Synnytyskokemuksia?

Mun kohdalla synnytys kesti hieman yli 6 tuntia. Vauvan sydänääntenlaskun ja kohonneiden tulehdusarvojen takia synnytystä vauhditettiin oksitosiini-tipalla ja vauva autettiin ulos imukupilla joten makasin puoli-istuvassa asennossa jalat telineissä. (olisin halunnut kokeilla synnytysjakkaraa). Oli huikea tunne nähdä ja tuntea kun vauvan pää putkahti ulos. Seuraavalla supistuksella sitten syntyi koko vauva ja samalla iso vatsa valahti pieneksi. Sitä helpotuksen ja ilon tunnetta on vaikea kuvailla, mutta itku tuli. Sain vauvan vatsani päälle ja hän oli ihanan pehmoinen ja pieni. Hän tuijotti minua suurilla silmillä peiton kulman alta. Kyllä siinä aika pysähtyi hekeksi aivan täysin. Synnytyksestä nyt 4 kk ja vauvakuumetta kyllä pukkaa jo kovasti sekä itselleni että miehelleni. Synnytys oli hyvä kokemus, vaikka meillä siinä hieman oli jännitystä.

Molemmat synnytykseni olivat sinällään nopeita, kokonaiskesto ekalla vajaa 3h ja toisella reilu 2h. Ponnistusvaihe oli ekalla 18 min ja tokalla 15 min. Itse kyllä koin synnytykset pidemmiksi siksi että molemmilla jouduin odottelemaan synnärillä n.vuorokauden supistuksia lapsivesien mentyä siis reilusti aiemmin.

Molemmat synnytykset olivat käynnistyksestä huolimatta kauniita ja helppoja, en käyttänyt kipulääkitystä (paitsi ilokaasua kokeilin mistä oksensin) käynnistetyistä supistuksista huolimatta- urakka oli kova, mutta sen kesti kun tiesi mitä siitä seurasi. Liikkua olisin tahtonut enempikin mutta jouduin tuon ajan ennen käynnistystä olemaan pitkälläni piuhoissa ja siinä kävi aika pitkäksi. Avautumisvaiheessa olin sen minkä sain, lämpimässä suihkussa, mikä auttoi todella paljon supistuksiin ja mitä suosittelen lämpimästi. Jos en olisi ollut suihkussa pahimpien suoppareiden yli, olisin saattanut tarvita kivunlievitystä. Vähän ennen ponnistusta olin mahdollisimman paljon pystyssä ja jumppapallon päällä, ja kun se pakottava ponnistusvaihe tuli siirryin puolimakaavaan asentoon ja ponnistusvaihe olikin nopeasti, ja kivuttomasti ohi. Molemmat sain samantien rinnalle ja eihän sitä tunnetta voita mikään: siinä unohtui hetkessä äskeinen tuplamaratooni-rääkki-olo ja molemmilla olin pystyssä heti synnytyksen jälkeen. Olin niin pirteä synnytysten jälkeen ettei unikaan olisi tahtonut tulla ja olo oli muutenkin erinomainen, lukuunottamatta tietysti alapään aristusta mikä sekin helpotti aika nopeasti.

Saas nähdä kuinka tämän kolmannen kanssa käy. Amme kiinnostaisi kovasti, jakkaraa olen toisella kokeillut mutta se tuntui epämukavalta koska koin olevani kuin kakkoshädällä, mitä en ajatellut synnyttäessäni olevani tekemässä. Puoli-istuvassa asennossa tuntui että sai keskitettyä tarpeeksi voimaa työntämiseen ja silti sai hyvin hengähtää työntöjen välissä.

Onnea matkaan sinulle ja pienelle suurelle maratooni-palkinnollesi!

mulla synnytys kesti 18 tuntia ja 55 minuuttia...elikkäs aikas pitkään. Käynnistettiin koska lapsivettä oli tihrutellut muutaman päivän. Eihän se sitten meinannut käynnistyä..alkoi..hiipui..alkoi..hiipui ja siksi kesti niin pitkään. Rasittavinta ehkä juuri se että itse olisin ollut valmis koitokseen mutta kun ei kunnolla lähtenyt käyntiin niin ei. Lopulta sain tippaa niin paljon että lähti ja loppu menikin nopeaan(varmaan liiankin kun vauva syntyi ihan pyöreä päisenä ja siksi repesinkin). Ponnistusvaihe kesti 30min joten ei pitkään ja meni hyvin, ei kipua huutoa tms. Kun lapsi oli ulkona oli oikeastaan vaan helpottunut olo..en ollut kauhean innostunut/kiinnostunut edes heti lapsesta. Toimin järjellä (eli otetaan kuvia, tutkitaan kumman näköä, mitkä mitat jne.) mutta vahvaa tunnetta ei ollut mukana, olin vaan niin väsy ja loppu ja kipeä.lisäksi istukka ei irronnut, menetin verta jne. joten olin vielä huonommassa kunnossa, en pysynyt tajuissani ja olisi vauvan kanssa pitänyt mennä vuodeosastolle. Muistan kuinka pelkäsin että miten ihmeessä selviän vauvan kanssa kun en edes tajuissani pysy....

kaikilla ei varmaan ole näin rankkaa joten tsemiä sulle! synnytystä itsessään en pitänyt kovin kamalana juttuna vaan enemmänkin tuo verenhukka ja siitä johtunut huono olo on jäänyt kummittelemaan. Lapseen sitä tutustuu/rakastuu pikku hiljaa...nythän tuo nyytti on maailman ihanin ja rakkain ja söpöin.

Vesisynnytyksestä?

Varsinaisesta vesisynnytyksestä ei ole, mutta ammeesta oli todella avautumisvaiheessa hyötyä kun ei ollut minkäänlaisia kipuja. Positiivinen kokemus, otan uusiksi jos voin. :)

Sängyssä pitkälleen synnytyksestä?

Olen synnyttänyt kaksi sängyllä maaten, inhoan sitä tapaa, joten jos voin synnytän mieluiten joko kontillaan tai synnytysjakkaralla.

Kyykyssä synnytyksestä?

Kaksi synnytystä on hoitunut synnytysjakkaralla ja on ehdottomasti oma suosikkini synnytysasennoista. On vaan sitten sille takana olevalle tukijalle äärimmäisen raskasta puuhaa. ;) Odotan nyt viidettä lastani ja jos vaan suinkin niin jakkaralla synnytän. :)

Eri asennoista??

Kontillaan ponnistaminenkin tuntui jotenkin luonnolliselta. Tosin jouduin vaihtamaan kätilön vuoksi asentoa jakkaralle, mutta olisin itse voinut synnyttää hyvin kontillani, tuntui luonnolliselta.

Mikä on ollut helpoin tapa?

Jakkaralla, ilman kivunlievitystä, ainoastaan ilokaasu ja pudendaalipuudutus. Luonto hoitaa loput nopeasti. ;)

Kuinka kauan kesti? esikoisen? seuraavien lapsien?

Mulla on ollut todella rauhalliset ja pitkät avautumisvaiheet joten pitkälti yli toistakymmentä tuntia ollaan kaikkia väkerretty. Esikoisen ponnistusvaihe kesti 45 min. mutta syntyi kasvot edellä. Kakkosen ponnistusvaihe 10 min. synnytyksistä helpoin, kolmosen ponnistusvaihe kesti 20 min ja numero nelosta ponnistin puolitoista tuntia, jonka jälkeen imukuppisynnytys.

MILTÄ TUNTUI KUN SAIT LAPSESI ENSIKERRAN SYLIISI?

Uh... mä olin kaikista sen verta väsynyt, etten jaksanut olla muutaku helpottunut siitä, että kaik oli ohi. Eka tyttö kun syntyi, kun odotin poikaa syntyväksi, mulla meni tovi tajuta, että onkin tyttö. Sitten kun tajusin, että sain tytön, pillahdin itkemään onnesta. Syntyi vielä naistenpäivänä. ;)

Mulla synnytys edessä, hui kun jännittää!
TSEMPPIÄ SINULLEKIN TULEVAAN KOITOKSEEN!!!!