Äitienpäivän toinen puoli

Parin päivän päästä juhlitaan äitejä. Äiti on pyhä asia, yhteiskunnan, perheen ja kodin sydän - rakastava ja aina lastensa parasta toivova hellä hahmo. Entä jos ei näin ole? Entä, jos äiti onkin ylimielinen, itseään muita parempana ihmisenä pitävä, ilkeä ja pahansuopa hahmo, joka ei osaa iloita lastensa onnesta ja menestyksestä vaan löytää siitäkin aina jotain negatiivista sanottavaa? En ole ollut maailman helpoin ja kiltein lapsi, mutta äitini luonne, käyttäytyminen ja ilkeydet ovat varjostaneet koko elämääni ja vaikuttaneet osaksi siihen, että en ole koskaan halunnut olla biologisesti äiti. Niin paljon pahan periytyminen on pelottanut. Koska äitini on elossa, en halua vielä käsitellä teksteissäni tarkemmin vaikeaa äitisuhdettani, mutta ehkä jonain päivänä saan siitä paljon aineksia fiktiiviseen proosatekstiin. Viimeisimmän loukkauksen voin toki kertoa faktana. Soitin hänelle etukäteen äitienpäiväonnittelut, koska olen äitienpäivänä töissä. Ajattelin ilahduttaa häntä kertomalla, että olen monien pettymysten ja epäonnistuneiden seurustelusuhteiden jälkeen tavannut todella hyvän miehen. Keskustelimme hetken asiasta, hän tuhahteli (haluaisi minun pysyvän yksinäisenä) ja totesi lopuksi minun olevan "monen miehen loppu". Äitejä ja äitienpäiviä kun on niin monenlaisia.