Olen kokenut koko elämäni ajan aivan järkyttäviä ja raskaita asioita.
Kaikkien tapahtumien jälkeen, olen vetäytynyt vuosien yksinoloon.
Olen joutunut useiden väkivaltarikoksien uhriksi, sen lisäksi, että minut on useampia kertoja raiskattu erinäisten miesten toimesta.
En syö lääkkeitä, koska kynnys mennä lääkäriin, on kasvanut suureksi.
Välillä tunnen niin voimakkaita vihan tunteita, että voisin tappaa jonkun, joka on tehnyt minulle jotakin negatiivista.
En kykene nukkumaan, kuin muutamia tunteja ja olen yksin ja ajattelen, että ainut tie on kuolema.
En koe elämääni millään tavoin mielekkäänä.
En enää tiedä, mitä minun tulisi tehdä, tai mistä saisin apua.
Olen lopussa
women1469
491795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Hei. Koita hommata kaveri tai pari tueksesi. He varmasti auttaisivat sinua aina tarvittaessa ja saisit elämääsi muutakin ajateltavaa. Tiedän miltä yksinäisyys tuntuu, mutta maailma on pullollaan muitakin, jotka etsivät juttuseuraa ja sitä kautta syntyy ystävyyssuhteita ja uusia aktiviteetteja elämään. Ikinä ei kannata luovuttaa vaan aina pääsee ylöspäin, vaikka tie ei olisikaan helppo. Todista se itsellesi =)
että miten niitä kavereita saa? Eikä nyt paljon auta jos sanoo että 'reippaasti vaan ulkoilemaan ja urheiluseuroista kavereita löytämään..' Tiedät ettei se niin helposti käy.
...useita ikäviä kokemuksia, surullista. Kyllä sun varmaan kannatta hakeutua ammattaiauttajan / vertistuen piiriin. Oletko tutustunut näihinb sivuihin: http://www.tukinainen.fi/
homeopaatille ja aloita luontaiset hoitomuodot ja itsesi helliminen.Kylpylät,retriitit ym.
Tai sitten luettavaa ,...aloita lukeminen ja erilaisiin asioihin tutustuminen. http://www.luontaisnetti.fi/artikkelit_uutisiamaailmalta_06.htm
Sä voisit ottaa yhteyttä vaikka johonkin kriisipuhelimeen tai varaa aika terveyskseskukseen lääkärille, onko se ylivoimaista - koska sitä kautta saisit sitten apua ja ohjausken terapiaan tms? Joka tapauksessa sulla on suuri avuntarve, eikä noista jaksa yksin selvitäkään, eikä ystäväkään ole riitävä tuki. Kyllä sä tarvitset ihan ammattiapua.
Älä enää epäröi hakea apua itsellesi, se on meidän kaikkien OIKEUS! Ymmärrän, että tilanteessasi, se on helpommin sanottu kuin tehty, masennus ja ahdistus vie voimia. En tiedä missä alueella asut, mikäli pääkaupunkiseudulla, muista että auroran päivytys toimiin 24H/vrk, mikäli tarvitset akuutistu apua! Niin uskomattoman vaikealta kun se akuutissa tilanteessa tuntuukin, usko, elämä voi voittaa ja olo helpottaa, kun saa oikeaa ja asiallista apua! Hae apua ta:lta tai vaikka 10023:n kautta. Psykiatrinen hoito on meillä Suomessa laadukasta ja toimivaa, kunhan sen piiriin pääseen esim. em. keinojen kautta. VOIMIA ja ÄLÄ JÄÄ ENÄÄ YKSIN!
kiitollinen erityisesti sinulle neuvoistasi. Kiitos.
Kiva kuulla sinusta. Ikävä, että ta:n lääkäri ei ilmeisesti osannut ottaa tehokkaammin kantaa tilanteeseesi, mutta se on todellakin hienoa että sait ajan sinne mielenterveystoimistoon. Siellä työskentelevät ovat keskittyneitä näihin asioihin ja kokeneita, uskon ja toivon että saat tarvittavan lääkityksen ja tuen sitä kautta. Voin kuvitella ja omalta kohdaltani tiedän, että tilanteessasi odottaminen tuntuu pitkältä ja epätoivoiselta. Onko saamaasi vastaanotto aikaan miten pitkä odottelu? Muista, mikäli tilanne käy epätoivoiseksi ja kohtuuttomaksi sietää, Auroran päivystyksestäkin voi saada lääkityksen akuutisti jotta pärjää vastaanotolle asti. Ota v.o.lle päästyäsi taas puheeksi kokemasi seks.väkivalta, ta:n lääkäri kyllä on toiminut aika epäammattimaisesti, kun ei näihin ole tarttunut...! Toisaalta jos sinulla voimat vaan nyt riittävät voit soittaa/käydä internet-sivuilla http://www.nettitukinainen.fi/ josta saat asiallista apua ja neuvoa raiskaukseen liittyvään. Puhelin numero Helsingin toimipisteeseen on: 09- 58 60 360. Ja komppaan nim."mrs Hultasta" ÄLÄ KATOA, anna kuulua itsestäsi vaikka täällä! Ja muista vaikka nyt tilanteesi on vaikea, niin epätodelliselta kuin tuntuukin, MASENNUKSESTA VOI TOIPUA! Oikea apu ja lääkitys auttavat toipumisen tielle! Koita vielä jaksella ja ilmoittelehan itsestäsi! VOIMIA! Toivotellen, lähimmäinen
Tunteeni vaihtelevat aika rajustikin suunnasta toiseen, tosin ilon tunteita en koe lainkaan. Tilannettani pahentaa entisestään se, että ainoa ihminen, kenen kuvittelin lähipiiristäni auttavan minua, ei sitä tehnyt, vaan ehkä pahensi tilannetta syyttelemällä minua kaikesta raskaalla kädellä. Eli kyseinen henkilö vaivutti minut vieläkin syvemmälle tähän helvettiin. Pääsen jo ensiviikolla mt.toimistoon, mikä on kai hyvä asia. Petyin pahasti jo lääkäreihin ja kuten aluksikin totesin, tuntuu vaikealta uskoa, että kukaan kykenisi minua auttamaan. Aamuyöllä ajattelin, että avaan ranteeni, laitan kuuman suihkun päälle ja menen sinne alle istuskelemaan ja odottamaan kuolemaani. Toisaalta tuntuisi helpommalta kuolla lääkkeisiin. Aika paljon ajatukseni kulkevat kuoleman ympärillä, enkä usko tai oikeastaan tiedän, ettei kukaan jäisi tänne minua kaipaamaan, paitsi ehkä ne kaikki minun hyväksikäyttäjäni, jotka ovat tavalla ja toisella imeneet minusta kaiken energiani, iloisuuteni ja hyvyyden, koko elämänvoimani. Sisälläni velloo niin suuri suru, viha ja epätoivo, että itsekin tiedän, etteivät ajatukseni ole terveitä. Pelottaa ajatellakin, mihin kaikkeen kykenen, jos saan vielä yhdenkin kipinän, koska olen kuin kävelevä sirpalepommi. En koe, että minulla olisi paniikkihäiriötä, mutta välttelen muita ihmisiä ja yleisiä paikkoja juuri siksi, etten räjähtäisi. Vihani on todella suuri niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat minua satuttaneet. En nyt osaa kertoa enempää. Ajatukseni ovat välillä niin sekavia. Kiitos kuitenkin sinulle, kun kuuntelit.
vastanneille. Olen menossa lääkäriin, mutta miksi minusta tuntuu siltä, että kukaan ei voi minua auttaa. Nämä päivät, viikot ja vuodet ovat olleet todella raskaita. Nyt olen huomannut, etten jaksa edes siivota ja lattiat täyttyy erinäisistä tavaroista ja vaatteista ja kaikki on pölyn peitossa, kuten minäkin. Ulosmeno kestää minulla monta tuntia ja yritän hoitaa nopeasti kaikki asiat, jotta pääsen takaisin kotiin. Ei minulla ole sellaisia "kavereita" ainuttakaan, keneltä voisin pyytää apua, on kuin olisin täysin vieraantunut ihmisistä ja näin onkin käynyt. En tunne ketään ihmistä, jolla olisi ollut niin vaikea ja tapahtumia täynnä oleva elämä, kuin minulla. Siksi ajattelen, ettei kukaan saata ymmärtää, mitä sisälläni tunnen. Jo etukäteen ahdistaa tuleva lääkärissäkäynti ja se, saanko ikinä mitään apua, koska tämä lääkäri on aivan tavallinen yleislääkäri.
Hei, mitä sulle kuuluu nyt? Pidä yhteyttä tähän vertaistuki-palstaan. Tämä on yksi tapa purkaa pahaa oloa ja samalla huomaat, että et olekaan ihan yksin vaan meitä monta. Sairastan itse keskivaikeaa masennusta. Lääkitystä on kokeiltu, mutta mulle sopivaa ei ole vielä löytynyt. Välillä on hyvin vaikeita päiviä, välillä taas parempia.... Kerro miten sulla menee.
Kävin lääkärissä ja pikatestillä minulla todettiin vakava masennus. Sain ajan mielenterveystoimistoon. Se, mikä minua nyppii nyt, on lääkkeet joita en saanut. Olen valvonut viimeisen kuukauden ajan, nukkumalla vain muutamia tunteja, enkä saanut pyynnöistäni huolimatta unilääkkeitä. Sain sellaisia mielialalääkkeitä, mitkä vaikuttavat kuukauden kuluttua. Lisäksi minä en päässyt laboratoriotutkimuksiin, vaikka raiskauksesta on kulunut kuukausi ja mahdolliset sukupuolitaudit olisi kuulunut selvittää. Tänään yksi kaveri kävi luonani hetken, mutta en uskalla lähteä kotoani ulos, koska pelkään että tapan ensimmäisen vastaantulijan.
Hyvä että menit lääkäriin, Hyvä että sait ajan mielenterveystoimistoon. Tie tervehtymiseen on alkamassa. Hmmm...kumma juttu että et saanut unilääkitystä. Puhun nyt omasta kokemuksesta ja mulla ei oo ollut mitään vaikeuksia saada unilääkkeitä - päinvastoin mielenterv.tston erik.lääk.aina kysyy onko lääkkeitä riittävästi vai pitääkö resepti uusia. Hmmm ... kumma juttu myös se, ettet saanut lähetettä lab.tutkimuksiin. Maallikkona en osaa sanoa muuta, kuin että yksi syy miksi me maksamme veroja on juuri se, että saamme asianmukaisen hoidon ja tutkimukset niitä tarvittaessa. Lupaathan ettet kuitenkaan tapa ensimmäistä vastaantulijaa. Jos se on vaikka mrsHultanen niin hän ei vielä haluaisi poistua tästä elämästä. Kannan huolta Sinusta ja pyydän että et katoa mihinkään.
Joo, nuo tk.lääkärit nyt vain ovat sellaisia, tekevät muutamassa minuutissa diaknoosin, vaikkeivat edes tunne ihmistä. Siksi en hirveästi luota heidän ammattitaitoonsa, eikä minun tarvitsekaan. Se, mitä tarkoitin ensimmäisen vastaantulijan tappamisella. Tarkoitin lähinnä sitä, koska asun Helsingissä ja täällä osa vastaantulijoista saattaa olla sellaisia, jotka alkavat jollakin negatiivisella tasolla häiriköimään, pummimaan tai uhkailemaan, niin sellaisen tyypin voisin tappaa paljain käsin. Olen niin täynnä vihaa, etten kykenisi rauhoittamaan itseäni, mikäli uhkaava tilanne tulisi eteen. Siksi vältän nyt ulkona kulkemista, koska pieni ääni sisälläni sanoo, että siitä saattaisi seurata katastrofi. Olen todella väsynyt koko tähän elämään ja kaikki asiat pyörivät mielessäni jatkuvasti ja ne kaikki asiat ovat pahoja tapahtumia ja muuta negatiivista. En kykene keskittymään mihinkään. En telkkariin, en siivoamiseen, en syömiseen. Ainut, jos jotkut tuttavat ovat soitelleet minulle, olen pyrkinyt näyttelemään normaalia itseäni ja lopettanut puhelut mahdollisimman lyhyeen. Ainut ihminen, keneen kuvittelin että voin luottaa edes jossakin määrin ja kerroin rehellisesti hänelle itsetuhoisista ajatuksistani, käytti minua hyväkseen ja valehteli ja puhui paskaa. En toivo sillekään tyypille mitään hyvää, kuten en muillekaan, jotka ovat minulle pahoja asioita tehneet. Kiitos sinulle kuitenkin huolenpidostasi.
Hei! Itse olen kokenut samanlaisia asioita ja minulla oli myös vaikeaa mennä juttelemaan kenellekkään. Mutta lopulta sain ystäviltäni tukea ja uskalsin mennä lääkäriin ja myös poliisin puheille. Olin silloin 15 vuotias kun näitä asioita on tapahtunut.. Ja kiitos ystävieni voin elää taas normaalia elämää. Eli suosittelen sinulle että otat ystäväsi mukaan ja menette lääkärille tai varaat ajan psykologille.
että olet saaanut apua. Minä olen jo ollut poliisien puheilla, en pidä poliiseja negatiivisina ihmisinä, vaan minun oli helppo puhua asialliselle naispoliisille. Minulla ei ole ystäviä, kuin ehkä yksi kappale, joka on oman elämänsä ohessa varmasti auttanut minua voitavansa. Kaikki muut ihmiset ympärilläni, eivät ole ystäviäni, he haluavat aina hyötyä minusta jotakin, tavalla tai toisella ja kun he ovat haluamansa saaneet, he katoavat. hyvä kun olet selvitynyt.
Oikein hyvä, että olet saanut ajan mt-toimistoon ensi viikolla. Ymmärsivät, että tilanteesi on kestämätön, eikä sinun tarvitse odotella montaa viikkoa. Sinulla on nyt täällä nettiystäviä. Me kuunnellaan, kerro meille edelleen mitä tunnet, mitä mielessäsi liikkuu. Ja muista, että kaiken kokemasi vääryyden jälkeenkin Sinä olet arvokas, älä tee itsellesi mitään peruuttamatonta. Ja pyydän taas, että älä katoa mihinkään vaan pidä meidät ajan tasalla. Onko aikasi mt-toimistossa alkuviikolla?
minusta tuntuu siltä, että tilanne pahenee hetki hetkeltä ja pahempaan suuntaan. Useammat tuttavani ovat ottaneet minuun nyt yhteyttä ja vaikka olen kertonut heille kärsiväni vakavasta masennuksesta, niin he eivät ota asiaa kuuleviin korviinsa, vaan kuormittavat minua rankoilla ongelmillaan. Toki en voi heitä syyttää, olenhan aina ollut heidän kuuntelijansa ja tavallaan tuki ja neuvonantaja. Nyt minusta tuntuu siltä, kuin olisin jonkunlainen kaatopaikka, mihin heitetään omat ongelmat, mutta minkäänlaista apua en heiltä saa omiin ongelmiini. Olen suoraansanottuna helvetin väsynyt tähän kaikkeen. En usko, että mitään hyvää voisi tulla maailmassa minun kohdalleni. Ennen uskoin ihmeisiin ja Jumalaan. Nyt tilanne on muuttunut. En usko enää mihinkään. Maailma on täynnä pahuutta ja paskaihmisiä. Toivon, että koko maapallo tuhoutuu ja minä siinä mukana. Joka päivä toivon, että tänään kuolen ja kaikki ne, jotka ovat minua kohtaan todellisia julmia vääryyksiä tehneet.
olen miettinyt useitakin eri asioita. Kaikki ajatukseni liittyvät kuolemaan, tavalla tai toisella. Olisiko oikeudenmukaista, että tappaisin vain itseni? Entäs ne ihmiset, jotka jatkavat pahoja tekojaan mahdollisen kuolemani jälkeen. Onko sellaisilla oikeutta elää. Miksi lähtisin täältä yksin, koska voisin viedä niin useita pahoja ihmisiä mukanani. Tekisikö se minusta murhaajan, vai hyväntekijän? Totean vielä, että olen aina ollut hyville hyvä ja pahoille paha. Vai onko jonkun mielestä oikeudenmukaista se, että pahoinpitelijät, raiskarit, pedofiilit, murhaajat ja hyväksikäyttäjät elävät ja minä tapan itseni viemättä kyseisiä tyyppejä mukanani? En missään tapauksessa hae sääliä itselleni. Haluaisin, että oikeus tapahtuisi. Olisiko se niin kauheaa, mikäli ottaisin oikeuden omiin käsiini?
Hei women1469. olet joutunut kokemaan todella rankkoja tapahtumia. Lohduton vihasi on oikeutettua, mutta älä kuitenkaan ota oikeutta omiin käsiisi. Olet siihen liian arvokas. Nyt Sinun on varmasti vaikea uskoa, että hyvyyttä on myös olemassa. Mutta sitä on. Ja huomaat sen kun pääset toipumisen tielle. Pura kaikki, mitä täälläkin olet kertonut, ensi viikon mt-toimiston vastaanotolla. Siellä saa itkeä, huutaa, kirota ... - - - - Yks ihan vaan henk.koht.juttu näin meidän kesken. Huomasin juuri kun tulin pihalta sisälle, että kaunis esikko oli alkanut kukkia. Se oli kuitenkin osittain pistävien ja repivien kuivien oksien kiusaama. Poistin häijyläiset, jotta esikko saa rauhassa kukoistaa ja ilahduttaa. Sen kukat ovat ulkolaidalta väriltään purppuranpunaiset ja keskeltä kirkkaan keltaiset. Se esikko on nyt saanut nimen; se on Women1469.
älykkäästä ja kauniista kirjoituksestasi. En todellakaan usko, hyvyyteen ja kauneuteen, kuin ehkä sinun kohdallasi ja on hieno asia, että kaltaisiasi älykkäitä ja siten hyviä ihmisiä vielä maailmassanne löytyy. Olen kokenut liian monen ihmisen verran pahoja asioita elämässäni ja myöskin ottanut yksin kaiken vastaan, nyt olen aika loppuun koluttu. Olen sydämestäni kiitollinen Sinulle, että annoit esikollesi minun nimimerkkini. Se olkoon kunnia minun muistolleni. Olet niitä harvoja, kunnioittamiani ihmisiä tässä elämässä ja toivon kiittäen sinulle kaikkea hyvää.
..Sinulle, että olet olemassa siellä kaukana mutta kuitenkin niin lähellä. Vielä siitä hyvyyden ja kauneuden olemassaolosta. Eipä sitä todellakaan virkistävänä sateena ropise päällemme. Ei sinne päinkään, mutta tarkoitan, että hyvyyttä ja kauneutta on olemassa enemmänkin pieninä pisaroina, jotka nekin - ja juuri ne antavat uskoa parempaan... esim. viime viikolla kohdalleni osunut hyvyyden säde oli kaunis keijukaiskortti, jonka sain 4v. ystävältä. Kömpelöin kirjaimin siinä oli teksti "Tulen taas pian käymään." Juu, arvasit oikein, mä vollotin ääneen viestin saatuani ja taas jaksan uskoa hyvyyteen ja vilpittömyyteen. Ja se nimimerkillesi omistettu kaunis esikko pihassamme EI ole sinun muistollesi, vaan se kertoo Sinun elinvoimastasi. Siitä miten vahvat juuret Sinulla kaikesta huolimatta on ja miten pääset vielä kukoistamaan, kun kiusaajat on poistettu elämästäsi... ... hetkinen ... ovikello soi niin vimmatusti. Palaan kohta. Nonniiin - olen nyt halausta ja poskisuudelmaa rikkaampi!!! Soittaja oli kuurovammainen opiskelija,joka kauppasi rihkamatauluja. En ostanut niitä, mutta annoin vähän rahaa ja hän palkitsi sen lämpimällä halauksella ja poskisuudelmalla. Sain hyvän mielen minäkin. Women 1469, pyydän älä katoa mihinkään. Kerro mitä Sinulle nyt kuuluu. (Minulla on muuten aika mt-toimistossa keskiviikkona.)
Ja kiitos kirjoituksestasi. Muistutat joissakin asioissa minua, koska tulen myös onnelliseksi siitä, kun voin tehdä jonkun ihmisen onnelliseksi, jopa pienilläkin teoilla, jotka voivat tehdä avun saajan todellakin onnelliseksi.
Olen käynyt nyt mt-toimistossa ja jollaintapaa, koen oloni ahdistuneemmaksi, kuin aikaisemmin.
Olen saanut kasan erilaisia lääkkeitä ja käytettyäni niitä, negatiiviset tunnetilani ovat ikävä kyllä voimistuneet.
En ole terveydenhuoltoalan ammattilainen, mutta oudoksun sitä, että minulle määrätään lääkkeitä, jotka lisäävät agressiivisuutta ja itsemurhan riskiä, vaikka viimeisimmästä itsemurhayrityksestäni ei ole kovinkaan kauan aikaa.
Kerroin lääkärille totuudenmukaisesti, että ajattelen kuolemaani päivittäin ja haluaisin kuolla pois tästä pahasta maailmasta. En koe enää minkäänlaista mielihyvää elämästäni.
Olen myös pahasti pulassa, mielenterveyteni lisäksi, taloudellisista ongelmista, yksinäisyyden lisäksi.
Sen tähden, olen helppoa riistaa, kaikenlaisille hyväksikäyttäjille, pahoinpitelijöille ja raiskaajille.
Joka ikinen päivä, minua käytetään hyväksi. Ja minä annan kaiken sen tapahtua, koska en näe ulospääsytietä.
Olen yksin. Menetin uskoni Jumalaan jo aika päiviä sitten.
Minulle on tapahtunut liikaa pahaa ja sama meno jatkuu.
Tosiasia on se, etten jaksa enää elää.
En voi uskoa, että jostain tulisi sellainen "taikasauva", mikä muuttaisi kaiken hyväksi.
Kiitos sinulle juttutuokioista kanssani ja toivon sinulle hyvää jatkoa, selviät varmasti paremmmin kuin minä.
ja oloni on pettynyt siksi, miksi vielä olen täällä.
Minulla on muotoutunut tarkka suunnitelma mitä teen lähitulevaisuudessa.
Toisaalta, en haluaisi jättää helppoa tietä niille, jotka ovat elämäni tuhonneet.
Vituttaa suunnattomasti kaikki paskaihmiset.
Sinä olet tässä elämässä siksi, koska elämälläsi on tarkoitus. Ymmärrän hyvin että kaiken kokemasi jälkeen sua v...taa pohjattomasti, mutta älä sittenkään anna kiusaajillesi lopullista voittoa.
En tiedä mitä mitä tarkoitat lähitulevaisuuden tarkoilla suunnitelmillasi, mutta aikaisemmin tässä ketjussa oli nettilinkki www.nettitukinainen.fi
Siellä on mt-alan ammattilaisia vastaamassa. Ota vastaan kaikki apu ja tuki, jota voit saada.
Milloin sulla on seuraava aika mt-toimistoon? Sinnekin voi myös soittaa ja pyytää puhelinaikaa, jos tilanne on mahdoton kestää. Olen itsekin tehnyt niin.
Kannan suurta huolta Sinusta women1469. Älä tee mitään peruuttamatonta, äläkä katoa minnekään, vaan kerro meille kuulumisesi.
Ei tässä mitenkään parempaan suuntaan olla menossa. Olen käyttänyt aika paljon lääkkeitä, vaikkei niistä hyötyä ole juuri ollutkaan.
Oloni on aika epätoivoinen monellakin tapaa ja ahdistus sisälläni on suuri.
Minulla on ensiviikolla aika sinne mt-polillle.
Ahdistaa syvästi se, että ihmiset joihin luulin voivani luottaa, ovat painaneet minut vieläkin syvempään masennukseen.
En koe, että elämälläni olisi enää minkäänlaista merkitystä.
Tänään on tapahtunut jälleen niin paljon.
Olen rukoillut Jumalalta, että pääsisin pois tästä ahdistavasta olotilasta.
Mitä tämä elämä oikein on?
Onko minut valittu kulkemaan rankkoja polkuja ja jos on niin miksi.
Olen kovin väsynyt olemaan muiden ihmisten kaatopaikkana.
Ärsyttää kaikki hyväksikäyttäjät.
Women1469,
esittämäsi kysymykset ovat vaikeita. En edes kuvittele osaavani vastata niihin, mutta ystävä Sinulle haluaisin kyllä olla. Sairastat vakavaa masennusta ja siksi olen helpottunut, että olet lähtenyt hakemaan apua. Ja pidä kiinni oikeuksistasi, äläkä anna enää muiden käyttää sinua hyväkseen.
Mitä elämä oikein on? Mahdoton kysymys vastata, mutta mua aina välillä lohduttaa tämä runo.
NOT IN VAIN (Emily Dickinson)
If I can stop one heart from breaking,
I shall not live in vain.
If I can ease one life the aching,
Or cool one pain,
Or help one fainting robin
Unto his nest again,
I shall not live in vain.
- - - -
Masennukseen sairastuttuani olen ehtinyt käydä läpi jo monet terapiat. Yksi käytännön keino on osoittautunut yllättävänkin helpottavaksi. Käytin sitä viimeksi tänään ja sain lohduttoman itkuni vaimenemaan niin, että saatoin vielä piipahtaa täällä vertaistukisivullla.
Menetelmä jota tarkoitan on Kirjoittaminen. Se on hyvä keino käsitellä tunteita. Jos ihminen kolmena peräkkäisenä päivänä kirjoittaa n.15min ajan jostakin tunne-elämän kannalta vaikeasta Tapahtumasta ja siihen liittyvistä Tunteista, niin terveys hyötyy. - Homma on siis hyvin yksinkertainen, mutta sillä on helpottava vaikutus.
Rakas Women1469, pyydän taas älä katoa mihinkään, vaan kerro mitä Sinulle kuuluu.
ja kiitos Sinulle huolenpidostani ja neuvoistasi.
Olen suoraansanottuna rääkännyt itseäni viimepäivät urheilemalla ja olen kumma kyllä saanut siitä aivan uudenlaisia voimia ja lisäksi olen saanut nukuttua.
Olet rakas ja hyvä ihminen, näin netin välityksellä oltuani kanssasi tekemisissä.
Mitä Sinulle kuuluu ja miten jakselet?
Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja olisi kiva kertoa Sinulle tarkemmin joistakin asioista, mitä olen ikäväkseni joutunut kokemaan mt-lääkärin puolelta.
Olet hyvä ihminen ja kaltaisiasi on harvassa.
Halauksin Women1469.
Hei!
Olen tosi pahoillani kokemastasi vääryydestä, oikein rintaa puristaa kun ajattelen kohtaamiasi asioita. Itsekin olen aika kovia kokenut, keskivaikeasta masennuksesta kärsivä nainen, aika on mt toimistoon, saa nähdä onko apua.
Toivon todella sydämestäsi ettet luovuta, en luovuta minäkään, meissä masentuneissakin on sisua ja se pitää meidät täällä odottamassa parempia päiviä, vaikka välillä kaikki tuntuvat kaatuvan päälle ja käyttävän vain hyväkseen, saman olen joutunut kanssasi kokemaan.
Yritän ajatella että elämä muuttuu vielä parempaan päin, ja taistelen eteenpäin. Urheilu antaa kyllä uutta voimaa, aina kun jaksaa vain siitä innostua yhtään, liikkeelle lähteminen on niin vaikeaa. Kärsin myös yksinäisyydestä, olen niin moneen "tosi" ystävään saanut pettyä. En oikein voi luottaa enää keneenkään, nyt on yksi ehkä luotettava ystävyyssuhde elämässäni, uusi, joten en vielä tiedä miten siinä käy, toivon todella että luottamus säilyisi, eikä minusta aina vain haluttaisi jotain :(
Toivon sinulle voimia ja sitkeyttä myös taistella tätä masennusta ja huonoja kokemuksia vastaan, olet hyvä ihminen, joka on vain joutunut kohtaamaan ihan likaa pahaa. Mutta luotan vakaasti että sinä selviät, olet kerta jo selvittänyt syitä pahaan oloosi eli olet askeleen kuitenkin ottanut eteenpäin, hyvä! Yritän tulla peraässä :) Vaihdetaan kuulumisia, täällä odottaa uusi nettiystävä sinua jos vain haluat :)
jotakin outoa tässä kaikessa lääkityksessä piilee, olen nimittäin saanut oikean "hevoskuurin" univaikeuksieni takia, mutta nytkin kävi niin, että viisi eri pilleriä nautittuani, nukuin vaivaiset kolme tuntia.
Olen pienikokinen nainen, joten luulisi, ettö hiukan yli 50kg lääkkeet tepsisi.
Liikkeelle lähteminen on erittäin vaikeaa, mutta onneksi sinusta löytyy taistelijan luonnetta ja olet kaukana luusereista, joita olen elämäni aikana kohdannut.
Niin moni ihminen on itsekäs paska hyväksikäyttäjä, mutta pyri joka päivä siihen, että olet heidän kaltaistensa yläpuolella, kuten jo oletkin.
Jos Sinusta tuntuu joskus ylitsepääsemättömän vaikealta, älä epäröi ottaa minuun yhteyttä.
Olen aina auttanut ihmisiä pyyteettömästi, enkä odota mitään vastapalveluksia.
Olen selvinnyt niin lukemattomista pahoista asioista ja vielä elän täällä, itsemurhayrityksienikin jälkeen, joten kyllä sinäkin selviät.
Älä vain tee yhtä tyhmiä tekoja, kuin minä.
Ole varovainen uusien tuttavuuksien kanssa, tarkoitan sillä sitä, että kaikista tärkeintä sinun olisi nyt löytää se luottamus ja voima omaan elämääsi, juuri sinusta itsestäsi. Ja sinä löydätkin sen, jos vain haluat.
Satun tuntemaan eräitä henkilöitä, jotka ovat pohjimmiltaan pahoja ihmisiä ja etsivät uhreikseen ihmisiä, joilla menee jollain tavalla huonosti.
Nämä henkilöt ovat susia lampaiden vaatteissa.
He ovat aluksi olevinaan ystävällisiä auttajiasi ja näennäisesti tekevätkin niin, kunnes hyväksikäyttävät sinut vieläkin huonompaan kuntoon.
Minusta sinun ei kannata luottaa nyt "sokeasti" keneenkään ihmiseen, ennenkuin luotat jälleen varmasti omaan itseesi, niin että kykenet arvioimaan realistisesti jokaisen henkilön, joka lähellesi hakeutuu.
Tsemppiä Sinulle ja muista, että seuraan tätä palstaa ja kirjoittele ihmeessä edistymisestäsi, meni se suuntaan tai toiseen.
Ystävällisin terveisin Women1469
kirjoitit niin tärkeitä asioita, että otan kyllä opikseni niistä. Useampi susi on tullut lampaiden vaatteissa vastaan (yleensä juuri hyväksikäyttöä) ja siitä seuraa entistä huonompi olo. Haluaisin niin uskoa että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä tai tahtovat ainakin toisilleen hyvää.
Nyt olo vaihtelee kohtuullisen ja huonon välillä, kun jaksaisi lähteä joskus lenkkeilemään, kotityöt vielä tulee juuri ja juuri hoidettua.
Minulla on takana samanlaisia tyhmiä tekoja kuin sinulla, mutta olen nykyisin ajatellut etten sellaista enää yritä, taistelen elämässä eteenpäin, hitaasti, horjuen, mutta varmasti.
Mitä sinulle kuuluu?
Minun yksi ongelmistani saattaa olla juuri se, että aina haluan ajatella ihmisistä ja heidän tarkoitusperistään mielummin hyvää, kuin pahaa.
Itse tunnen aniharvoja ihmisiä, jotka haluavat pyyteettömästi auttaa jotakin ihmistä.
Ikävä kyllä, rumasti sanottuna, kaikki ajattelevat vain ja ainoastaan omaa persettään.
Maailma on erittäin julma ja paha paikka, johtuen eri ihmisistä ja heidän teoistaan.
Minä olen joutunut viimepäivinä aikamoisiin julmiin ja vaarallisiin tilanteisiin.
Olen yrittänyt koota voimiani yksin täällä kotona.
Toivon, että löytäisin sisäiset voimavarani, enkä antaisi epätoivoisuudelle minkäänlaista tilaa.
Toivon Sinulle voimia ja jaksamisia. Kerro kuulumisiasi ja toivon, ettet enää horjuisi, seiso niillä vakailla jaloillasi, jotka sinulle on annettu.
Jumalaa olemassa? Minä olen aina uskonut Jumalaan, mutta nyt tuntuu siltä, että minua rankaistaan.
Mistä?
Olen aina tehnyt muita ihmisiä onnellisiksi pyyteettömästi ja auttanut hakematta hyötyä itselleni.
Nyt kaikki haluavat hyötyä minusta tavalla tai toisella ja olen tässä oravanpyörässä, mikä ei voi johtaa, mihinkään muuhun kuin kuolemaan.
Miksi ihmiset ovat niin pahoja ja julmia toisilleen?
Tämä maailma on paha ja äärimmäisen ikävä paikka elää.
Hei Women1469
ihmispolot ovat kautta aikojen etsineet vastausta esittämääsi kysymykseen Onko Jumala olemassa? Lopullista varmaa vastausta ei meinaa millään löytyä. Mulla on sellainen hauras usko, että jokin Korkeampi voima täytyy olla - eihän tässä elämässä muuten ole mitään mieltä.
Kerronpa Sinulle tarinan, jonka kuulin jokin aika sitten. Se oli niin oivaltava, ettei varmaan koskaan katoa mielestäni:
- Eräs vanha nainen istui yksin puiston penkillä. Jonkin ajan kuluttua siihen tuli myös pieni koulupoika, joka avasi eväsreppunsa ja alkoi popsia eväitään. Hän tarjosi syötävää myös vanhalle rouvalle, joka hymyili ilahtuneena ja otti tarjouksen vastaan. Siinä he sitten istua nököttivät ja söivät yhdessä eväslounasta.
- Illalla pojan isä kysyi miten päivä oli sujunut. Poika kertoi olleensa puistossa eväitään syömässä ja nähneensä siellä Jumalan. Hän hymyili minulle, sanoi poika.
- Samoin naisen tytär soitti illalla äidilleen kysellen, miten päivä oli kulunut. Nainen kertoi olleensa puistossa ja tavanneensa siellä Jumalan. Mutta en tienytkään, että Hän on niin nuori, totesi vanha nainen ilahtuneena!
Pidän tästä tarinasta siksi, koska se muistuttaa mulle, että toisten ihmisten hyvyyden kautta voi tavoittaa pienen henk.koht. oivalluksen jonkun Suuremman voiman olemassaolosta.
Ystäväni Women1469 älä anna enää kenenkään käyttää Sinua hyväkseen. Olet siihen liian arvokas. Ja kerro tänne kuulumisiasi.
Kaikki pahuuden vallassa olevat ihmiset, sekä heidän suunnattamaton itsekkyytensä ja ilkeytensä.
Olen aloittanut rukoilun Jumalalta, että saisin suojan kaikenlaista pahuutta vastaan.
Toivon totisesti, että rukoileminen auttaa.
Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat sellaisen saatanan vallassa, että he teoillaan musertavat muita ihmisiä, saattaen uhrinsa itsetuhon ja kuoleman tielle.
Sellaiset ihmiset ovat pahoja ja heidänlaisiaan ympärillämme ikävä kyllä riittää.
Maailmastamme, on tullut erittäin vaarallinen paikka elää.
Toivon saavani voimaa ja toivon sitä teille kaikille muillekin, jotka sitä tarvitsette.
Mulle on tehty paljon pahaa.Luotto ihmisiin on täysin mennyt.Mielestäni on vain hyvin harvoja jotka kykenevät aitoon hyvyyteen.Mutta olen tän kaiken niellyt.Olen miettinyt että vika on mussa ja aina on ollut syy miksi jokin asia on saanut tapahtua.Nyt musta tuntuu että kaikki se alkaa tulemaan ulos.En pysty enää hallitsemaan itseäni,mustakin on tullut paha.Ennenkin olen saanut aina välillä raivo kohtauksia kun olen miettinyt tapahtuneita mutta olen sitten vain jatkanut elämääni teeskennellen.Lääkäriltä olen hakenut apua mutta en ole kertonut varsinaisesta ongelmasta vaan valehdellut saadakseni lääkkeitä.Mä uskoin ennen jumalaan,koko elämäni oikeastaan uskoin.Siitä sain paljon lohtua mutta enää en kuvittelekkaan että jumalaa olisi.Ei se sallisi näitä tapahtumia.Anteeksi että kirjoitukseni on nyt tällainen yhteen kirjoitettu ja epäselvä mutta en jaksa parempaa.Musta tuntuu että sä Women1469 olet taistelija.Sellasen kuvan mä olen saanut.Mulle ei tulis mieleenkään mennä puhumaan näistä asioista kenenkään kanssa.Se olis viimeinen niitti koska tunnustaisin myös itselleni totuuden.Kosto on päällimmäisenä mielessä.
Hei,
osoitit viestisi Women1469:lle mutta kannan huolta Sinusta ja siksi kirjoitan muutaman rivin. Pystyisitkö kertomaan varsinaisesta ongelmastasi mielenterveyskuntoutujien nettipalvelussa. Sattumalta huomasin tämän linkin www.mielentaide.fi/mielenpurkupaja
Mulla ei oo henk.koht. kokemusta tuosta sivustosta, mutta laitoin sen osoitteen tänne nyt kuitenkin. Ymmärtääkseni Sinun pitäisi saada mahdollisuus jollakin tavalla purkaa sisimmässäsi oleva hätä.
Kiitos linkistä.Tuntuu pelottavalta alkaa kirjottamaan mitään.Haluaisin vain unohtaa kaiken niin mitään ongelmaa ei olisikaan.Elämä olisi ehkä vähän erilaisempaa jos olisi tavannut tämän kaltaisia ihmisiä joita tässäkin keskustelu ketjussa on.Onhan niitä hyviä ihmisiä mutta pahoilla on paljon isompi vaikutus.
Satuin sattumalta tälle palstalle, ja viestiketjun otsikko herätti lukemaan. Oli surullista lukea, että sinulla on ollut epäonnea elämässä. En saata ymärtää sellaisia ihmisiä, jotka elävät "toisten kustannuksella", sortaen heitä.
Itse asun pikkukaupungissa Länsi-Suomessa, mutta tunnen hesalaisia työn puolesta paljon. Ja voin kyllä onneksi sanoa, että muutamaa "mätää" ihmistä lukuunottanatta kaikilla on sydän paikallaan. Tuntuukin, että sinun lähipiiriin on kerääntynyt näitä "mätiä" ihmisiä, sinun kannattaisi harkita muuttoa ja/tai kaveripiirin vaihtoa. Siis aloittaa elämä joiltakin osin "uudelleen". Ihmissuhteiden osalta neuvoisin nettituttavuuksien välttämistä, niissä on paljon riskejä.
Masennuksen ratakaisemiseen en osaa antaa juuri muuta neuvoa kuin käydä lääkärissä ja etsiä asioita ja harrastuksia jotka kiinnostavat. Helpoimmin niitä löytyy menneisyydestä, voisit vaikka jatkaa jotain nuoruuden harrastusta tai aloittaa sellaisen harrastuksen josta nuorempana haaveilit. Jos yksi ei toimi, niin kokeile toista.
Muista myös ulkoilla ja pitää kunnostasi huolta, liika sisällä oleminen vie yöunet. Kokeile vaikka retkeä meren/järven rantaan, piknik hyvien kavereiden kanssa piristää kummasti. Muista myös sopia jatkotapaamisista, silloin ne suunnitelmat tulee myös toteutettua.
Lopuksi, mieti, minkälaisen elämän itsellesi toivoisit. Realistinen sellainen. Kun sinulla on tavoite, on paljon helpompaa tehdä valintoja, sillä, jokainen valinta vaikuttaa kokonaisuuteen. Ajan myötä tilanteesi pitäisi olla paljon parempi.
Tsemppiä!
Älä ikinä edes ajattele moista, vika on ihan niissä pahoissa ihmisissä, joita kyllä riittää.
Älä siisi syyllistä itseäsi.
Minullakin on ollut kovin kostonhimoisia ajatuksia ja mielestäni on suotavaakin tuntea suurta vihaa, niitä henkilöitä kohtaan jotka ovat sinua satuttaneet.
Asioita ei kuitenkaan kannata pitää sisällään, koska ainut tie oman itsesi toipumiseen on asioista puhuminen.
Asioiden läpikäyminen puhumalla lekurin kanssa on ainut ratkaisu ja koska he ovat vaitiolovelvollisia, heille myöskin kannattaa puhua asiat rehellisesti ja suoraan.
Tsemppiä sinulle tähän päivään, jokainen päivä on toipumista, vaikka välillä tulee niitä romahduksiakin, mutta ei hätää, kuuluu tämän sairauden oireyhtymiin.
Voisi olla ihan hyvä idea muuttaa muualle.
Mätiä ihmisiä on joka paikassa, ei ainoastaan Helsingissä.
Minulla on ollut takanani useita kuukausia ja päiviä, kuin pelkkä kaupassakäynti ja sinne lähteminen on kestänyt useita tunteja, vaikka kauppa sijaitsee alee viiden minuutin kävelymatkan päässä.
Olen kuin vanki tässä kämpässä, mitä en voi nimittää kodikseni, koska täällä on tapahtunut niin paljon pahoja asioita.
Minut on raiskattu täällä.
Olen pyrkinyt jättämään ne mätäihmiset pois elämästäni, suurimmalta osalta siinä onnistuenkin, mutta aina tulee jostakin jälleen joku henkilö menneisyydestä ja pahuus alkaa taas.
Ja jälleen koko elämäni romahtaa.
Jokainen päivä on valinta.
Kiitos tsempeistäsi.
Moikka!
Asian läpikäyminen auttaa, tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta sen osaksi historiaa hyväksyminen autaa varmasti. Sinun kannattaa myös muistaa, että sinä et ole huono ihminen, vain ne sinun hyväksikäyttäjät.
Aloita vaikka tilapäisellä muutolla esim. sukulaisiin, parin-kolmen viikon jälkeen osaat tehdä päätöksiä elämäsi uudesta suunnasta.
Kun mietit elämäsi uutta suuntaa, mieti myös mitkä asiat aiheuttavat ongelmia, esim. viikonloput ja alkoholi (myös muiden käyttämä). Ne kanattaa ottaa huomioon, jotta et uudessa elämässäsi joudu ongelmiin.
Lisäksi ehdotan koiran ottamista kaveriksi, se ei petä koskaan ja siitä on turvaa muutenkin. Kysele jos joku vaikka olisi luopumassa koirastaan, saisit siitä aimo ystävän.
Ei muuta kuin onnea uudelle alulle, onnistut varmasti!
Aurinkoista kesää!
asiallisista neuvoistasi, lapsesi ovat onnekkaita, kun heillä on sinunlaisesi isä.
Minulla on nyt alkamassa useiden vuosien terapia ja uskon, että ammattilaiset osaavat parsia minut kokoon tästä rikkinäisyydestäni.
Minä olen ollut kovin pitkään pimeydessä ja rukoilemalla Herraamme Jeesusta Kristusta ja Pyhää Henkeä, olen saanut suunnatonta apua kohti valoa, mikä onkin elämästäni uupunut jo pidempään.
Toivon sinulle ja perheellesi Jumalan Siunausta ja mukavaa kesää.
vaikka ei olisi tarvinut kiittää. Hyvä mieli riittää. Lapseni ovat "8v iltatähteä" lukuunottamatta parinkympin molemin puolin, heillä on elämä hyvällä mallilla. Itse olen päättänyt vuororotteluvapaan juuri; se on vahvistanut arvomaailmaani, olen oppinut näkemään enemmän.
On mukava kuulla, että olet päässyt terapiaan ja saat ammattilaisapua sieltä. Vaikka itse en ole uskovainen, toivon, että sinä saat lisäapua uskostasi. Olen varma, että ei se sinua ainakaan huonompaan suuntaan vie, kristilliset arvot ovat terveitä kaikille.
Tämä saattaa olla viimeinen kerta kun kirjoitan sinulle tänne, joten ajattelin sanoa, että olet erittäin viehättävä nainen, älykäs ja hyvä kirjoittamaan. Sinunlaisesta naisesta saisi kuka tahansa fiksu mies hyvän puolison, joten hoida ammattilaisavulla itsesi kuntoon. Mennyt elämäsi on historiaa, uuden luot sinä. Uutta luodessasi, muista pitää kiinni periaatteista, joista olet päättänyt. Ole määrätietoinen ja vahva.
Toivon, että minä tai joku muu saa nähdä hymyn kasvoillasi, se toisi minulle hyvän mielen.
Pusuja ja haleja sinulle.
Kiitos Sinulle kauniista kirjoituksestasi, olet hyvä ihminen ja kiitos, kun olet olemassa.
Kovin surullisia asioita on jälleen tapahtunut elämässäni ja oikeastaan järkyttäviäkin.
Olen itkenyt, surrut ja rukoillut ja nyt olen tämän päivän kerännyt voimiani ja toivon olevani huomenna vahvempi ihminen.
Lääkkeet, joita minulle on määrätty, ovat hengenvaarallisia.
Kukaan psykiatrian erikoislääkäri, ei voi millään tuntea minua ihmisenä kolmen ja puolen tunnin perusteella ja sen jälkeen määrätä minulle sellaisen lääkityksen, joka aivojen lisäksi vahingoittaa maksaa ja koko elimistöäni pysyvästi.
Tiedostan olevani määrätietoinen ja vahva ihminen ja juuri siksi, olen kyennyt elämäni aikana auttamaan useita ihmisiä, suurinosa heistä tuntemattomia, täysin pyyteettömästi, itseni vaaroille alttiiksi laittaen.
Tällä hetkellä, en enää usko ammattiapuun.
Miksikö?
Lääketeollisuus on miljardibisnestä. Niinkuin olemme viimeaikoina saaneet uutisista lukea, kuinka vanhuksillekin on määrätty useita eri mielialalääkkeitä, turhaan, koska osa niiden yhteisvaikutuksista johtaa kuolemaan.
Tätäkö on meidän nykyisen yhteiskunnan terveydenhuolto?
Syötetään ihmisille mielialalääkkeitä, jotka vaikuttavat koukuttavasti aivojen serotoniinituotantoon.
Ihmiset tulevat lääkkeiden ansioista huomattavasti ylipainoisiksi, kumarassa käveleviksi "zombeixi", jotka eivät enää tunne aitoja oikeita tunteita, vaan kaikki on yhtä tasaista "onnellisuuspillereiden" tuottamaa harhaa.
Olen surullinen siitä, kuinka ihmisiä huijataan ja vieläpä täysin laillisesti lääkäreiden ja lääketeollisuuden toimesta.
Huijaamisen ja rahastuksen lisäksi on kyseessä myös ihmisten elämän pilaaminen totaalisesti.
Kaikilla meillä on täällä rajallinen aika elää, tässä maailmassa ja jokainen meistä kuolee, tavalla tai toisella, mutta onko oikeudenmukaista, että esimerkiksi vakavasti masentunut ihminen "tapetaan" lääkityksillä.
mutta lääkitykseni ei oikein tunnu olevan kohdallaan.
Olen saanut kasan mitä kummallisempia lääkkeitä ja oloni vain pahenee ja nukun korkeintaan neljä tuntia vuorokaudessa, en kykene syömään ja minua huimaa ja ahdistukseni sisälläni vain pahenee.
Olen nyt laihtunut kuusi kiloa. Mikään ei kiinnosta ja välillä tunnen valtavia vihan tunteita.
Olen yksin ja kaikki ne ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä vain arvostelevat ja hyväksikäytttävät minua. Ja he syyllistävät minua sitä ja tätä.
Tämä kaikki tuntuu olevan lopun alkua.
Oikeastaan olisi suuri helpotus kuolla pois tästä paskamaailmasta.
Olisi helppoa ajaa auto päin kalliota tai jättäytyä junan alle, se pitäisi vaan tehdä niin, ettei vahingossakaan jäisi henkiin vammautuneena.
Tässäpä tämän päivän ajatukseni.
olen vasta alussa, valitettavasti.