Olen masennellut tässä reippaasti yli 2 vuotta... Olen epäonnistunut kaikessa viimeisen 3 vuoden ajan. Paskaa koulumenestystä, kuraisia ihmissuhteita ja paskoja ihmisiä. Ennen kaikki oli ihan hyvin, ennenkuin menin amk:hon. En vaan enää kestä tätä... Olen ollut siellä 3 vuotta ja opintopisteitä kasassa vain vuoden edestä... En osaa siellä mitään, opettajat on mulkkuja ja ala ei todellakaan ole mun juttu. Kyseinen ala kiinnostaa kuin kilo paskaa ja olen enemmänkin kiinnostunut taidealoista... Lukiossa kuvis 10 ja diplomi suoritettuna. Olen koittanut erääseen taidekouluun nyt parina vuonna, ystävät ja perhe on ollut sitä mieltä, että on ihme jollen pääse tällä kertaa ko. kouluun.
No, tänään tuli sitten kirje kotiin, että VALITETTAVASTI SINUA EI TÄLLÄKERTAA VALITTU. Millähän perusteilla sinne sitten porukkaa valitaan?? Työni eivät todellakaan ole tavanomaisia, mutta eivät myöskään liian erikoisia. Taitavasti tehdyiksi niitä on kehuttu. Kävin jopa aiheeseen liittyvällä kurssilla tässä koulussa johon hain ja siellä opettaja kehui töitäni kovasti? Mutta silti en päässyt. Mutta jos ei kelpaa niin eipä voi mitään, en kyllä kehtaa sukulaisille paljo mainita tätä asiaa.
Olen tässä ollut viimeisen 3kk kotona, koska masennus on yltynyt niin pahaksi etten kye tekemään yhtään mitään. Kuvitelkaa vaikka eläinrakkaat ihmiset joutuvanne teurastamoon töihin, niin vastenmielistä tuo koulu minulle on. Ahdistaa niin paljon ettei kiinnosta mikään, hiukan hommaa helpotti se, että lakkasin käymästä koulussa ja pössyttelin jonkun aikaa pilveä. Pilven polttaminen kyllä helpotti oloa ja rauhoitti mieltä oikein hyvin. Paremmin kuin mikään ahdistus tai masennuslääke. En ole aikoihin pystynyt keskittymään yhtään mihinkään, en lukemiseen enkä opi enää mitään...(tämä homma oli jo 2v ennen polttelun aloittamista, älkää syyttäkö sitä).
Saatanan makeeta mennä taas johonkin sukujuhliin kun veli ja sen tyttöystävä on niin helvetin menestyviä ja korkeasti koulutettuja... Itse tässä taas jäätiin tyhjän päälle. Niin helvetin luuseri fiilis. Vois vaikka tappaa itsensä jollain yliannostuksella tms, ei oikeesti vaan pysty enää mihinkään. Ja sinne kouluun, jossa nyt vieläkin kirjoilla roikun, niin en todellakaan pysty menemään. En todellakaan halua tuhlata elämääni asiaan joka ei ole lähelläkään sitä mitä haluaisin.
Psykologilla ja psykiatrilla on käyty... Opiskelijaterveydenhuollon psykologi oli täys paska, ei auttanut mitään, koitti vain selkeesti päästä musta eroon. Psykiatri oli jees, mutta löi 3 nappireseptiä käteen.. yhtä olen niistä jo testannut 4 viikon ajan ja se vain pahentaa olotilaa...
Ei vain ole yhtään valoa tulevaisuudessa... Miettii tulevaakin vuotta: Ei töitä, n.3600 euroa maksettavana kelalle takaisin 08-09 lukukauden opintotuista... Mistä ***** revin sen rahan, kun ei nyt tällä hetkellä riitä edes kunnolla rahaa ruokaan?
Pieni toivo siitä helpotti, että olisin saattanut ehkä päästä tuonne opiskelemaan jotain mitä osaan parhaiten ja josta pidän. Nyt meni sekin. Mitäpä tässä nyt enää on jäljellä...
Tämä tästä nyt vielä puuttui...
Wolf Moon
7545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voin omien kokemusten kautta kertoa sulle, että miten vaikean kautta oma alakin voi löytyä. Tosin itse en ole vieläkään varma olenko omalla alallani, vaikka olen yli 30. Mut silti. Paljon olen "hakannu päätä seinään" niiden asioiden kanssa ja koulunkäynti ei ole todellakaan ollu helppoa. Tuttua tuokin mitä kuvailit: "Paskaa koulumenestystä, kuraisia ihmissuhteita ja paskoja ihmisiä." Kaiken sen keskellä sitä on vaan mentävä eteenpäin...vastaisuudessa sitä toivottavasti osaa varoa paskoja ihmisiä ettei ehdointahdoin ainakaan hakeudu sellaisten seuraan... "Saatanan makeeta mennä taas johonkin sukujuhliin kun veli ja sen tyttöystävä on niin helvetin menestyviä ja korkeasti koulutettuja... Itse tässä taas jäätiin tyhjän päälle." Arvaa miten mä häpeän itseäni sukulaisten edessä, kun elämäni on ollut niin epäonnista ja säälittävää monet kerrat? Kateellinenkin olen menestyville, sehän on luonnollista. Mielialalääkkeistä muuten: Mä aikani niitä popsin mut pääsin niistä eroon. Mun elimistö sano niille ei, se näköjään sai niistä kyllikseen. Ei ne lääkkeet todellakaan ole ratkaisu kaikkeen. Itsemurha on viimeinen niitti...se on sitten oma päätös mut tosi surullinen eikä sitä todellakaan voi suositella. Elämä on vaan toisille kivikkoisempi ja karvaampi kalkki niellä. :( Mut voi sitä yrittää olla "hullu optimisti" vaikka nauloja satais taivaasta ja sääennuste lupais vasara-sadetta sen jälkeen. Tän sanon itsellekin. Tässäpä mun hajanaisia ajatuksia.
Oli vähän ristiriitainen tuo mun kirjoituksen alku, kun sanoin että miten vaikean kautta voi oma ala löytyä ja sitten sanoin etten ole vieläkään varma olenko omalla alallani. :) Sori...mut yleensä se asia menee niin, vaikka itsekin olen vielä vähän "eksyksissä". Mul on viel kuntoutusvaihe menossa, en tiedä viel milloin pääsen käsiksi ihan normi-työelämään...
Eläät tällä hetkellä säälissä ja vihassa ja käyt niitä samoja fiiliksiä vuoron perään. Sen takia sinä et muuta näe tällä hetkellä. Nappeja tarjotaan joka tuutista eikä tunnu auttavan. Eivätkä välttämättä autakaan. Halutko taidealalle vai et? Silloin lopetat tuon valittelun ja itsesäälin ja alat tekee sen eteen töitä! Alalle halutaan motivoituneita, innostuneita, kärsivällisiä ja määrätietoisia ihmisiä! Sinun pitää ryhdistäytyä ja suunnata oikealle tielle. Haluatko OIKEASTI alalle? Oletko jo tehnnyt kaiken mahdollisen mitä voi tehdä? Epäilen... Lopeta säälissä rypeminen ja ota selvää mitä muita vaihtoehtoja on tarjolla. Piirrä, piirrä, piirrä. Mene ulos ja piirrä. Piirrä ihmisiä.Käy näyttelyissä, juttele niiden kanssa jotka piirtää. Ole aktiivinen. Ketä yksi koulu kiinnostaa? Niitä on sitäpaitsi muita kotimaassa ja ulkomailla. Sun pitää omistautua taiteelle. Muulla ei ole väliä. Haluatko oikeasti omistautua taiteelle? Tiedätkö mitä se sinulta vaatii? Millainen sinun pitäis olla itse että tapaisit hyviä tyyppejä ja seurustelisit niiden kanssa? Millaiseksi sun pitää muuttua? Muista! Kaikki lähtee itestäsi, muilla ei ole väliä. Ota mikä tahansa duuni ja omistaudu vapaa-aikana piirtämiselle, kunnes onnistut tavoitteessa! Älä vaan anna periksi sun unelmalle!! Olen varma että olet parempi kun kukaan niistä jotka pääsivät taidekouluun. Sinulla on vaan luultavasti sellainen tapa ilmaista itseäsi johon tarvitset lisää harjoittelua ja paljon. Lopeta pilven polttoa! Se vaan pitkittää sun matkaasi kohti menestystä! Muuten kahlaat suossa ja pitkään! Luulet että polttaminen helpottaa tämänhetkistä tilannetta ja paskat! Niskaan tulee kaksinkertainen masennus heti kun pidät taukoa! Haluatko olla kuutamolla vai toteuttaa itseäsi? Haluatko on säälittävä urpo vai haluatko olla itsestäs ylpeä? Ajatukset kirkkaiksi, lehtiö kainalon alle ja ulos kävelemään ja piirtämään! Keskity vain asioihin joista innostut! Voimaa! Muista että kaikki mikä on ihmisen toteuttamaa on sinunkin tavoitettavissa! www.alexojasti.fi
vaikeinta. Tiedän kokemuksesta, että sitä jää aina saatanan väliinputoojaksi eikä kukaan ymmärrä tai ole samalla aaltopituudella. Kaikki muut vaikuttaa ihan simpansseilta. Sinun kannataa vaihtaa alaa ja mennä sieltä mistä aita on matalin. Lue joku simppeli ja vähän aikaa vaativa ammatti, jolloin voit kaiken muun aikasi käyttää mielipuuhaasi. Kuvataiteilijaksi voi tulla muullakin tapaa kuin koulun kautta.
tuntuu olevan samoja taustoja. http://qmies.blogit.fi/
oishan se pitäny arvata!!!!
Kokeile 2 kylmää suihkua päivässä se lisää serotoniinia aivoissa ja helpottaa masennusta, äläkä käytä mitään kuten kofeiinia tai muita aivoja kiihoittavia aineita, jotka pahentavat oloa. Kokeile, varmasti jokin masennuslääke sopii sinullekin, pilvi voi ajan ollen pahentaa ja aiheuttaa vielä psykoosia. Kuuntele paljon musiikkia ja varsinkin ennen nukkumaan menoa se parantaa hermosolujen toimintaa. Lainaus tiede.fi sivulta: "Tulokset osoittivat, että musiikkia kuunnelleiden kielellinen muisti ja tarkkaavaisuus kuntoutuivat paremmin kuin muiden toipilaiden. Musiikkiryhmäläiset olivat myös vähemmän masentuneita kuin muut." Kannattaa yrittää vaikka johonkin piirustuskouluun, kyllä niitä Suomen maassa on ja todella piirrä tai maalaa sydänmesi kyllyydestä, kyllä sinusta taiteilija tulee ja pidät vielä näyttelyitä. Eiköhön se taide ole aina kummunnut kärsimyksestä ja herkkydestä. Jos muuten et saa raha-asioita kuntoon kyllä sinä varmaan voit sopia Kelan kanssa asiasta. Tsemppiä sinulle taiteilija.