Saan raivokohtauksia. Olen vanhemmalla iällä avioitunut keski-ikäinen nainen enkä voi enää sietää miestäni, jos hän on hiukankaan humalassa. Vielä pari vuotta sitten olin iloinen, seurallinen, hyvässä työssä ja nauroin mieheni krooniselle kännäilylle ja olin itse mukana.
Ilmeisesti arki on astunut kuvioon: mies jatkaa samaa linjaa (käy kyllä työssä), on selvinpäin aivan upea ihminen mutta silloin tällöin kännissä suoranainen piru ja valitettavasti kännissä suurimman osan vapaa-aikaansa. Koska on vuorotyössä, kohtaan töistä tullessani harittavakatseisen tyhjänhöpöttäj
n, joka satuilee sinne tänne. Muutaman kunnon yhteenoton jälkeen, olen nyt alkanut saada kunnollisia raivokohtauksia selvinpäin: sylki lentää, kädet nyrkissä ja kohollakin, sanatonta uhkailua.
Itse pidän syynä väsymistä miehen kännihöpötyksiin, joita pidän henkisenä kiusaamisena ja jota en enää jaksa. En jaksa kuunnella enää turhaa satuilua. Mitä järkeä on jatkaa yhdessä? Minusta ei yhtään mitään. Mies pitää näitä ohimenevinä, omasta juomisestaan ei saa keskustelle. Pitäisikö hakea avioeroa mielenterveystoimiston kautta...?
taidan tarvita
apua?
1167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo on aika tavallinen tarina. Puolituttuja, juuri lapset hankkineita pareja on aika paljon eronnut. Monesti juuri niin et viimeistään lasten myötä vaimo alkaa keskittyä kodin- ja lastenhoitoon - ja mies jatkaa vallatonta poikamieselämää. Ymmärrettävästi kännipäiselle raivoaminen vain pahentaa tilannetta. Umpiturvat kun on, voi hyvä tuuli muuttua nopeasti huonoksi. Olet nähdäkseni vaikean kysymyksen edessä: joko päättää lähteä epätyydyttävästä suhteesta tai sitten jäädä. Lähteminen on toisinaan helppoa, kun toisen rappiosuunta on ilmeinen tai tapahtuu jotain muuta äkillistä. TOisinaan taas on vaikeampaa, kuin mitään yhtä kynnystä ei tule vastaan. Mieti rauhassa ja harkitse asiaa, miehesi muuttaminen voi olla kiven takana toisaalta.