Ajattelin nyt kirjotella tänne omankin tilanteeni, kun niin moni on saanut "vertaistukea" täällä. Eli mulla on epäilyksessä paniikkihäiriö. ei ihan kai mikään normaali tai yleinen, mutta ainaki psykiatri sano paniikkihäiriöks (mutta se nyt olikin ihan tyhmä heppu). Mulla tulee paniikkikohtauksia, kun ajatelen kuolemaa. Tulee epätodellinen oli, kun en voi käsittää, että kuolen itse joskus vielä. Saan pahimmillaan ihan "normaaleita" paniikkihäiriön fyysisiä oireita, mutta pahin oire ovat ajatukseni, jotka ahdistavat niin, että en tiedä kuinka voin jatkaa elämääni, sillä tiedän kuolevani. Onko muilla kuolemanpelkoon liittyviä paniikkikohtauksia tai muita kokemuksia kuolemanpelosta. Enkä tarkoita nyt sellaista, että pelkään siinä hetkessä kuolevani vaan pelkään kuolemaa ja se aiheuttaa kohtauksen. Kiitos jo etukäteen, jos joku viitsii vastata.
pelkään ja ahdistun
oudotar
5509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lue Walschin Keskusteluja Jumalan kanssa -kirjat. Auttoivat minulla tuohon ongelmaan.
Mäkin ahdistun ku ajattelen et jos mulle sattuu jotain tai et kuolen..Miten mies ja lapset pärjää..en haluis kuolla vielä..mut entä jos..tiedän kyl et me kaikki kuollaan joskus mut mul kans ne ajatukset saa paniikkia aikaan...Ja sit pelkään joskus entistä enemmän. toisinaan yritän vaan olla ajattelematta koko asiaa, ottaa rauhallisesti..mut jos tulee joku fyysinen vaiva, ajattelen liian helposti et entä jos nyt...
psyykenlääkkeitä.Haittavaikutuksia on!
Itse koin aina aikaisemmin tuttujen kuoleman jotenkin ahdistavaksi asiaksi, mikä valvotti joskus useitakin öitä. Sitten tein arkunkanto hommia talkoilla, keräten rahaa yhdistykselle. Istuin aika usein siunauskappelissa ja tunsin, miten rauhoittavia tilaisuudet olivat. Kuoleman pelkohan tulee monesti, jos sinua kolottaa vaikka rinnassa ja luulee, että nyt siellä on joku syöpä tai muu. Tai odotat jotain näytettä, millä etsitään syöpää. Se on varmaan ihan normaalia Mutta miksi murehtia turhaan kuolemaa etukäteen. Miksi pelolla pilataan nekin päivät, jolloin ollaan elossa. Mietihän tätä. Kumpi on tärkeämpää elää ja nauttia, vai pilata elämä negatiivisilla singaaleilla omiin aivoihin, jolloin itse aiheutetaan pahaa oloa..
pelkää kuolemaa noin paljon kun itsel ei ole melkein mitään pelkoa. oon ollu sairaalassa töissä ja nähny kun monet on kuollu/ tehny kuolemaa. Eihän sitä viel haluis kuolla, mut joskus masishetkinä on ollu aivan sama vaik olis kuollu. Jos elämä on ollu ihan paskaa pidemmän aikaa niin silloin käy kyl mieles et mielummin olis kuollu kun jaksais sitä samaa paskaa joka päivä. Mut koska tiedän et asiat voi muuttua parempaan ja tulevaisuudessa voi olla vaikka mitä mistä ei ole vielä aavistustakaan niin se pitää elämisen halun yllä. Olen utelias katsomaan miten maailman käy. Todennäkösesti en kuole kun vasta 80 vuoden päästä. Aijon elää yli sata vuotiaaks. Pelkään ennemminkin et joutuisin väkivallan kohteeks, et joku toinen veis mun hengen. Se ärsyttäis mielettömästi. Haluan kuolla vasta vanhana. Mut minkäs teet jos kuolee aiemmin. Vanhemmat kuolee. Jos elän vanhaks niin tulen näkemään niiden kuoleman. Isovanhemmat tulee kuoleen. Niidenkin kuoleman tuun todennäkösesti näkeen 20 vuoden sisällä. Sitten sitä vaan muistelee et mitä ne sano eläessään. Kuolema vaan kuuluu elämään. Ei tästä elämästä mitään tulis jos kukaan ei koskaan kuolis. Nautojakin kuolee joka päivä kun ne pistetään teuraaks ja ihmiselle ruoaks. Mun koira lopetettiin kun sille tuli syöpä joka oli jo levinnyt. Jos kuolisin nyt niin varmaan tutut ja sukulaiset olis surullisia. Äiti ottais koirani hoitoon ja mies löytäis pikkuhiljaa uuden naisen. Ne olis eka hämmentyneitä ja surullisia ja niitä harmittais ihan vietävästi, mut niiden elämä jatkuis. Niille jäis muistoja musta. Mies muuttais pois meidän asunnosta varmaan. Pian se näkis et on sitä muitakin kivoja naisia kuin minä ja ehkä siinä olikin jotain hyvää et kuolin niin hän näkee maailman avarammin. Se miettis vanhana et se hänen yks naisystävänsä kuoli kesken kaiken. Mut sen jälkeen on ollu vaikka mitä vielä.