Olen jo 17. viikon alussa raskaudessani ja olen edelleen varovainen kertomaan asiasta liian monelle :/. Olen todella iloinen raskaudestani, mutta toisaalta pelkään, että jos jotain menee pieleen ja esim. sukulaiseni odottavat vauvaa myös kovasti.. Tsempatkaa nyt, että uskallan kertoa isovanhemmilleni, että heistä tulee syksyllä isoisovanhempia :)!!! Pahin aikahan on mennyt jo ohi, miksen siis vain voisi nyt iloita tästä kaikesta kunnolla :)!!
miksi olen näin
varovainen?
3342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..tuntuu, että sitten vasta voin kertoa kunhan ensin saan varmuuden, että kaikki on varmasti hyvin. Eli vielä olis itsellä pari viikkoa odottelemista ennekuin rakenneultra.
Ei kertomista tarvitse kiirehtiä, ottakaa aika totutellaksenne itse ajatukseen. Ja kertokaa vaikka sitten rakenneultran jälkeen, kun ajatuksille saa taas vahvistusta ja varmennusta. Ihan rauhassa vaan. Se, että haluaa vielä hetken pitää tiedon itsellään ei tarkoita, ettettekö iloitsisi raskaudesta ja olisi siitä onnellisia!
Itselläni on raskauksien epäonnistumisia takana, joten en paljoa hehkuttele edes kotona, mieskin on oppinut toteamaan "katsotaan nyt miten asiat etenevät", emmekä puhu raskaudesta edes päivittäin. Kun mitään raskausoireitakaan ei ole, ei raskaus tunnut edes kovin konkreettiselta tässä vaiheessa. Noudatan raskausajan ruoka- yms. rajoituksia, mutta muuten en ole hirveästi erialsista nettilaskureista yms. seurannut sikiön kehitystä kullakin viikolla. Lääkäri totesi, että tehdään äitiyskortti vasta seuraavan ultran jälkeen ja neuvolankin kanssa sovittiin ensimmäinen aika niin, että toinen (yksityinen) ultra on jo takana. Viimeksi kun meni kesken ensimmäisen ja toisen ultran välissä, eikä mitään oireita keskenmenosta ollut, kun menin toiseen ultraan. Raskauden eteneminen, synnytys ja tuleva lapsi alkavat konkretisoitua luultavasti vasta 12. viikon jälkeen, jos kaikki menee hyvin sinne saakka.