Olisko kellään vinkkiä miten parantaa 12v pojan elämänlaatua? Ainoa kaveri ei mene samalle yläasteelle ja poika jo nyt itku kurkussa pelkää ja stressaa uuteen isojen kouluun menoa. Poika on tosi kiltti, järkevä, herkkä ja empaattinen. Kiinnostunut enemmän historiasta ja luonnosta kun jalkapallosta. Lukee paksuja kirjoja joka ikinen päivä. On yritetty kannustaa liikunnan pariin, mutta on kömpelö, eikä itse tykkää olla aina se huonoin joka lajissa. Motoriikka jäljessä.
Välit äitiin erittäin läheiset, etäisään OK.
Poika on aina ollut vähän erilainen kun suurin osa pojista ja siksi on tullut härnätyksi, mutta kiusatuksi ei (vielä).
Yläasteikäiset voivat olla täysiä idiootteja toisilleen, siksi olen huolissani. Koulujen kiinnostus kiusaamiseen vaihtelee hälyyttävän paljon. Tässä nimenomaisessa koulussa saa kiusata.
Jos poikaa aletaan kiusata, onko ainoa vaihtoehto kotiopetus, sillä tällä seudulla ei kouluja ole montaa ja vaihtoon tarvitaan erittäin painava syy. Ja kiusaamiset aina ensin hoidetaan omassa koulussa (tai ei hoideta) jolloin kiusaaminen voi olla pitkäaikainen juttu.
Voiko kiusaamista ehkäistä?
Jos kiusataan, voiko elämänlaatua silti pitää kotona tarpeeksi hyvänä että se kompensoisi?
Liian kiltti poika
tuumasi
8511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minun veljeltäni. Nyt jo yli 20-vuotias, mutta edelleen kiltti ja ylästeen jälkeen ollut vain hyvä asia. Samoja pelkoja oli vanhemmilani hänen lähtiessä yläasteelle. Eikä veljenikään olisi kovin mielellään sinne halunnut lähteä. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja viimeisenä vuotena olikin ehtinyt kertyä paljon uusia kavereita ja entisistä oli jäänyt vain tosi ystävät. Urheilu harrastukset (sähly) tuli vasta yläasteen jälkeen. Vanhempani lopettivat painostuksen harrastuksiin jo ennen kuin veljeni täytti 10-vuotta. Eli jos välit hyvät niin kannusta vaan ja pidä välit hyvänä, jotta poikasi uskaltaa puhua sinulle jos tulee ongelmia. Kannattaa myös pitää luokanvalvojaan sekä muutenkin kouluun yhteyttä. Jos koulu kuitenkin sallii tämän kiusaamisen asiasta on ilmoitettava eteenpäin. Juuri se ettei kukaan tee asialle mitään antaa kuvan että se on sallittua. Olen myös kuullut tapauksia joissa koulu alkaa puuttua kiusaamiseen jo ihan sillä että uhkaa viedä asian eteenpäin. Tiukkana vain. Minullakin on lapsia ja ymmärrän huolesi, nuorin on lähdössä syksyllä kouluun. Ja olinhan minäkin huolissani veljestä aikoinaan, pienestä alle 100 oppilaan koulusta yli 400 oppilaan kouluun. Kävin jopa juttelemassa entisille opettajilleni veljestäni ja kyselemässä kuinka kaikki sujuu. Opettajat ottivat huoleni tosissaan mutta, ajan kanssa huomasin ettei veljeni ollut ainoa "hiljainen ajattelija" . Toivottavasti kaikki menee hyvin ja poikasi saa opiskella ja olla juuri sellainen kuin on! Hyvää jatkoa teille molemmille!
Lohdutit mua!
Mahtaakohan olla siis homo?
On sinullakin outo käsitys homoista. Ja jos vaikka olisikin, niin mitä se tähän liittyisi? Seuraavaksi voit kysyä vaikka mahtaakohan olla tummaihoinen tai atoopikko.
Miten se nyt tähän liittyy?
Olisikos mahdollista yrittää löytää pojalle joku sellainen harrastus, jonka parista mahdollisesti löytäisi uusia kavereita samasta koulusta. Jos poikaa kiinnostaisi joku kuvataidekerho, luontokerho tai vastaava? Muista äitinä hyväksyä poika sellaisena kuin hän on ja olla oikeasti onnellinen lapsestasi. Sen poikakin huomaa ja saa siitä kyllä itseluottamusta. Ei kaikkien poikien tarvitse olla rämäpäitä. Muista äitinä myös suhtautua normaalisti kouluun menoon. Jos itse kovin surkuttelet tai olet kauhuissasi, toki se poikaankin tarttuu. Mitään järkeviä neuvoja en osaa antaa, edellä mainitut vain tulivat mieleen. Toivotaan, että kaikki menee kuitenkin hyvin. Kaikkiahan se yläasteelle meno melkein aina jännittää ainakin vähäsen.
Pojalla ON hyvä itseluottamus. Ja varmasti just siks että on ollut niin rakastettu ja arvostettu. Veikkaan että meidän välit on poikkeuksellisen hyvät ja läheiset, jutellaan ihan kaikesta. En mä näytä pelkääväni sen yläasteelle menoa, päinvastoin kannustan että varmasti pärjäät hyvin ja voit löytää vaikka miten hyvän samanhenkisen kaverin yms. Osittain tähän uskon itsekin, itseluottamuksen vuoksi. Sitten kun oon yksin tulee se ahdistus...jos joku tekee jotain pahaa...Varmasti oman kouluajan ongelmat vaikuttaa myös. Ei oikein löydy sellaista kerhoa joka kiinnostaisi, etsitty on ihan tosissaan. Täytyy sitä vähän murehtia etukäteen, ettei mahdolliset ongelmat tule yllätyksenä :)
Ja jos mitään pahaa ei käy voi yllättyä positiivisesti. Tsemppiä molemmille, itse jännitin myös kovasti lasten yläasteelle menoa, hyvin meni kuitenkin. Luulen että monen äidin huoli on suurempi kuin kertovat.