En ehkä tarkalleen tiedä vieläkään, mikä minuun on tullu. Saan hysteerisiä itkukohtauksia kesken kaiken, ilman mitään erityistä syytä. Leposykkeeni on satasen paikkeilla päivin öin (normaalisti 73) enkä enää jaksa. Arkisissa asioissa tunnen itseni ikäänkuin näkymättömäksi haamuksi, joka seuraa maailman menoa sivultapäin. Koulusta sain juuri vapautusta kevään loppuun, minun tarvii vain käydä suorittamassa jäljellä olevat kokeet. Terkkari puhui uupumuksesta ja stressistä. Itse uskon, että ainakin osasyynä tähän on jo monta vuotta jatkunut koulukiusaaminen, ja nyt olen kai tullut siihen pisteeseen, etten pysty jaksamaan.
Minua pelottaa, että olen hullu. Pelottaa, että menetän rakkaita ihmisiä hulluuteni takia.
Olen kuitenkin hyvin kiitollinen poikaystävälleni, joka on tukenut minua parhaansa mukaan, eikä ole hylännyt. On hienoa, että hän osoittaa olevansa luotettava ja uskollinen sekä pysyy rinnallani kaikesta huolimatta.
näin kävi minulle..
ysiluokkalainen tyttö
0553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.