oo sen yksinäisempiä kuin nekään, jotka on jossain porukassa. Se vaan näyttää siltä, että niillä ei oo mitään ongelmia yksinäisyyden kanssa kun ne on porukassa. Todellisuudes nekin kärsii yksinäisyydestä, mutta ne vaan onnistuu peittämään sen, yleensä kovuudella. Ei ainakaan oo mitään syytä miettii niin, että jos me koetaan olevamme muita yksinäisiä niin jotenkin oltais myös ihmisenä huonompia. Suosittelen kirjaa "Nicky Cruz - Juokse Poika Juokse". Löytyy kirjastoista. Se kertoo yhden koviksen yksinäisyydestä. Toi kirja auttoi mua ymmärtämään, ettei se yksinäisyys aina näy ulospäin.
Tuon kirjan olenkin aikonut joskus lukea. Niin, voihan olla että kaveriporukassa/suhteessakin voi tuntea yksinäisyyttä. Kamalinta olisi se, jos seurustelisi ja olisi yksinäinen. Jopa niin yksinäinen, että ahdistaisi. Niin mielelläni kun olisinkin onnellinen ja tyytyväinen yksinäisyydestä huolimatta. Mutta kun se ahdistaa. Minulla on kai läheisriippuvuus, ainakin yleistynyt ahdistuneisuus lukee papereissa. Naisilla se on yleensä niin helppoa. Jos ahdistaa, löytää helposti vierelle ties minkälaista seuraa. Jep. Minäpä luen tuon kirjan. Kiitos ja mukavaa illan jatkoa!
Minusta sinä olet autenttinen, lahjakas ja terve salskea nuori mies eikä sinulla ole oikeutta olla masentunut tai onneton. Suomessa on kaikki kortit ihmisellä olla ja elää. Niin naisille tulee korvista ja silmistä ulos seksitarjouksia ja miesseuraa, jos vain uskaltautuvat ihmisten ilmoille.
"Mä olen taas hauras ja kauhtunut Kuin auringonpaiste vois mut puhki kuluttaa..." Sosiaaliset pelkoni vaikuttavat vointiini. Joinakin päivinä olen melko neutraali, enkä ole kovinkaan rajoittunut. Esimerkiksi tänään oli kummallinen päivä. Töistä tullessani kykenin kävelemään keskustassa melko hyvässä pössiksessä. Esim. tänään olin paljon puheliaampi ja jopa kassanaisellekin juttelin vaikka takanani oli muita. Perhana kun sen tunteen saisi pysyväksi! En mitään tahtoisi niin paljon. Kuin että olisin aina vailla häpeää ja pelkoa. Voisin kävellä ihmisten joukossa kuin vailla huolen häivää. Haluaisin säteillä tyytyväisyyttä ja autuutta itseäni ja elämää kohtaan. Voisin olla onnellinen yksinäisyydestä huolimatta. Olisin vailla kateutta ja surua. Menisin selkä suorana ja hartiat ryhdikkäänä, hieman rinta rottingilla. Voiko yksinäinen olla niin onnellinen ilman kemikaaleja? "Aamunkoitosta illan lempeään pimeyteen Mä jokaisen tunnin sulle antaa tahtoisin".
Entä jos olisit "yksin" luonnossa, miten siellä? Luonnossahan ei koskaan ole yksin, paikalla on aina jonkin lajin edustajia.
Luonnossa minun on hyvä olla. Olemukseni on vapautunut. Siellä kun ei ole sitä nähdyksi tulemisen vaaraa. Mutta en voi asua metsässä. Haluaisin löytää vaimon, joka myös lähtisi aina välillä rauhoittumaan luontoon. En koe häpeää eläinten/kasvien edessä. Mutta ihmiset tuntuvat olevan erilaisia ja alan pelätä eri tavalla. Mutta pienten lasten edessä en myöskään häpeä.
suuren avun psykoterapiasta. En ole kovin paljon kirjoituksiasi lukenut, joten en tiedä oletko / oletko ollut terapiassa. Mä olen huomannut että terapian ollakseen toimiva täytyy olla melko tiivistä ja pitkäkestoista. En tiedä miten paljon tuossa on yksilöllisiä eroja, mutta mä olen saanut suurimman avun psykoanalyyttisesta terapiasta, jossa siis perinteiseen tyyliin makaan sohvalla. Olen kokeillut muitakin terapiatapoja, mutta tämä on toimivin. Lisäksi varmaan terapeutin ja asiakkaan henkilökemioilla on merkitystä, joten kannattaa jo terapian alussa kuunnella tuntemuksiaan mitä terapeutti herättää, jotta ei tulisi haaskanneeksi aikaa (ja rahaa) toimimattomaan terapiasuhteeseen. Ja vaikka terapia on suuri sijoitus ajallisesti ja rahallisestikin jos ei onnistu saamaan tukia, niin minulle se ainakin on kannattanut. Itse en saa muuta kuin sairausvakuutuskorvauksen käynneistä, joten maksan terapiasta itse muutaman sataeuroa kuussa. Mutta kyllä omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa kannattaa sijoittaa. Siinä on kuitenkin koko loppuelämä pelissä. Itse olen jo yli kolmikymppinen, mutta suurin osa elämästä on kuitenkin vielä (toivottavasti) edessä.
Analysoit hyvin itseäsi. Kerrot että häpeat itseäsi yksinäisyyden vuoksi ja siksi pelkäät ihmisiä. Kukaan ihminenhän ei voi tietää, että olet yksinäinen kun otat toiseen ihmiseen kontaktia. Se ei lue otsassasi:) Miksi olet tunne-elämältäsi vajavainen? Mitä on vuosien saatossa tapahtunut? Koetko kenties riittämättömyyttä? Pelkäät hylkäämistä? Uskon, että kun löydät sen perimmäisen syyn pelkoosi pystyt sen voittamaan. Tuo kauppajuttu oli hieno asia:) Nyt vaan yrität samaa joku toinen päivä ja otat kontaktia ihmisiin. Annat itsellesi tavallaan sellaista siedätyshoitoa ja joku päivä huomaat, että pelkosi olivat "järjettömiä".
Osaan hyvin analysoida itseäni, koska olen harrastanut sitä jo niin kauan. Kun on elänyt aikuisuuden yksin, on vain tutkinut itseään. Parisuhteeseen kelvanneet ovat saaneet muutakin ajateltavaa. Luulen kyllä että moni aavistaa yksinäisyyteni, koska vain harvoin saan kulkea kenenkään kanssa. Yksinäisyys voi musertaa ihmisen. Jos kaikki olisivat näin yksinäisiä, tämä yhteiskunta lakkaisi olemasta. Perheitä ei olisi ja ihmiset joutuisivat ahdistuneina syömään monenlaisia lääkkeitä. Tosin, mistä niitä lääkkeitä saisi, jos lääkärit, farmaseutit jne. olisivat yksinäisiä ja masentuneita? Syntyvyys loppuisi, kun ihmiset eivät enää kykenisi yhtymään. Olettamus olisi, että ei olisi enää perheitä. Kaikki asuisivat yksin ja köllähtäisivät aina illalla yksin punkkaan. Yksinäisyys on huono asia.
Kuulostaa monellatapaa minun elämältäni. Voimia sinulle.
On hienoa taas mennä nukkumaan :). Nykyään nukahdan ja siksi nukkuminen on parasta aikaa vuorokaudessa. Ennen en osannut nukahtaa kohtuuajassa, vaan pyörin sängyssä useita tunteja. Riittävä yöuni on tärkeää etenkin kaltaiselleni pelokkaalle, ihmisaralle, lääkepössiksessä hiihtävälle hipille. Hyvää yötä - parempaa huomista