Mitä mieltä FaceBookista?

kuten sanoit, facebook kaverit ovat sosiaalisia mitaleja. Oma mielipide facebookista on se että en laittaisi kuvia sinne. Yksi syy siinä on kun ei ole kavereita, niin ei ole syytä pistää. Toiseksi uutisissa olleet identtiteetti varkaudet jota maailmalla tapahtuu. Yleisesti suomessa niitä pidetään ulkomaalaisten ongelmana. Ajatellaan, "Eihän se suomalaisia koske". Pientä yksityisyyden suojaa haluan, enkä halua netistä mun kuvia löytyvän. Kaikki mitä nettiin laittaa, ei saa enää pois. Se on mottoni täällä virtuaalimaailmassa.

Olet vain kateellinen, kun itse et umpimielisyydessäsi pysty samaan! Kerropa minulle, miksi sinun pitää vaahdota toisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä? Mitä se sulle kuuluu! Jos ei naamakirja kiinnosta, niin jätä väliin! Vai onko tärkeintä vain löytää uusia ja uusia vatvomisen ja vihaamisen kohteita? Tiedätkö mitä, sinä olet ainut, joka siitä kärsii. Me muut ei välitetä paskaakaan siitä, mitä mieltä sinä olet. Tukehdu sinä vain ahdistuksiisi.

tekee profiilin sinne jos se vituttaa!! ota kuvat veke ja pysy tosikkona. pelle oot!

Pelkkää elvistelyä koko saitti! Loin itselleni phantom-profiilin voidakseni tutustua aiheeseen ja kas kummaa, yhdellä entisistä kiusaajistani on yli 500 "kaveria." Oikeita kavereita tuskin läheskään kaikki, mutta kertoo hyvin siitä millaiset ihmiset ovat suosittuja. Koko sivuston idea on vain elvistellä toisille kuinka monta kaveria on, kuinka moni näistä on ulkomaalaisia (oooh, wau, ulkomaalaisia!) ja kuka asuu isoimmassa suurkaupungissa kauimpana suomesta (ooooh, ihan ulkomailla?!?!) ja kuka opiskelee kaikkein "hienoimmassa" koulussa. Mitään muuta tarkoitusta tuolla ei ole kuin hieroa omaa "menestystään" muiden naamalla, "ooh, kattokaa mua, asun tosi kaukana suomesta, oon tooooosi hienossa koulussa ihan ninq ulkomailla ja mulla on tosi paljon ulkomaalaisii ystävii enkä oo ollenkaa tyhmä suomijuntti"

Mä ainaki ymmärrän mitä sä ajat takaa, toisin kuin nämä jotkut muut tässä ketjussa. Ite usein olen miettiny että lähtisin koko FB:sta kävelemään.

Joskus olen huvikseni selannut, että laittaako jonkun ns. pysyvät etusivun naamat myös hänet etusivulleen. Mutta useinkaan ei.

Ehkä aluksi mä joskus sillon kattelin, kun aloin FBtä käyttää, että kovin on porukoilla ystäviä (voiko kenelläkään olla yli 100 ystävää) ja mietin että miten mä tulisin ikinä saamaan edes sitä kahtakymmentä ystävää. Mutta sitten tajusin että mitä mä siitä murehdin keillä on ystäviä ja miten paljon. Ei se mun elämästä oo pois jos joku pitää ystävinään kaikkia mahdollisia "hyvän päivän tuttuja". Noh, itse en muutenkaan käytä FBtä juurikaan mihinkään muuhun, kun vaihtamalla postia yhden jenkkilässä asuvan ystäväni kanssa. Joten mulle FB on vain ja ainoastaan mailinvaihtopaikka, eikä mitään muuta. En mä siitä välitä mitä muut ajattelee jos mulla ei olekaan kun ne muutama ystävä ja sitten pari tuttua siellä listalla. Miksi pitäisi välittää?

En todellakaan ymmärrä, miksi niitä kaveripyyntöjä pitää väkisin lähettää kaikille ala-asteen rinnakkaisluokalla olleillekin, joiden kanssa ei varmaan koskaan tullut juteltua yhtään mistään, kun niitä pyyntöjä kuitenkin seuraa täysi hiljaisuus... Ymmärrän kyllä että jotkut tahtoo tietää mitä kenestäkin on tullut, mutta voisi silti edes pari sanaa kirjoittaa, jos lueskelee toisen facebook-tekstejä ja selailee kuva-albumia. Pelkkää kaverilistaansa ajattelevatkin on mieluisampia facebook-"kavereita", kun ne ei urki toisten elämää moikkaamatta kertaakaan vaan on aidosti välinpitämättömiä.

Mikäs se sellainen lahko on? Vai onko kyseessä joku uusi televisio-ohjelma?

Silloin kun me olimme nuoria, tieto haettiin tietosanakirjoista. Nykyään on kaikki perketin www-verkot!

Itse annoin kenkää jokaiselle "kaverille" joku aika sitten, ja ryhdyin pyörimään mielenkiintoisilla sivuilla ja ryhmissä. Hieman radikaalitemppu, mutta jokainen tyylillään.

Facebook-kaveruus on sellainen hyvin hämärä käsite, minkä jokainen tulkitsee niinkuin tykkää. Itse olen pyytänyt kaverikseni lähinnä tuttuja, työkavereita, sukulaisia sekä joitakin lapsuuden aikaisia kavereita.

Alkuaikoina lähettelin kaveripyyntöjä myös vähän etäisemmille tutuille, mutta kun huomasin, että jotkut ihmiset antavat aika nopeasti "kenkää" tällaisille turhille kavereille, niin ajattelin, että turha sitä on mennä roikkumaan kaverilistoille sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tule ikinä mitään kommentoitua.

Itse en kylläkään ole kovin nirso sen suhteen, kuka kaverilistallani saa olla ja kuka ei. Jos joku rinnakkaisluokkalainen ala-asteelta, jonka kanssa olen vaihtanut ehkä kaksi lausetta nuoruudessani, haluaa olla facebook-kaverini, niin mikäs siinä.

Sellaiset tyypit kyllä vähän huvittavat, joilla on tyyliin 492 kaveria listoillaan. Eli ovat keränneet sinne kaikki mahdolliset tutut, puolitutut, nettitutut ja niiden kaverit ja sukulaiset. Mutta kukin tyylillään, todellakin.

facebookissa tunnusta. Ei ole yhtään kaveria edes, joten en koko sivulle viitsi mennä. Jos menisin niin ehkä pari saisin kavereiksi, sukulaisia ja sitten ehkä joitakin opiskeluajoilta, mutta en voi sanoa tuntevani ketään hyvin. Olen niin yksinäinen, ettei tuntuisi luontevalta edes hyväksyä jonkun kaveripyyntöä, en keksisi edes mitä kirjoittaa koko Facebookiin tai niille kavereille jos olisi. En vaan osaa olla luonteva tai kirjoittaa luontevasti. Ja kun olen niin pitkään ollut ihan yksin niin ei enää edes osaa tai halua yrittää tutustua ihmisiin. Ehkä omituista, mutta näin ajattelen.

Minulla on fb päivittäisessä käytössä ja tykkään tosi paljon. En ole koskaan huolinut sinne ketään muita kuin tuttuja, heistäkin huolin vain ne, joiden kuullen uskaltaa puhua ja kertoa asioistaan vapaasti. On ihmisen omaa heikkoutta jos kokee tarvetta ottaa kavereita vain päteäkseen toisten silmissä, ollakseen jotenkin 'tärkeä', kun on niin monta virtuaalituttua. Minulle riittävät nämä 40 parasta, joiden kuullen voin sanoa mitä tahdon ilman isoa haloota. Olen perillä rakkaimpien läheisten ja ystävien kanssa päivittäin - kaikkien kanssa tavallaan yhtä aikaa, koska voin päivittää kuulumiset ja kaikki saavat ne lukea. Ei tarvitse soitella tai textailla jokaiselle erikseen. Tosi kiva keksintö!

itse tein viikko sitten facebookkiin profiilin. Tuntuu jo nyt vähän hankalalta, kun ei noita kavereita ole. mutta jotain lukioni tuttuja olen muka pyytänyt kaveriksi.
Monilla ikäisilläni nuorila on facebookissa yleensä 200-700 kaveria.
Mutta ihan kokeilunhalusta loin profiilin, ei se mitenkään yksinäisyyttä poista.
Kyllä ajattelin jo että taidan heti ens alkuun hävittää koko profiilin

En ole toistaiseksi profiilia FB:iin laittanut ja en varmaan tulevaisuudessakaan sitä laita. En hyödy siitä millään lailla, ei mulla sille mitään käyttöä olisi.

Se on aivan sama jos liittää yritysten tai uutissivustojen FB-profiileja omaan rinkiin jollei muuta käyttöä sillä ole. Itsellä ei olisi muuta käyttöä sillä, joten jätän väliin.

Skype multa löytyy, muttei mulla sillekkään juuri käyttöä ole.

iltayötä!!
tota olen itekki miettiny, ja samoilla linjoilla ollaan.. on näemmä täällä viisaitakin ihmisiä.. m31

Facebook ei kiinnosta eikä oikein muutkaan sosiaaliset mediat. En tekis jollain fb-profiililla yhtään mitään. Saattaisin saada kaverilistalleni pari entistä luokkakaveria, mutta tuskin mulla olis niiden kanssa mitään puhuttavaa. Eikä mulla ole mielenkiintosia juttuja joita voisin laitella seinälleni.
Toivon että tuo facebook-keskeisyys alkaa pikkuhiljaa katoamaan ja elämä vois keskittyä sen ulkopuolelle.
Joku aika sitten yritin melko aktiivisesti ettiä juttuseuraa netistä, mutta aina ne kariutu ku en ollu facebookissa. Ihmiset etsi lähinnä täytettä kaverilistalleen.

eipä ole naamakirja kiinnostanut... en ole liittynyt, enkä liity!

sivusta seuranneena olen kuitenkin saanut nähdä ihan tarpeeksi, aikuisten ihmisten hiekkalaatikko! pitäkää hyvänänne!

Ennen kaukana asuvien tuttavuuksien kanssa vaihdettiin puhelinnumeroita ja vielä sitäkin aikaisemmin etanapostiosoitteita.

Nykyään heidät lisätään Facebook-kavereiksi, koska se on helpoin tapa ottaa satunnaisesti yhteyttä ja kysyä vaikka puhelinnumeroa, jos on enemmänkin asiaa.

Siis nykyajan versio osoitekirjasta, ainakin minulle.

Kaverimäärän voi myös piilottaa, eli ainoastaan itse näet kaverisi. Tätä suosittelen, niin ei tarvitse "elvistellä" kaikilla 20 kaverillaan.

"Mitä mieltä olette FaceBookista? Mua ainakin vituttaa mokoma statuksenkohotussivusto. Porukka keräilee puolituttuja ja joskus ventovieraita sosiaalisiksi mitaleiksi. Mua ainakin vituttaa olla toisille vain mitali. Ihmiset, joita en ole nähnyt vuosiin ja jotka eivät pidä mitään yhteyttä, pyytvät minua silti FaceBook-kaverikseen, jotta heidän kaverilukunsa nousisi. Hah!"

Entä jos jotakuta oikeasti kiinnostaisi tietää mitä sinulle nykypäivänä kuuluu? Ei kyse aina ole statuksenkohotuksesta.

Vitut! Mua ainakin vituttaa kun ns. kaverini siellä päivittelevät statuksiaan ja muruttelevat toisiaan ja kertovat kuinka kivaa heillä on yhdessä leffassa, baarissa, laivalla tai ihan missä vaan. Nämä samat ihmiset eivät ole viitsineet edes tykätä minun valokuvista tai statuksesta puhumattakaan että olisivat kyselleet mitä minulle kuuluu.

kunpa facebook tuhoutuisi!

totta. itse olin facebookista iloinen ja kiinostunut jonku 2 kuukauden ajan kun sinne profiilin tein ja sitten kiinostus alkoi laskea koko ajan. täysin turhia päivityksiä ja kukaan kavereistani ei koskaan tule juttelemaan minulle muuta kuin harvoin. tällä hetkellä minulla on facebokissa kaverina jtn 90 henkilöä ja muiden 200-300 kaveri määrään nähden toi tuntuu tosi pieneltä ja tuntuu että olen jotenki sosiaalinen erakko. ei facebook tuo yhtään helpotusta yksinäisyyteen vaan päinvastoin. on noloa olla keskutelut chatissa jos kukaan ei tule juttelemaan ja kaikki näkevät kuinka yksinäinen olen ja varsinkin kun olen pitänyt taukoa tosi pitkän ajan niin en enään viitsi siellä edes käydä. kaikista eniten vituttaa et ihastuksenikin on facebook kaverina mutta en uskalla mennä edes jutteleen hänelle.

Pistin just FB:n "hyllylle" eli suljin käyttäjätunnukseni.
Pääseehän sinne takasin rekkautumalla mutta antaa nyt olla ainakin pari kuukautta
.

Mielestäni kaikkein mielen kiintoista facebookissa oli miten vähän kellään kiinnosti minun statuspäivitykset ja mielipiteet.

Koko Naamakirjahan pyörii yhden koneen ympärillä, jota ei saa koskaan sammuttaa? Tai muuten FB katoaa/tuhoutuu? Toivon koko sydämestäni, että se paska räjähtää! Hähähääää! :D

y k s i n ä i s t ä

http://www.youtube.com/watch?v=-LAl4gwpFTw&feature=related

>

Kiva että tämmöinen sivu on koska minun mielestäni se niin kohuttu fasebook (huom. pienellä fasebook) on niin paska. En ole tehnyt sinne profiilia enkä tulekkaan KOSKAAN tekemäänkään. Se olisi kiva että se sivu kaatuisi.

Facebookilla on monia palvelimia. Ei todellakaan oo mikään yks tietokone. On tuhansia. Vaikka kaataisit Facebookin palvelimet esim. Ping-komennolla facebookilla on backupit eli varuuskopiot ja nesiirretään korjatulle serverille ja lasku tulee hakkerillee

Minä itse käytin facebookia-lähes päivittäin, joskus vuosi sitten. Pikkihiljaa aloin ymmärtämään itse, etten hyödy siitä mitään ja aika ajoin minun oli aika ankeaa ja vaikea olla, kun joskus saattoi tulla roskapostiakin. Merkattiinpa mut miksipä tahansa, josta itse en pitänyt, tai joku toinen "kaveri" kommentoi loukkaavasti. Nyt lopetin vuodenvaihteessa, ja olen huomannut kaiken menevän aina vain paremmin ja paremmin. Ei ole tehnyt mieli käydä avaamassa profiiliani uudestaan facebookiin. Muistan joskus kirjoittaneeni sinne jotain, jota käytettiin joskus kiusaamisena ja härnääsimenä mua vastaan. Vihasin myös jotain tykkäämisen aiheita, jotka olivat ihan potaskaa ja suurin osa siellä olevista ihmisistä ovat jollain tavalla itseäni kiusanneet. Olen ainakin tyytyväinen omaan päätökseeni, ja toivon, että muutkin ottavat profiilinsa pois sieltä, jotka ovat samaa mieltä kanssani.

Olis kyl huvittavaa nähä jos facebookki katoais/lakkautetaan, nii kyl kaikki nuoret hyppis seinillä ja ku eivät saa enää tykkäämisiä ja huomiota

Oikeasti masentavia asioita Facebookissa:

- ei tule kaveripyyntöjä
- ihmiset torjuvat lähetetyt kaveripyynnöt tai jättävät ne vahvistamatta
- potkitaan pois kaverilistalta
- päivityksiä ei kommentoida eikä tykkäillä
- huomataan että hyvinkin tutut ihmiset ovat piilottaneet päivityksensä
- kaverimäärä jää paljon pienemmäksi kuin muilla

Mä olen elänny koko elämäni enämpi tai vähempi v-mäisten ihmisten seassa. Sinänsä
joku tykkäys tai ei tykkäyskulttuuri - who gives a shit. Mua on p*askottu porukalla
lähes kaikkien elämäni vaiheiden läpi. Olen menettänyt uskoni ihmisten hyvyyteen jo
aikapäiviä sitten. En ole naamakirjassa, mut vaikka olisinkin, epäilemättä sama touhu -
porukalla paskominen jatkuis sielläkin. Miksi v*tussa mun pitäis mennä johonkin
naamakirjaan saamaan niskaani lisää p*askaa? P*askojat eivät ole koskaan isommalti välittäneet minusta, miksi minä välittäisin heistä?

Se on niin joutavan paska ja turha paikka, kaikki pissikset vaan lataa sinne ittestään kuvia ja kaikki on niin rumia ja tyhmiä ja sairaita.

Juu on alkanut tökimään minuakin...brassailua varten koko feissi.Ehkäpä kohta hävitän sen ja koko somen.

Ei mulla ole Facessa kavereina kuin ne ihmiset joiden kanssa haluan olla tekemisissä. Ja niitä on vähän.

En ole fb.ssa kokeilin ja katselin sisältöä hieman mutta olin jo kuitenkin päättänyt ennen kokeiluakin että ei ole hyvä homma.

Nyky-yhteiskunnan itsekeskeisyys heijastuu tuohon verkostoitumiseen missä ollaan "ystäviä" ja näytetään kuinka "hyvin menee". Ei ole ns oikeaa elämää enää, suurin osa 10-30 vuotiaista puhuu suurimmaksi osaksi fb.sta tai viettää siellä liialti aikaa kaikenmailman turhuuksia päivittelemässä.

Toisin oli hyvään lankapuhelin aikaan jolloin oltiin ulkona ihmisten kanssa!!

pellejen sekoilu sivusto!!!!! "fuc buuk" piste!!!!!

Minua ei kiinnosta. Minkä takia pitäisi olla semmosia tuttuja jotka on virtuaalisesti vain olemassa. Lisäksi siellä liikkuuv kaikenlaista haitta ohjelmaa tietokoneille. Turhuutta koko homma.

Mulla ei ole facebook tunnuksia eikä varmaankaan tule. En ole mitenkään lähtökohtaisesti täysin FB-vastainen, mulle vaan riittää puhelin yhteydenpitoon ja muutamat (muut) nettikanavat. Välillä on kyllä hämäräperäistä se tietosuojatoiminta ja tietojenluovutus ennenkaikkea, mutta ei se ole se syy miksi en siellä ole. Ei juurikaan vaan kiinnosta.

Ei kiinnosta naamakirja. En tosiaan tajua miksi ihmiset ovat niin lampaita tai hanhia, että uskovat olevansa turvassa tuollaisen yksityisen amerikkalaisen firman palvelimella. En ikuna pönkittäisi tuota pörssiyhtiötä! Poliittisestikin hyvin arveluttava saitti.
Noin muutenkaan en ole kaupan. En tarvitse toisarvoisia kamuja enkä halua tietää toisten turhanpäiväisestä elämästä hölökäsen pölökästä, saati jakaa omia asioitani kaikenmaailman kumminkaimoille. Valitse seurani, se ei tarvitse sosiaalista huulienheilutusta.
(menetin työni kun en ole fb:ssä, se kertoo paljon tämän ajan sairaudesta)

En ole FaceBookissa, enkä aio mennä. Kaikki kaverit siellä kyllä on ja perheenjäsenet, äiti, isä, kaikki. Itse seuraan kyseiseltä sivustolta vain suosikkibändien kuulumisia. Bändit ja artistit nykyään kirjoittelee sinne Faceen enemmän kuin omille verkkosivuilleen. Pistävät tietoa keikoista, levyistä, livekuvia ja sellaista.

Minulle ei mene tuon hienous jakeluun. Siellä ei ole mitään sellaista (järkevää), mikä ei hoituisi esim. sähköpostitse. Tietysti jos haluaa tökätä virtuaalisesti, niin ymmärrän FB:n tarpeen.

Perustelut on minusta omituisia - joku sanoo pitävänsä profiilia vain siksi, että vaihtaa viestejä jonkun kanssa. Tässä sähköpostiohjelma on FB:tä parempi.

Joku sanoo, että tulee pidettyä yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa ei muuten tulisi pidettyä yhteyttä. Mitä tuo oikein tarkoittaa? Viitataanko sillä toisen kuulumisten lukemiseen? Onko se "yhteyden pitämistä"? Jos taas todella haluaa pitää vuorovaikutteista yhteyttä, se onnistuu sähköpostitse ja ne etäisemmätkin kaverit voi tallentaa osoitekirjaan. Jos meinaavat unohtua, niin sieltähän löytyvät.

Sähköpostiin saa myös luotua ryhmiä, jos haluaa kertoilla kuulumisensa säännöllisesti samalle porukalle. Viestiin saa myös kuvia niin halutessaan.

Vielä en ole kuullut sellaista perustelua, joka saisi minut ymmärtämään FB:n välttämättömyyden sosiaalisessa elämässä. Itsekin loin profiilini jo silloin, kun sellainen Suomessa harvalla oli eikä siellä ollut vielä juurikaan markkinointia, yritysten profiileja (mitä ihmettä ne siellä tekevät? onko yrityksellä naama?) tai yletöntä egobuustausta.

Tiedottamisessa Facebook toimii ihan hyvin eli ryhmien muodostaminen samankaltaisten ihmisten kanssa on toimiva keino sitä käyttää. Siinäkään ei tosin tarvita niitä naamoja mihinkään, joten joku ihan erityyppinen yhteisöpalvelu, jossa tiedotettaisiin esim. tietyntyyppisistä tapahtumista ja johon voisi liittyä myös anonyymina olisi minusta kätevä. Minä en välitä kuulutella harrastuksiani tai kiinnostuksenaiheitani kenellekään, koska en tunne siihen tarvetta. En välitä tietää, "tykkääkö" joku niistä, koska se on minulle yhdentekevää.

Edes suosituksilla ei ole enää mitään arvoa, kun "tykkäämällä" voit osallistua siihen ja tähän arvontaan ja saada tuota ja tätä.

Naiivisti kuvittelin silloin kauan sitten, että tuolla voisi vaihtaa rehellisiä kuulumisia ihmisten kanssa ja jakaa hauskoja ja kielenkiintoisia juttuja ja kuvia. Mutta kuinkas sitten kävikään: minäsitäminätätäminäminäminä, minä drinksulasi kädessä retusoidussa kuvassa, minä shoppailemassa New Yorkissa, minun trendikäs sushiannokseni, minä ja minun kaveriporukkani (jossa olisi todellisuudessa jäseniä 532, mutta muutama ei päässyt) purjehdusmatkalla. Laadilaadilaadi, plaah.

Sitten saat vielä kaveripyyntöjä ympäri maailmaa joltain omituisilta tyypeiltä, jotta nämä saavat vaihdettua lampaansa kesäkurpitsoihisi.

Olen itse myöskin Facebookissa ,mutta on kavereita eli noin 110 vaan. Tutustuin heihin suurin osiin uusiin ihmisiin ,mutta en vielä tavannutkaan heitä. Ei he vielä valmis tai halua tavata,ikävä kyllä. On Facebookissa jotain hyvää eli pitää yhteyttää, keskusteluja ja pelata peliä. Taas huono puoli ,että ihmiset käyttää enemmän Facebookia ja tosielämään alkaa vähemmälle sekä eivät kehtaa lähteä ulos/kysyä "mennäänkö kahville yms". Kaveripyyntöön olisi ok ,mutta ei aina saa kun torjua tai ei vahvistaa pyyntöön. Minua ärsyttää eniten ,että kyllästytän koko ajan Facebookin ääressä kun aina vaan chattaa. Ei siinä mitään uutta. Ihmettelen todellakin ihmisistä sellaisista. Puhuin jopa kasvotusten kaverin kanssa ,että ongelma on. Siis esimerkiksi kaverini pyytänyt heitä kyläilemässä eli ei tullut lainkaan ja päin vastoin he pyytänyt kaverini kyläilemään (kävi muutaman kerta). Samoin minun kohdalta sama juttu. Ymmärrettävä kyllä ,että jos on eläinallergia niin voisi mennä muualla. Jos minun "kavereita" ei pyytänyt minulta kyläilyt, tapaa tai jonnekin niin en itse sitten kysyä/pyytää heiltä. En hyväksyisi kaveripyyntöjä tuntemattomia ihmisiä jos emme koskaan tavannut/tunne sitä.
Mietin itse välillä ,että pitäisi pistää Facebookista "hyllylle" mut tuskin he välitä. Facebookista "hyllylle " on minusta paras vaihtoehtoa. Loput heistä ihmiset todellakin sokeita ja luusereita. Huomasin ,että tunnen jo muutamaan ja en heille kelvannut FB-kaverikseen vain kaverilleni kelvannut heidän kaverikseen. Paskat siitä! Älä kannata nopeasti luota ihmisiin vaikka he voi olla esittää, ylimielisiä tai toisenlaisia ihmisiä. Nykyään kaikki on perseestä :D!

Liityin joulukuussa, kun ei tietokoneen kautta enää oikein muuten näymmä niihin harvoihin kavereihinkaan voinut pitää yhteyttä, Messenger kumisi tyhjyyttään. Ensin kaveri hehkutti että ei mene muka kauaakaan kun alkaa kaveripyyntöjä tulla, no sellanen 7kk mennyt eikä yhtäkään pyyntöä ole tullut, itse olen saanut kaikki ne muutamat laittaa joita nyt kavereiksi on viitsinyt pyytää. Kuvani nyt tietysti on vähän hassuksi muokattu kun en muuten kehdannut laittaa, mutta pitäisi siitä ja paikkakunnan ja nimen perusteella kuitenkin tunnistaa, ketään ei kai vaan kiinnosta meikäläistä "kaipailla".

Eipä tuolla usein jaksa käydä, kun seinän täyttää muutenkiin vaan yksi narsistinen valokeilassa nautiskelija.

Neurologisesti terve, itseään ja yksityisyyyttään kunnioittava aikuinen ei ole missään tekemisissä FB:n kanssa.

Masentava systeemi kun erehtyy selaileen muiden sivuja ja näkee miten paljon kavereita muilla on ja aina joku kommentoimassa ja tykkäämässä niiden juttuja.

Face on hyvä paikka pitää kaukana olevaan yhteyttä paitsi onhan niitä muitakin,mutta ihmettelen miksi lapset haluavat sinne,kun he näkevät toisiaan kuitenkin koulussa,sehän on periaatteessa aikuisille tarkoitettu.

FB on näppärä vanhojen tuttujen, kollegoiden ja myös joidenkin sukulaisten kanssa yhteydenpitoon. Sellainen joulu- ja postikorttien korvike. Tai kyläjuorujen. Muutamassa tapauksessa messengerin korvike.

Lisäksi se on omalla allala myös yhteydenpitoväline, ja neuvottelut kahteen viimeisimpään työpaikaan on myös alkanut facebookin kautta. Nää on siis olleet ennalta tuttujen tyyppien kautta, mutta keskustelut avattu fb:ssä.

Toisaalta tiedän myös tyyppejä jotka on ihan tyytyväisiä facebookkiintumattomuutensa kanssa ja jotka pitävät yhteyttä puhelimien ja sähköpostien välityksellä. Ja hyvin sekin tuntuu toimivan.

Itse häpeäisin nyt jos minulla olisi fb:ssä kerättynä listoille tyyliin 400 kaveria. :D

Käytän facebookia viestien lähettämiseen. Itsellä parikymmentä ihmistä siellä. Olen harkinnut että poistaisin sieltä profiilin.

Facebook on varmaan ihan kiva jos on ihmisiä jotka välittää. Itse olen saannut juuri ja juuri kasaan 55 ihmistä. Suurin osa sukulaisia.

Jos vaihdan profiilikuvan tai laitan jotain muuta juttua tykkäyksiä ei ole juuri ikinä. Sen vuoksi en ole sinne mitään enää pistänyt yli vuoteen, koska ketään ei tunnu kiinnostavan.

Sitten on yksi sukulais teinityttö joka vaihtaa profiilikuvan varmaan kerran viikossa ja aina on peukkuja ylös monta sataa ja kommenteja toistakymmentä, vaikka kuvat on aina perus herutus kuvia, suu törröllään. . Itselleni jopa yksi peukku ylös tuntuu mahtavalta.

Yksinäisyys ja fb on vaikea paikka. Kateus nousee helposti.

Minua ärsyttää se niin että jotkut ihmiset käyttävät siellä vain hyväksi. Joskus latasin sinne kuvan josta tehtiin heti tulkinta. Nyt tämä on mennyt siihen että piilovittuillaan ja luodaan vain omaa mainetta. Kaiken lisäksi en ole nähnyt näitä ihmisiä moneen vuoteen. Silti vain jatketaan koko ajan ja ei anneta olla. Aikoinaan käytin facebookia niin että pelasin siellä, mutta lopetin kun huomasin sen menevän vain itseäni vastaan. Vaihdoin profiilikuvaa, mutta jouduin poistamaan sen koska siitä tehtiin vääriä päätelmiä. Ärsyttää, että kuittaillaan ja luullaan etten huomaa mitään. Luin edellisistä kommenteista jotain vastaavaa. *huokaus*

Itsestäni on hauska välillä seurata menneittein kavereitten tapahtumia ja stalkata niitten profiileja että mitäköhän nykyään mahtavat puuhailla. En kuitenkaan tule kateelliseksi vaikka yksinäinen olenkin. Itselleni yksinäisyys on oikeastaan oma valinta. Poistin kyllä profiilin koska huomasin että senkin ajan voi käyttää itsensä kehittämiseen. Ehkä voisin ollakin aktiivisempi jos olisi paljon kavereita.

Mun on pakko tuotakin sovellusta käyttää, koska koulu velvoittaa ja siellä päivitellään koetietoja yms. Inhoan koko Facebookkia, aluksi kaikki entiset kiusaat tekivät kaveripyyntöjä. Eipä mulla siellä oikein ketään ole, joiden kanssa viestittelen. Kamalan kivaa kun jollain 500 kaveriakin listoilla. Masentavaa yksinäisen kannalta..

En ole fb:ssa . Siellä taitavat olla vain sellaiset, jotka haluavat tuoda itseään esille mahdollisimman paljon.... ja lapset ja nuoriso.

Samoilla linjoilla. Ärsytyskynnys on saavutettu. Poistumisen esteenä on että olen saanut yhteyden sukulaisiini, ja olen perustanut pari ryhmää, jotka ovat tulleet supersuosituiksi. Haluisin poistua, mutta miten se näin ollen käy?