Minulla ei ole koskaan ollut äitiä kun minun synnyttäjäni hylkäsi minut n.2-vuotiaana.Olen tavannut hänet 20 vuotiaana ja 31-vuotiaana noin tunnin ajan, mutta hän oli täysin tunnevammainen siis ei mitään reaktiota, että olisin hänen lapsensa.Nyt hän on 89-vuotias minä 67-vuotias.Vuoden paskamaisin päivä on juuri tämä hymistelty äitienpäivä.
Ainoa lahja, joka minun olisi pitänyt hänelle antaa nuorena olisi ollut teroitettu Billnäs.Onneksi Jumala tuli elämääni niin,että pystyin sanomaan hänelle, että saat kaiken anteeksi mitä olet minulle tehnyt, mutta sekään ei saanut hänen tunne-elämäänsä liikahtamaan.Tänään olen itse kuitenkin asian yläpuolella.Ei tarvi ostaa lahjoja, mutta ei tarvitse pyytää rahaakaan, joten sujut ollaan, mutta pilasihan nainen lapsensa elämän kunnolla.
Tällaisia äitejä on varmaan tässä maassa tuhansia.Kävelin eräänä iltana ulkona.Oli loppiainen ja täysin pimeää.Auto lähti nenän edestä ja jätti kyytistä pienen pojan joka huusi ÄITI ÄLÄ JÄTÄ!!! Tällaisille äideille kuuluisi yhteiskunnan antaa kovat vankilatuomiot ja gastraatio päälle.
Niin, että se äitienpäivästä.
ÄITIENPÄIVÄ
on täysin p...eestä.
8671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
äitienpäivästä. Olen varmaan itse pilannut lasteni äitienpäivän monta kertaa alkamalla siivoamaan. Erityisesti kuuraan kylpyhuoneen ja vessan äitienpäivisin. Oma äitini pahoinpiteli minua lapsena ja ojennetut kukat hän heitti roskiin, niistä tuli kuulemma tuholaisia huonekasveihin. Minun äitini on niin itsekäs, itara ja omahyväinen kuin ihminen vain voi olla, pakenin omaan elämääni jo nuorena pois kotoa. Sittemmin olen antanut anteeksi hänelle ja olemme väleissä. Nykyisin olen työtön yksinhuoltaja, eikä minulla ole varaa edes kakkua leipoa lapsille. Minäkin joskus vihaan koko päivää ja huokaisen helpotuksesta kun se on ohi. Se muistuttaa niin kipeästi omasta kyvyttömyydestäni saada työtä ja rahaa millä voi ostaa lapsille ruokaa ja kaikkea mitä he tarvitsevat. Minä en ole koskaan jättänyt lapsia, olen aina ollut heidän kanssaan, omat menoni olen jättänyt jo kolmekymmentä vuotta sitten kokonaan pois.
Tässä kohtaa ei saisi nauraa, väkisinkin hymyilen kuitenkin sinulle. Tsemppiä kuitenkin.
teillä, onneksi monella muulla paremmin! Minä ja oma äitini on äitienpäivän ansainneet, kuten isoäitini ja anoppinikin... harmi, että itse olette noin perse suvusta ja näköjään jatkatte perinnettä. En ymmärrä äitejä ja isiä, jotka haluavat antaa omille lapsilleen samalla mitalla tai vielä huonommin kohdella heitä kuin omat vanhempansa. Kasvakaa aikuisiksi ja unohtakaa mennyt, hakekaa sit vaikka ammattiapua!
Äitienpäivä on yksi velvollisuus- ja pakkojuhla siinä missä vappu, juhannus ja joulukin. Tänä keväänä erityisesti on tullut mieleen, etten halua enää ikinä osallistua pakkojuhlintaan. Minulla on äitienpäivä jatkuvasti, koska olen pari mukulaa maailmaan pukannut, enkä tästä pestistäni pääse irti koskaan. Kevät on ollut rankka murrosikäisen kanssa taajoessa, ja kun hänen olonsa tasoittuu (?) niin toisella alkaa sama rumba! Hyvin vähän kiitosta saan, enkä sitä edes odota, en ole mikään marttyyriäiti, joka itkisi palstoilla kuinka huonosti nuoriso häntä kohtelee. Olen yksinkertaisesti väsynyt ja masentunut. Ja arvatkaas, kuka meiltä menee terapiaan - se murrosikäinen tietenkin. Jos nyt muistaa ja saa itsensä ajoissa sängystä ylös...
Ei tämä arki niin ihana ole, vaikka yleensä ihan kivaa, etteikö aina olisi kiva kun tulee syy juhlaan. Eihän niistä juhlista tarvitse spektaakkelia tehdä mutta pieni muistiainen ja jotain pinetä herkkua piritsää elämää kummasti. Minun ja äitini välit eivät ole aina olleet yksiselitteiset vaan paljon on ollut vastoinkäymisiä. Silti rakastan omaa äitiäni ja ymmärrän että varmasti itsekkin tulen tekemään virheitä omaa lastani kasvatteessani. Äitini on kiitokseni ansainnut ja siksi muistan häntä aina äitienpäivänä(kin).
Ihminen on tunteva olento.Äiti Maria,Äiti Theresa kaikkiin niihin liitetään lämpö,hoiva,huolenpito. Olin töissä ulkomailla."Hellänä,ja rohkaisevana sairaanhoitajana yritin välittää lapsille sitä tunnetta jonka äiti suo lapsilleen.Myöskin aikuinen ihminen tarvitsee rakkautta ja välittämistä.Uskon että äidin suoma turva ja läheisyys on ratkaiseva tekijä lapsen tunne-elämän kehityksessä.Äidinrooli on haastava.Tunnesiteet ovat voimakkaat.Jälleen kerran lapseni tulevat halaamaan!"Kiitos äiti että kestit hengissä kaiken,mitä energiset,iloiset ja itsepäiset murrosikäiset elämääsi toivat!"
Minulla on myös kylmä äiti. Hän täytti 90-v ei kaivattu syntymäpäiville ja olen vuoden mittaan käynyt useita kertoja katsomassa häntä. Hän ei koskaan kysele minun kuulumisia ja minulla on 7 omaa lasta ei kysele heistä ja lapsiani en ole viitsinyt viedä hänen luokseen ainakaan 10 v. atoisista sisaruksistani hän kertöö minulle mieli tekee sanoa että minä olen tullut katsomaan sinua ja puhuttas meidän asioita eikä mennä muiden asioille. hän kertoo ihan meille tuntemattomista ihmisistä joita asioita hän on lukenut ja kuullut. Olen monesti miettinyt että miten minä voin ja voinko olla hänen haudallaan kun se aika koittaa.
myös minä kuulun niihin, joilla ei välit äitiin ole mitenkään "ruusuiset", piikkejä lukuunottamassa. Monta äitienpäivää on mennyt itkien. Sen jälkeen kun minusta tuli äiti, olen voinut taas nauttia äitienpäivästä, koska vietän sitä omien lasteni kunniaksi. Hehän ovat tehneet minusta äidin. Heidän ansiostaan tämä päivä ei ole ollut minulle 9.5-11.5 välinen yö vaan ihan oikea 10.5. Eilen illalla äitini soitti. Hän kertoi keneltä lapsistaan hän on saanut kortin. Minä vähän avauduin hänelle, ja kerroin, että minä en laita hänelle äitienpäiväkortteja, koska hän ei arvostanut niitä silloin kun vielä niitä hänelle askartelin ja äitienpäivän aikoihin annoin. Kuvittelin siis kunnioittavani hänen mielipidettään äitienpäivästä, kun en hänelle kortteja ole lähetellyt. Sitten hän kysyi kuulumisia. Kun sanoin, että ei mitään ihmeellistä, alkoi hän kyselemään sisarusteni kuulumisia. Sanoin, että kukaan ei kerro minulle mitään sellaista mitä ei kerro koko suvulle, myös äidilleni. Eli minulla ei ole mitään sellaista kerrottavaa jota hän ei jo tietäisi. En teidä, kuinka monta kertaa minun pitää häntä tuosta muistuttaa ennen kuin hän tajuaa etten minä ole mikään suvun tietotoimisto. Toinen asia, mikä pitäisi saada äidin kalloon mahtumaan, on se, että minä elän omaa elämääni, enkä suinkaan toista hänen elämäänsä.