SYNNYTYS kokemuksia?

Synnytin esikoispoikani vuonna 2002 ja olin tuolloin 23-vuotias. Synnytys kesti noin 24 tuntia ja synnytin puoli-istuvassa asennossa. Kokemus ei ollut mitenkään traumaattinen, vaikka kestikin kauan. Synnytettyäni kävelin itse suihkuun ja siitä sitten myös osastolle. Kun poika nostettiin rinnalleni ensimmäistä kertaa, en suoraan sanoen tuntenut vielä mitään ylipursuavaa äidinrakkautta. Taisin sanoa, että "hei vaan pikkuinen ja tervetuloa". Siitä ne tunteet sitten lähtivät päivä päivältä kehittymään, kun lapsen kanssa toisiimme tutustuttiin. Nyt kun lapsukainen on jo reipas 7-vuotias, en voi sanoin kuvata rakkauden ja välittämisen määrää, jota häntä kohtaan tunnen. Joka päivä pitää rutistaa poika syliin ja sanoa miten ihana hän onkaan:) Tätä kesäkuussa syntyväksi odotettavaa vauvaa odotan jo suurella innolla, vaikka lähes kaikki synnytykseen ja vauva-aikaan liittyvä onkin melkein painunut unholaan. Toivoisin voivani tällä kertaa synnyttää pystyasennossa, koska olen kuullut, että silloin paine jakautuu tasaisemmin ja repeämiä ei tule niin helposti. Kaikista kamalinta esikoisen syntymän jälkeen oli leikatun välilihan haava, joka oli todella kipeä ja joka aristi vielä todella kauan synnytyksen jälkeen. Nyt pelkäänkin synnytyksessä eniten repeämistä tai tuota välilihan leikkausta.