Täällä on käsitelty jo edellisissä viesteissä aikaa ennen Lestadiusta, siis ennen kuin vanhoillislestadiolaista liikettä on perustettu.
Mutta vastausta ei ole tullut siihen
kuinka kukaan on voinut silloin pelastua
kun vl-seurakuntaa ei ole vielä ollut olemassa?
Mutta vastausta ei ole tullut siihen
kuinka kukaan on voinut silloin pelastua
kun vl-seurakuntaa ei ole vielä ollut olemassa?
Vastaukset 65
Vanhimmat
Ei oo muuttunut mihinkään, ei se vl pelasta vaan se usko!
Tie Kristus on ja elämä, kaikille uskoville.
Vanhoillislestadiolaisuudella ei ole mitään pelastuksen kanssa tekemistä. Jos he uskovat Jeesukseen, niin pelastuvat, jos eivät usko, on tie helvettiin avoin.
Tekemiset eikä yhdistykset merkkaa pelastuksen asiassa yhtään mitään. Ainoastaan usko Kristukseen.
Joka tarkoittaa sitä, että sydämessäni (hengessäni) on varma Pyhän Hengen vakuutus Jumalan lapseudesta ja kaikkien syntin anteeksiantamuksesta iankaikkisella unhoituksella, aina taivaaseen asti.
Vain Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.
Vain Kristuksen vanhurskaus ansiottomana uskolla omaksi omistettuna pelastaa ihmisen helvetistä.
Nuinin mielestä Lestadius sai kasteessa pyhän hengen???
Älä sinä siinä joutavia horise.
Ap. t. 2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Ap. t. 2:39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
Sen liiton Jumala on Pojassaan asettanut meille kaikille, mutta kaikki eivät siinä liitossa pysy, vaan epäuskon tähden sydän eroaa Jumalasta. Näin ei kasteen liitto Pyhitä itsessään ketään, vaan elävän uskon kautta armo pelastaa katuvan epäuskoisen, joka haluaa uskoa syntiensä sovituksen omalle kohdalle todeksi yksin Kristuksen tähden.
Pois synnistä Kristuksen kanssa. Joka aamu me nousemme kasteen armoliittoon.
Kaikki ovat poikenneet pois kasteen liitosta ja armosta, jotka eivät usko. Kaste ei siis auta yhtään mitään, eikä ketään jos ei usko.
Vanhan-testamentin aikana pelastuttiin uskomalla tulevaan Vapahtajaan. Jeesuksen aikana pelastuttiin uskomalla näkyvään Vapahtajaan. Hänen kuolemansa jälkeen on pelastuttu ja pelastutaan yhä uskomalla syntiemme tähden kärsineeseen, kuolleeseen ja ylösnousseeseen Vapahtajaan. Hän on kuolemansa jälkeen ilmestynyt opetuslapsilleen ja perustanut seurakunnan sekä antanut syntien anteeksi antamisen vallan ja voiman. (Tästä asiasta on muuten alla monia kirjoituksia)
Jeesuksen perustama seurakunta ei kuitenkaan kauan pysynyt elävänä. Paavikin alkoi myymään syntien anteeksi antamusta (aneita). Luther puhdisti uskon paavin ihmis-opeista. Lutherin kirkkokin meni pian kuolleeseen tilaan. Jumala herätti Laestadiuksen saarnaamaan parannusta synnissä mätänevälle kansalle. Hänen aikanaan alettiin saarnaamaan myös syntejä anteeksi. Laestadiuksella oli huoli, että onko hänen saarnaamansa oppi oikea. Hän varmistui siitä, kun näki ensimäisenä lähtevän kristityn autuaallisen kuoleman.
Ei Laestadiuksenkaan opissa kaikki ole pysyneet. Toisille elämäntie alkoi tuntua liian ahtaalta ja toisille vastaavasti liian lavealta. Syntyi Rauhanyhdistys (joka myöhemmin otti nimekseen vanhoillisuus) ja Uusi-heräys. Esikoslestadiolaiset jäivät uskolliseksi opille, jonka Jeesus, apostolit, Luther ja Laestadius oli opettanut ja jota sen aikaiset saarnaajat Ruotsissa raamatun, Lutherin ja Laestadiuksen opin mukaan saarnasivat.
Vieläkin esikoisuudessa kuuluu sama oppi. Vl:ssä oppi on muuttunut jatkuvasti. Välillä sitä on kiristetty ja välillä löysätty, riippuen siitä minkälaisia johtajia on ollut. En tiedä koska alkanut, mutta pitkään on kuitenkin ollut toisten tuomitseminen pääasia, eli kuka ei kuulu RY:hyn joutuu helvettiin. Esikoiset uskovat, että kaikki pelastuvat, jotka uskovat raamatun mukaan.
Tämä on vain SINUN mielipiteesi. Lue enemmän Jumalan sanaa ja tutustu Lutherin teoksiin.
Onhan Jumalan sanaa julistettu kirkossa jo yli 2000vuotta. Liturgia on ihan alkuvuosisadalta.
n.16o vuotta vanhalle lestadiolaisuudelle ei vain tahdo Jumalan ansioton armo, ei Jumalan sanan lukeminen, eivätkä irkohistorian tosiasiat kelvata, siitä on kysymys.
Ylpeä itseriittoinen ja tietämätön kun tietää kaikki, vaikka ei lue eikä usko mihinkää dokumentteihinkaan. Nyt olisivat hyvät neuvot todella kalliita. Niin moni raukka on viime aikoina eksynyt korkeille vuorille, että alkaa jo hapen vähyys huimata.
Kirkkokäsikirja on ihan verevä teos tänäänkin, ja puhdas on Jumalan sana kirkossakin (poikkeuksiakin on, mutta niitä ei todellakaan puutu lestadiolaisuudestakaan) ja sakramentit.
On tuo ylpeys ja omavanhurskaus ovela ja tekee ihmisen todella sokeaksi lopulta. Tämä on suorastaan uskomatonta.
Kaikki tarvittavat selvitykset on tehty ja asiakirjatkin on kiikutettu ihan nokan alle, mutta jos ihminen on sokea, niin hän ei näe, niin yksnkertaista se on.
Tasapuolisuuden nimessä täytyy kyllä sanoa, että mainitsemaasi kiristämistä ja löysäämistä on tapahtunut historian saatossa myös esikoislestadiolaisuudessa. Tuskin kukaan rehellinen ja asioista perillä oleva ihminen tohtii sitä kieltää. Jos kieltää niin silloin on joko epärehellinen tai vain tietämätön historiasta.
Mutta siinä olen kyllä samaa mieltä, että kiristämisten ja löysäämisten aste on ollut vanhoillislestadiolaisuudessa paljon suurempaa kuin esikoislestadiolaisuudessa. Mistä sitten johtunee...
Siitä syystä, että elävään seurakuntaan pesii joskus väärä oppi ja tulee puhdistuksen ajat, jolloin Jumala puhdistaa seurakuntansa hapatuksesta. Tällaisten puhdistusten jälkeen syntyy monesti eriseuroja, joissa on sitten tuo hapatus oppina, joka ei kelvannut Jumalan seurakuntaan, eikä Jumalalle.
Hajaannuksessakaan se väärä hapatus ei puhdistu kokonaan. Esimerkiksi eikoislestadiolaisuuden 60-70-luvun hajaannuksissa väärää hapatusta jäi paljon esikoislestadiolaisuuden valtauoman sisään, ja siellä se on nyt päässyt hapattamaan suuria määriä taikinasta ja nostaa voimakkaasti päätään. Toisaalta niiden esikoislestadiolaisuuden valtauomasta eronneiden joukossa vaikuttaa säilyneen myös oikeaa uskoa, ja se on tullut jossain määrin esiin siellä.
Paljon palstaa seuranneena olen ihmetellyt yhtä asiaa monet kerrat.
Mistä mielestäsi johtuu se, että opilliset kysymykset aiheuttavat EL:n välillä tälläkin palstalla kovia ristiriitoja, mutta vanhoillisilla ei opilliset asiat aiheuta ristiriitoja? (mm. kaste, ehtoollinen, vanhurskauttaminen)
Luulisin sen johtuvan siitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa on tiukempi kuri opillisen yhtenäisyyden suhteen. Jos joku uskaltaa esittää yleisestä linjasta poikkeavan ajatuksen niin varsin nopeasti on joku epäilemässä, että "et taida olla oikealla tavalla uskomassa".
Joten tästä syystä on ymmärrettävää, että omat ajatukset pidetään joko tiukasti piilossa tai sitten pakotetaan itsensä ajattelemaan yleisen linjan mukaisesti.
Joillain vanhoillislestadiolaisilla tämä opillisen yhtenäisyyden korostaminen menee jopa niin pitkälle, että oikeaa oppia tunnutaan pidettävän autuuden perustana, mutta en menisi sanomaan, että kaikkien vanhoillisten osalta olisi näin ikävästi. Ja samaa väärää autuuden perustetta saattaa esiintyä myös jossain määrin esikoislestadiolaisuudessa.
Miten sitten sellainen asia, kun on yksi Herra,yksi usko, yksi kaste. Mikä on oikea oppi ja mikä väärä? Selvää lienee, ettei monenlaista oppia ole. Voiko opissa olla erilaisia tulkintoja ja silti on vain yksi usko?
ihmeellisyys onkin.Olen sitä itsekin monesti ihmetellyt. Jos kaksi toisilleen tuntematonta Jumalan lasta kohtaa,aivan sama missä,niin heti tuntee sen Hengen yhteyden! Eli se ei todellakaan johdu jostain kurista, vaan siitä, että kun on yksi Henki,on myös yksi opetus.
Se kuulostaa käsittämättömältä, mutta niin se vain on.
Ja eikö ole turvallista kulkea lammasten askelissa,jossa jokainen eksynyt kutsutaan takaisin. Ja paimen tietää,että lammas on arka eläin,sitä täytyy lempeästi kutsua.
Lisäksi lammas ei jaksa kantaa painavia taakkoja, siksi on huojentavaa käydä armoalttarilla keventämässä kuormaa,joka koko ajan tarttuu meihin ihmisenä.
Kyllä voi olla yksi ja sama usko, vaikka ei kaikista opillisista asioista olisikaan samaa mieltä. Uskovainenkin kantaa mukanaan turmeltunutta vanhaa ihmistä ja sieltä tuleva vaikutus voi sekoittaa ymmärrystä.
Mistään opillisesta asiasta ei tosin voi olla kahta oikeaa ymmärrystä ja väärät ymmärrykset ovat ainaa vaarallisia, koska ne voivat johtaa harhaan. Mutta itsessään ei ole pelastuksen kannalta välttämätöntä, että olisi ymmärtänyt kaikki opilliset asiat ihan oikein.
onko siitäkin mahdollisuus olla montaa mieltä ja silti on vain yksi usko?
Hengen yhteys on vähän eri asia kuin yksimielisyys opillisissa asioissa. Minäkin olen tuntenu voimakasta Hengen yhteyttä mennessäni esim. esikoislestadiolaisten seuroihin johonkin, missä en ole ennen käynyt. Mutta siitä huolimatta, jos olisin keskustellut näiden ihmisten kanssa opillisista asioista, olisi hyvinkin voinut käydä, että olisimme ajatelleet jostain asiasta eri tavalla.
Erityisesti on jäänyt muistoon eräs seuramatka Brysseliin. En ollut tavannut ketään siellä olevia aikaisemmin omien matkakavereideni ja sinne lähetettyjen suomalaisten saarnaajine lisäksi, mutta siitä huolimatta tuntui heti kuin olisi tuntenut kaikki koko ikänsä, kuin olisi kotiinsa tullut.
se onkin vaikeaa käsittää, koska toinen sanoo näin ja toinen noin ja epätietoinen ihmettelee, että onko se noin vai näin ja kun nämä jotka toistensa kanssa väittelevät sanovat, että se on näin ja siihen toinen, että ei kun se on noin??? kumpi siis on oikeassa vai onko kumpikaan??? Miksi ei ole yhtä ainoaa tapaa, joka on selvä ja josta ei kiistellä?
Vanhoilliset sanovat kaikki, että se on näin ja mitään muuta keinoa ei ole. Se on silloin selvä NÄIN, eikä siinä jää epätietoisuudelle sijaa kenelläkään.
Nyt taitaa olla tiedon puutetta. Vanhoillisuudessa oppia ei ole muutettu aikojen saatossa. On mielenkiintoista lukea vanhoja vuosisadan alun kirjoituksia tai saarnoja. Hämmästyttävän tuoreita ja samankaltaisia kuin nykyään! Opin muuttumiseksi jotkut tulkitsevat esim. julkisuuteen suhtautumisen vaihtelemisen. Esim. 70-luvulla oli puutteita tiedottamisessa ja se heijastui kiristyneinä suhteina vanhoillislestadiolaisuuden ja muun yhteiskunnan välillä. 80-luvulta lähtien se asia on selvästi muuttunut (parempaan!). Ei siinä ole kysymys opin muuttumisesta.
Esikoisuuden historiasta kiinnostuneena tosin voisi huomauttaa, että kuten tälläkin palstalla nähdään, esikoisten keskuudessa on useita erilaisia oppeja ja uskonkäsityksiä. Keskimäärin opetus on muuttunut esim. sotia edeltävästä ajasta kovasti väljempään. Olen lukenut 1930-luvun esikoissaarnaajien saarnoista esim. seuraavanlaisia opetuksia: Lasten koulunkäynti on syntiä, rannekello on syntiä. Seurakuntalaisten ei tulisi lukea raamattua vaan kuunnella vain saarnaajan selitystä jne.
Antaa Jumalan toimia. Mitäs jos ihmiset enemmistöpäätöksellä päättäisivät jostain asiasta, että se on sitten NÄIN, ja se olisikin väärä päätös? Silloinhan oikeaa oppia ei jäisi joukkoon enää ollenkaan.
Mutta kieltämättä opillinen sekavuus on rasittavaa ja yksimielisyyteen pitäisi pyrkiä, ei pakottamalla vaan tutkiskelemalla asioita kirjoitusten valossa Pyhän Hengen avulla. Ja kun Jumalan annetaan toimia vapaasti, niin oikea oppi voi vähitellen kirkastua itse kullekin. Ruotuun pakottamisista syntyy loppujen lopuksi vain vahinkoa, vaikka se lyhyellä tähtäimellä saattaisi tuntuakin houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Kyllä se alkaa olla jo sillä rajalla, mutta en menisi vetämään senkään osalta mitään jyrkkiä rajoja. Joskus sanat voivat nimittäin hämätä ja sanojen takaa voikin löytyä ihan sama ajatus.
Ei kai opilliset kysymykset ole mitään enemmistön tai vähemmistön päätettävissä olevia asioita, lähestymissuunta opillisiin asoihin on väärä.
kun Raamattu tuntee yhden uskon ja Kristuksessa tuli yksi vanhurskaus. Miten sitten, jos Pyhä Henki tulkitsee sanaa ja kirjoituksia, niin ei kai Pyhä Henki monenlaista ilmoitusta asioista anna? Kenellä on sitten oikea oppi ja oikea vanhurskaus, kun kaikki vaittävät sitä kuitenkin itsestään? Kun Pyhän Hengen työ on kuitenkin Jumalan työ ja Raamattukin sanoo, että Jeesus asuu henkensä kautta seurakunnassaan, niin missä on sitten se oikea seurakunta, jossa on Pyhä Henki?
sitä, että vanhurskauttamisopissa tarvitaan uskovainen tai ei tarvita. Tästä on monenlaista mielipidettä EL:n keskuudessa ja se hämmentää?
Tarvitaanko sitä uskovaista sitten vanhurskauttamaan syntinen?
Pyhä Henki ilmoittaa aina vain yhdellä tavalla. Ei ole monta oikeaa oppia.
Mutta jokaisessa Pyhän Hengen omistavassa ihmisessäkin on myös muita ilmoituksen lähteitä ja ihminen voi erehtyä kuulemaan muita ääniä ja pitämään niitä myös Pyhän Hengen äänenä. Juuri tästä syntyvät opilliset erot myös elävän uskon omistavien välillä.
Se seurakunta, jossa on Pyhä Henki, ei ole täällä eikä tuolla, vaan se kulkee sydämestä sydämeen ihmisten keskuudessa. Hengen yhteyden tuntemisen kautta pystyy sen rajoja jossain määrin tunnustelemaan, mutta ihminen on vajavainen siinäkin, eikä kannata tehdä kovin jyrkkiä tuomioita omaan hengen erottamisen lahjaansa luottaen.
Mielestäni kuolleessa uskossa oleva nukkuu, eikä unta häiritse mikä oppi on. Juna menee ilman kysymättä: Mikä maa, mikä valuutta. Eli mikä oppi, mikä sieluntila(ni) ?
Esimerkiksi minulle on yhdentekevää, mikä on kommunistien oppi, nukun syvää puolueunta siinä suhteessa. Jos kokisin aatteellisen herätyksen, alkaisin mesoa asiasta valtavasti.
Kun on elävä usko, on myös Hyvän Paimenen henkeä kantamassa, joten kun näkee etä lampaat harhaelee,niin tulee levoton olo. Näin käyttäytyy koirammekin, kun 3 ihmistä seisoo erillään (perhettä ja sukua), niin koira kiertää meitä juosten ja haukkuu että menisimme lähemmä toisiamme.
Jumala vaikuttaa ihmisten kautta, ja voi vaikuttaa myös epäuskoisen kautta, mutta minusta on vaikea uskoa, että elävän uskon voisi saada epäuskoisen kautta.
Mutta olipa asia niin tai näin, niin ilman sanaa ei uskoa voi syntyä.
En menisi tekemään kuitenkaan kovin jyrkkiä tuomioita, koska Jumala on kaikkivaltias ja voi antaa halutessaan uskon ihan miten tahansa. Tutkimattomia ovat Herran tiet.
Johdattaako Jumala sitten etsivän ihmisen Pyhän Hengen omaavan ihmisen luokse? Tässä täytyy sitten luottaa siihen, ettei Jumala johdata etsivää ihmistä sellaisen luokse, jonka oppi on väärä, vaikka samassa seurakunnassa olisikin ja vierekkäin istuisivat? Eikö maan päällä olekaan enää seurakuntaa silminnähtävänä joukkona missään?
"mutta minusta on vaikea uskoa, että elävän uskon voisi saada epäuskoisen kautta"
Uskot mahdollisuuteen, että ihminen vanhurskautetaan sellaisen ihmisen kautta, joka ei usko edes itse vanhurskauteen???
Minusta kyllä tuo on täysin mahdotonta uskoa, jota sinä pidät vaikeana uskoa.
Kertooko Raamattu, että usko voi tulla ihan miten tahansa? Miksi se on sitten kirjoitettu, jos siellä ei olisi sanottu selkeää Jumalan sanaa ja oppia???
Täysin puhdasta seurakuntaa ei ole maan päällä ollut koskaan. Seurakunnassa ovat aina olleet mukana sekä pyhät että väärät, ja Vapahtaja on nimenomaan itse kieltänyt nyhtämästä rikkaruohoja joukosta ennen aikojaan. Siksi nykyäänkin tarvitsee luottaa vain Jumalan johdatukseen, että hän ohjaa autuuden lähteelle.
Raamatun esimerkit kertovat, että uskon on aina saanut jo ennen uskoneen välityksellä. Mitään muuta esimerkkiä ei Raamattu anna. Mutta koska siellä ei ole selvin sanoin kielletykään muuta mahdollisuutta, en uskalla tehdä kovin jyrkkiä tuomioita minäkään.
En usko mahdollisuuteen saada usko epäuskoisen kautta. Johan sanoin, että minun on vaikea uskoa, että sellainen olisi mahdollista. Mutta vaikka en sellaiseen mahdollisuuteen uskokaan, en silti uskalla kivenkovaan kieltääkään, etteikö sellaista voisi tapahtua.
Kutsujia on paljon!
Täytyykö vain luottaa siihen, että kaikki muut kutsut ovat vääriä ja Jumala ilmoittaa, missä on oikea Jumalan kutsu ja Pyhä Henki?
Entä ne, jotka menevät eri kutsun perään? Onko nekin Jumala johdattanut, mutta eri paikkaan? Eihän Jumala johdata kuin Pyhän Henkensä yhteyteen, mutta silti moni menee niin eri paikkaan hakemaan rauhaa ja Pyhää Henkeä? Usklataako kukaan kutsua rohkeasti? Kaikki muut ovat väärässä paitsi yksi, vai olenko ymmärtänyt aivan väärin?
... kun me, jotka olemme saaneet ainakin "kymmenetuhannen leiviskän" velan anteeksi kiistelemme siitä, kuka on saanut sen anteeksi juuri täsmällisesti oikean kaavan mukaan.
Eikö olisi paljon ihanampaa yhdessä kiittää Taivaan Isää siitä lahjasta.
Jumala antaa synnit anteeksi sellaisen ihmisen kautta, joka uskoo elavaan jumalan sanaan eli on uskovainen, mitenkaan muuten se ei ole mahdollista.
Miksi Jeesus sanoi sitten että joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi? Sanoiko Jeesus kaiken varalta, että jos ei mitenkään muuten saa uskoa, niin ainakin näin sen saa?
sanottu! Ei jätä epätietoa ja kysymystä...miten sitten???
Jumala ei johdata ketään väärään. Kyllä se on ihan joku muu ääni joka johdattaa ihmisen väärään. Kutsujia on todellakin paljon, mutta Raamatunkin mukaan pitää olla monia vääriä houkuttelijoita, jotka sanovat "täällä on Kristus".
Eipäs nyt väännellä ja käännellä. Sehän on ihan päinvastoin. Eli varmasti me tiedämme näistä sanoista, että opetuslasten julistuksen kautta voi saada uskon. Muuta tapaa ei ole mainittu, mutta ei kielletykään, joten se jää meiltä hämärän peittoon, eikä meidän tehtävämme ole alkaa esittää piinkovia lausuntoja siitä, mistä me emme tiedä mitään.
Miksi sitten on niin paljon eri uskontoja ja suuntauksia, jos Jumala ei johdata väärään? Kaikki sanovat kuitenkin, että täällä on Pyhä Henki? Ketkä on sitten väärään johdattajia? Onko niitä ihmiset vai ketkä?
Siis ei ilmoitakaan kaikkea? Jättääkö se salaisuuden vanhurskauttamiselle, joka on pelastuskysymys?
Viestiketjun hierarkia on liian syvä, enkä siksi voi lisätä tätä oikeaan paikkaan, mutta ihmisiä johdattaa väärään se suuri eksyttäjä sielunvihollinen perkele, joka vaikuttaa myös ihmisen turmeltuneessa lihassa. Hänen vaikutustaan ovat myös kaikki vinoutumat uskonnoissa.
Sinulta, että mihin minun kannattaa mennä, etten menisi perkeleen ansaan, niin mihin sinä minut johdatat?
Eiköhän tämä jankuti jankuti ala jo riittää, mutta kuten jo edellä sanoin, sielunvihollinen antaa myös omaa ilmoitustaan ja häiritsee Pyhän Hengen ilmoituksen perille menoa.
Yhtä hyvin voisit ihmetellä, että eikö Jumala sitten pystykään pelastamaan kaikkia ihmisiä, koska kaikilla ihmisillä ei kuitenkaan ole elävää uskoa.
Jos kysyisit mihin kannattaa mennä, niin ei kai minulla olisi muuta mahdollisuutta kuin suositella esikoislestadiolaisuutta. Sekään ei ole ihmispopulaationa täydellinen, mutta kyllä siellä löytyy elävää uskoa ja elävää sanaa. Ja siitähän se apu löytyy.
on eri paikka, kuin esikoislestadiolaisuus, niin silloin paikkoja onkin monta, jossa pelastuu ja joihin Jumala voi johdattaa?
En saa siis kysellä..........minun suututaan jos kysyn............
Jos sinut johdatettaisiin johonkin muualle kuin esikoislestadiolaisuuteen ja saisit elävän uskon, niin mikäs sen hauskempaa. :) Ei Kristus ole täällä eikä tuolla, eikä hän ole sidottu mihinkään ihmisten tekemiin organisaatioihin. Kirkko on yksi, mutta se ei tarkoita, että se olis jokin fyysinen ihmisten tekemä yksi organisaatio, vaan se on yksi yhden Jumalan antaman uskon kautta.
Sina juuri olet eksynyt vuorille, ja tuntuu, etta on mahdoton sielta loytaa.
Oletko tehnyt parannusta, kun olet lukennut esikoisten saarnaa? Taitaa kuitenkin olla jotain asian vierestä poimittuja lauseita. Itse olen lukenut 80-luvulla kirjoitetun kirjan, jossa on vanhoillisen hoitokokouksista raskasta tekstiä. Tiedän myös monia erotettuja. Ihan johtohenkilöiden mielivaltaa?
Kiitos jumalalle, minä olen kirkkailla ulapoilla ja avoimien lähteiden ääressä.
Taatusti en enää häpeä puhdasta Kristuksen evankeliumia julistaa, sanokoot omavanhurskaat mitä lystäävät. Tässä oman vanhurskauden hyyssäämisessä on menty nyt liian pitkälle, kuulepas veli hyvä. Merkit eivät ole enää hyvät! Katsopas peiliin rehellisesti nyt.
Oletko sinäkin kirkosta syntisiä pakenevia paskahousuja joka jätät vartiopaikkasi tyhjäksi, jos olet niin häpeä!!!
Ei evankelioimistyötä ole loppuun syoritettu.
Epäuskoisten sielut ovat tulleet halvoiksi kun tällaista näppylöintiä ja Mooseksenuskoisten kikkailua esiintyy kaiken aikaa voimakkaana puhtaan evankeliumin rinnalla.
Propagandaa.
Juuri tällaisa omahyväisiä he ovat
kaikki, joita minä olen kuunnellut.
Tekojen oppi ei voi olla kaikilla teillä yhteinen, sillä varmasti osa teistä uskoo yksi Kristuksen tähden itsensä autuaiksi.
Turha yrittä valehdella minulle, näen jo ruudun takana heiluvat korvasi.
Teidän rehelliset pappinne ovat kyllä paljastaneet tosiasioita ja tarvetta tutkia vääriä opetuksia seurakunnassanne eri henkilöille kahdenkeskisissä keskusteluissa.
Muuta on turha valehdellakaan täällä.
Kuten niin monen monen todistajan suusta olemme kuulleet (lukeneet), kysymyksiä ei sallita ja heikot erotetaan oitis.
Epärehellisten teeskentelijöiden kanssa on turha keskustella.
Ompa rakkauden siivittämää puhetta. Nöyrry hyvä mies omalla paikallasi.
"Oletko sinäkin kirkosta syntisiä pakenevia paskahousuja joka jätät vartiopaikkasi tyhjäksi, jos olet niin häpeä!!!"
Sinähän tunnustat Paavin opin ja nojaat kirkkoon niin voimakkaasti, kun ei sinulla enää mitään muutakaan ole.
Olen el ja olen itsekin melko hämmentynyt monista näistä el Kirahwin vastauksista.
Hänellä ei tunnu olevan oikein selvillä perusasiat, vaan yrittää vastailla ulkopuolisia miellyttäen tai tiettyä el-sisäpiiriä mukaillen. Jos on noin hataralla pohjalla uskon perusteet ja oppi, johon uskoo, niin ei ole ihme, jos erilaisia vihollisen vaikutuksia kristityissä esiintyy tälläkin saralla. Kaikki el:t eivät usko kuten el Kirahwi.
Kirjoitan juuri niin kuin uskon, en ketään miellyttääkseni. Jos se mitä kirjoitan ei ole vl:ien mieleen tai vl:ien kanssa samalla tavalla ajattelevien esikoislestadiolaisten mieleen, niin sille ei sitten voi mitään.
Olen hyvin tietoinen, etteivät kaikki esikoislestadiolaiset ajattele siten kuin itse uskon ja ajattelen, ja kuten olen yllä kirjoittanut esim. seurakuntaopista. Mutta hyvin suuri osa esikoislastadiolaisista on kyllä ihan samaa mieltä kuin minä.
El kirahwi, kiitoksia asiallisista postauksistasi tässä ketjussa ja muulloin. (Vaikka minusta näyttikin, kuin olisit jäänyt hieman alakynteen väittelyssä Tutkijan kanssa - toivottavasti se oli silti rakennukseksi). Asiallinen tieto esikoislestadiolaisuudesta on vielä harvinaisempaa kuin vanhoillisuudesta, joten käytänpå tilaisuuden hyväkseni ja kysyn:
>voimakkaasti päätään. Toisaalta niiden
>esikoislestadiolaisuuden valtauomasta eronneiden
>joukossa vaikuttaa säilyneen myös oikeaa uskoa,
>ja se on tullut jossain määrin esiin siellä
Mitä tarkoitat näillä el:n valtauomasta eronneilla? Steniläisuus, leeviläisyys? Onko teillä siirtymää näistä el:ään päin?
Leeviläisiä (ja heistä erkaantuneita steniläisiä) tarkoitin yllä niille esikoislestadiolaisuuden valtauomasta eriytyneillä.
Steniläisyydestä on jatkuvasti ollut virtaa sekä varsinaiseen esikoislestadiolaisuuteen että myös ei-lestadiolaisiin liikkeisiin, jossain määrin samaa siirtymää on tapahtunut myös leeviläisyydestä, mutta prosentuaalisesti ainakaan ei yhtä paljon kuin steniläisyydestä, joka alkaa olla jo kuihtumassa vähitellen kokonaan pois.
PS. En kokenut millään tavalla olevani alakynnessä yllä keskustelussani Tutkijan kanssa. ;)
Kärsimättömyyttä olin vain havaitsevinani kesksutelussa, mutta sitä meissä on kyllä jokaisessa.
Kiitos tiedosta. Nämä ei-vanhoillislestadiolaiset lestadiolaiset ovat vl-vinkkelistä niin "piilossa" että tieto on vuosikymmeniä vanhaa. Erittäin mielenkiintoista kuulla kehityksestä siellä puolella.
Tulevatko leeviläiset ja steeniläiset el:een parannuksen kautta vai hyväksyttekö heidät samaan uskoon ilman henkilökohtaista uutta uskonratkaisua. (Anteeksi terminologian ontuminen).
Toinen mieltäni askarruttanut tieto(?) on ollut jostakin lukemani tieto siitä, kuinka Venäjällä (Neuvostoliitossa) vanhoilliset ja esikoiset olisivat kommunismin aikana yhdistyneet. Onko tässä perää? Tietääkö kukaan palstalaisista enemmän?
Pyydän anteeksi kärsimättömyyttäni. Ongelmat on helpompi projisoida muihin kuin itseensä, ja jos koin että vaikka olin mielestäni selittänyt asian tyhjentävästi ilman että selitys meni perille, niin asia saattoi riippua myös selitykseni epäselvyydestä eikä toisen osapuolen tarkoituksellisesta pahansuopuudesta. Tätä mahdollisuutta en eilen ymmärtänyt ja siksi ärsyynnyin.
Yleensä steniläisyydestä ja leeviläisyydestä tulleet ovat tulleet esikoislestadiolaisuuteen ns. parannuksen kautta, eli synnintunnustuksen ja synninpäästön kautta. Se jää sitten heidän välisekseen asiaksi, mitä syntejä he ovat tunteneet tarpeelliseksi pyytää anteeksi.
Mitenkään yleisesti näistä tapauksista en tiedä kuulutetun. Heitä on alkanut näkyä seuroissa ilman mitään suurta dramatiikkaa ja "puskaradio" on hoitanut tiedotuksesta, että "se ja se on palannut".
Tarkkaan ottaen Venäjän lestadiolaisuus hajaantui aikoinaan kai vain vanhoillislestadiolaisuuden, uusheräyksen ja narvalaisuuden kesken. Tietääkseni siellä ei ollut ketään esikoislestadiolaisten kanssa yhteyksissä olevaa. Nämä mainitut kolme ryhmää (tai kaksi jos narvalaisuus oli jo kadonnut siihen mennessä) sitten yhdistyivät joskus Stalinin vainojen aikoihin.
Esikoislestadiolaisuudessa ei ole kuitenkaan automaattisesti ajateltu, että Venäjän lestadiolaiset olisivat aikoinaan joutuneet eriseuraan, vaikka heillä ei ollutkaan kontakteja esikoislestadiolaisiin. Siksi Venäjältä löytyneisiin tämän vanhan lestadiolaisuuden perillisiin on suhtauduttu kuin omaan suuntaan kuuluviin. Tosin esikoislestadiolaisiin yhteyksissä olleita tällaisia on ollut hyvin harvoja, lähes kaikki Venäjän vanhan lestadiolaisuuden perilliset ovat yhteyksissä vanhoillislestadiolaisuuden kanssa.
Sekin olisi mielenkiintoinen kysymys, jos joku tietäisi miten tämä "yhdistyminen" Venäjällä on tapahtunut. Onko tehty parannusta, ja miten päin.
Vanhoillislestadiolaisuuteenhan on ajoittain myöskin palannut (huom: vl-temi, en ärsytä tahallani) rauhansanalaisia ja uusheränneitä, mutta el:n suhteen vaihtuvuutta ei liene kovin paljon ainakaan enää viime vuosikymmeninä ollut.
Näihin palanneisiin liittyen vl:nkin piirissä esiintyy (yksittäistapauksissa) erilaista opinkäsitystä mm. uudelleenavioitumisesta avioeron jälkeen.