uskovaisten soittimet

Kaksimielisyys on syntiä. Pidetään kaksmieliset ajatukset pois, ku soitetaan musiikkia. Jos tarpeeks kaksmielinen on, sitä keksii kaikesta jotain typerää.

Myös uskovaisena saamme soittaa sousafonia. Tässä en näe ainakaan itse mitään väärää.

Nuorena poikasena ostin venäläisen hanurin, jonka toi leningradin matkalta muuan kylämme mies, kun oli halvalla saanut. Oli ostanut oikein useamman kappaleen, olikon 300 markkaa senaikuista rahaa. Saman kylän isäntä tarjosi sitä minulle, kun olin justiin saanut metänistutus tilin ja minulla oli tarve kuluttaa niitä. Niinpä ostin hanurin, uskovaisen kodin poika ja aijoin opetella sitä soittamaan. Mutta kun tulin kotiin hanurini kanssa, äitini kimpaantui: Viet heti takaisin tuon pirunkeuhkon ja vaadit rahat taksiain. Mitä rietasta varten sinä tuommosia meet ostelemaan, eikö sinulla reppanalla ole vielä tuonvertaa älliä, ettei haitari ole uskovaisten soitin. Koska en halunnut viedä, piilotin hanurin vintin lakalle, jossa se oli pitkän aikaa. Soittelin sitä jonkun kerran, mutta kun kotonani ei sitä suvaittu, möin sen tutulle kaverille. Toinen viheliäinen soitin on kitara, jota lestadiolaiset eivät suvaitse. Missään yleisötilaisuudessa sitä ei näe soitettavan. Velipoikani oli jo 18-vuotias, kun osti kitaran, mutta sen hän sai pitää, vaikkei äiti sitäkään oikein suvainnut.

raamit pikkuasioita myöten. Ei riitä, että kitara on synnitön soitin, vaan SRK haluaa myös määritellä millaisessa asennossa tai asenteella sitä soitetaan synnittömästi. Musiikin rytmiin ei saa liikkua vaan pitää seistä paikallaan kuin Lootin vaimo.

Hoitoonmenosta puheenollen. Hoitopaikkoja kansoittavat vl-porukat. Mietipä tuttavapiiriäsi. Moniko on nytkin "latuulla"?

Triangeli tekee rytmisoittimissa poikkeuksen, mutta triangelissa onkin pitkä sointi. Rytmin täytyy myös olla tasatahtista. Ei mitään komppeja saa triangelillakaan tehdä. Sähkökitaraan pitäisi kehitellä sellainen vahvistin, joka päästäis vain sallitut äänet esiin. Eli sellainen kiellettyjen äänien suodatin olisi tosi hyvä.

yksi vl-mies.... kirjoitti:

Triangeli tekee rytmisoittimissa poikkeuksen, mutta triangelissa onkin pitkä sointi. Rytmin täytyy myös olla tasatahtista. Ei mitään komppeja saa triangelillakaan tehdä. Sähkökitaraan pitäisi kehitellä sellainen vahvistin, joka päästäis vain sallitut äänet esiin. Eli sellainen kiellettyjen äänien suodatin olisi tosi hyvä.

"Triangeli tekee rytmisoittimissa poikkeuksen, mutta triangelissa onkin pitkä sointi. Rytmin täytyy myös olla tasatahtista. Ei mitään komppeja saa triangelillakaan tehdä."

Kaikki soittimet, joista ei saa aikaan jatkuvaa (järkevissä rajoissa tietenkin, toki on sallittua esim. huilun kanssa vetäistä henkeä välillä) voimakkuudeltaan vakiota ääntä, ovat vähän rajoilla koska käyttö rytmisoittimena on liian helppoa.

Viime kädessä on tietysti kuitenkin kyse instrumentin käyttäjästä, kyllä uruillakin pystyy masurkkaa ja humppaa soittamaan jos on tarpeeksi syntisessä tilassa. Ja toisaalta, onhan toki sallittava kirkonkelloja muistuttavien soittimien käyttö.

Avainsana on siis se että musiikissa ei ole tahteja, niitä ei merkitä nuottikirjoitukseen eikä mitään nuottia korosteta millään tavalla. Se tarkoittaa että kaikkien nuottien tulee olla yhtä pitkiä ja mieluiten äänenkorkeudeltaan samoja. Oikeastaan siis kaikki soittimet ovat aivan liian monimutkaisia, koska riittäisi että niistä saadaan kuuluviin tasan yksi ääni.

"Sähkökitaraan pitäisi kehitellä sellainen vahvistin, joka päästäis vain sallitut äänet esiin. Eli sellainen kiellettyjen äänien suodatin olisi tosi hyvä."

Oikeastaan olisi turhaa monimutkaisuutta lisätä suodattimia. Parempi olisi vain käyttää mahdollisimman lineaarisia vahvistimia, joissa ei ole niitä monimuotoisia särön aiheuttajapiirejä ollenkaan. Nykytekniikalla sellaisen valmistamisen luulisi olevan helppoa.


Maailman paras musiikkikappale nämä asiat huomioon ottaen on John Gagen urkuteos, joka alkoi 5. syyskuuta 2001, vaikkakin teos alkoi tauolla niin että ensimmäinen ääni kuului vasta 5. helmikuuta 2003. Teoksen nuotit ovat sen verran pitkiä (1-2 vuodessa) että tarkkaavaisinkaan uskova tuskin pystyy erottamaan synnillistä svengiä. Teos päättyy vuosituhannen loppupuoliskolla.

ja siinä kirjoitti:

"Triangeli tekee rytmisoittimissa poikkeuksen, mutta triangelissa onkin pitkä sointi. Rytmin täytyy myös olla tasatahtista. Ei mitään komppeja saa triangelillakaan tehdä."

Kaikki soittimet, joista ei saa aikaan jatkuvaa (järkevissä rajoissa tietenkin, toki on sallittua esim. huilun kanssa vetäistä henkeä välillä) voimakkuudeltaan vakiota ääntä, ovat vähän rajoilla koska käyttö rytmisoittimena on liian helppoa.

Viime kädessä on tietysti kuitenkin kyse instrumentin käyttäjästä, kyllä uruillakin pystyy masurkkaa ja humppaa soittamaan jos on tarpeeksi syntisessä tilassa. Ja toisaalta, onhan toki sallittava kirkonkelloja muistuttavien soittimien käyttö.

Avainsana on siis se että musiikissa ei ole tahteja, niitä ei merkitä nuottikirjoitukseen eikä mitään nuottia korosteta millään tavalla. Se tarkoittaa että kaikkien nuottien tulee olla yhtä pitkiä ja mieluiten äänenkorkeudeltaan samoja. Oikeastaan siis kaikki soittimet ovat aivan liian monimutkaisia, koska riittäisi että niistä saadaan kuuluviin tasan yksi ääni.

"Sähkökitaraan pitäisi kehitellä sellainen vahvistin, joka päästäis vain sallitut äänet esiin. Eli sellainen kiellettyjen äänien suodatin olisi tosi hyvä."

Oikeastaan olisi turhaa monimutkaisuutta lisätä suodattimia. Parempi olisi vain käyttää mahdollisimman lineaarisia vahvistimia, joissa ei ole niitä monimuotoisia särön aiheuttajapiirejä ollenkaan. Nykytekniikalla sellaisen valmistamisen luulisi olevan helppoa.


Maailman paras musiikkikappale nämä asiat huomioon ottaen on John Gagen urkuteos, joka alkoi 5. syyskuuta 2001, vaikkakin teos alkoi tauolla niin että ensimmäinen ääni kuului vasta 5. helmikuuta 2003. Teoksen nuotit ovat sen verran pitkiä (1-2 vuodessa) että tarkkaavaisinkaan uskova tuskin pystyy erottamaan synnillistä svengiä. Teos päättyy vuosituhannen loppupuoliskolla.

Hyvä veto:

"Maailman paras musiikkikappale nämä asiat huomioon ottaen on John Gagen urkuteos, joka alkoi 5. syyskuuta 2001, vaikkakin teos alkoi tauolla niin että ensimmäinen ääni kuului vasta 5. helmikuuta 2003. Teoksen nuotit ovat sen verran pitkiä (1-2 vuodessa) että tarkkaavaisinkaan uskova tuskin pystyy erottamaan synnillistä svengiä. "

ja siinä kirjoitti:

"Triangeli tekee rytmisoittimissa poikkeuksen, mutta triangelissa onkin pitkä sointi. Rytmin täytyy myös olla tasatahtista. Ei mitään komppeja saa triangelillakaan tehdä."

Kaikki soittimet, joista ei saa aikaan jatkuvaa (järkevissä rajoissa tietenkin, toki on sallittua esim. huilun kanssa vetäistä henkeä välillä) voimakkuudeltaan vakiota ääntä, ovat vähän rajoilla koska käyttö rytmisoittimena on liian helppoa.

Viime kädessä on tietysti kuitenkin kyse instrumentin käyttäjästä, kyllä uruillakin pystyy masurkkaa ja humppaa soittamaan jos on tarpeeksi syntisessä tilassa. Ja toisaalta, onhan toki sallittava kirkonkelloja muistuttavien soittimien käyttö.

Avainsana on siis se että musiikissa ei ole tahteja, niitä ei merkitä nuottikirjoitukseen eikä mitään nuottia korosteta millään tavalla. Se tarkoittaa että kaikkien nuottien tulee olla yhtä pitkiä ja mieluiten äänenkorkeudeltaan samoja. Oikeastaan siis kaikki soittimet ovat aivan liian monimutkaisia, koska riittäisi että niistä saadaan kuuluviin tasan yksi ääni.

"Sähkökitaraan pitäisi kehitellä sellainen vahvistin, joka päästäis vain sallitut äänet esiin. Eli sellainen kiellettyjen äänien suodatin olisi tosi hyvä."

Oikeastaan olisi turhaa monimutkaisuutta lisätä suodattimia. Parempi olisi vain käyttää mahdollisimman lineaarisia vahvistimia, joissa ei ole niitä monimuotoisia särön aiheuttajapiirejä ollenkaan. Nykytekniikalla sellaisen valmistamisen luulisi olevan helppoa.


Maailman paras musiikkikappale nämä asiat huomioon ottaen on John Gagen urkuteos, joka alkoi 5. syyskuuta 2001, vaikkakin teos alkoi tauolla niin että ensimmäinen ääni kuului vasta 5. helmikuuta 2003. Teoksen nuotit ovat sen verran pitkiä (1-2 vuodessa) että tarkkaavaisinkaan uskova tuskin pystyy erottamaan synnillistä svengiä. Teos päättyy vuosituhannen loppupuoliskolla.

"kaikkien nuottien tulee olla yhtä pitkiä ja mieluiten äänenkorkeudeltaan samoja "

Tuo on kyllä mielestäni jo liioittelua.

Itse soittelen keväisin pajupillilä. Vuolen sellaisen pillin jolla voi soittaa sävelmiä. Se toimii "vetopasuunan" tavoin, eli eriaiset äänet ssdaan aikaan vetelemällä pillin sisässä olevaa pitempää osaa. Lapsena soittelin paljon kammalla, ja se kyllä kotonani hyväksyttiin. Tuli kokeiltua penskana myös "pirun viulua", sitä sellaista joka laitetaan ulkoapäin nastalla jonkun mökin ikkunalaudalle ja siitä sitten hartsinpalalla "kihnuttamaan". Ruma ääni, joten en suosittele minkäänlaisen musiikin esittämiseen. Oli minulla lapsena kukkopillikin, sellainen moniääninen. Lepänlehellä soittelen joskus lastenlasteni huviksi. Tässäpä niitä tulikin muutamia lisää. Terv. Alpo Murberger.

...soittimia. kirjoitti:

Itse soittelen keväisin pajupillilä. Vuolen sellaisen pillin jolla voi soittaa sävelmiä. Se toimii "vetopasuunan" tavoin, eli eriaiset äänet ssdaan aikaan vetelemällä pillin sisässä olevaa pitempää osaa. Lapsena soittelin paljon kammalla, ja se kyllä kotonani hyväksyttiin. Tuli kokeiltua penskana myös "pirun viulua", sitä sellaista joka laitetaan ulkoapäin nastalla jonkun mökin ikkunalaudalle ja siitä sitten hartsinpalalla "kihnuttamaan". Ruma ääni, joten en suosittele minkäänlaisen musiikin esittämiseen. Oli minulla lapsena kukkopillikin, sellainen moniääninen. Lepänlehellä soittelen joskus lastenlasteni huviksi. Tässäpä niitä tulikin muutamia lisää. Terv. Alpo Murberger.

paljon terveisiä Alpo sinulle !

Hyvin on tiedot hanskassa tämän palstan kirjoittajilla. Kuulostaa ihan tosiasiollta hyvin pitkälti! Kai nyt sen hullukin käsittää, että näinhän sen olla pitää. Erityisesti kiinnittäisin huomiota tuohon, ettei vaan mikään ylimääräinen paikka pääse heilumaan soittaessa tai laulaessa. Tanssin synti on todella turmelevaa!

Vaikka akustinen kitara on muutettu aikojen saatossa täysin sallituksi, sitä ei vielä haluta ottaa kaikissa siioneissa rauhanyhdistyksen juhliin. Olen kuitenkin itse jo nähnyt muutamissa ry:n juhlissa myös kaunista kitaran soittoakin. Akustisen kitaran äänihän on hyvin samankaltaista, kuin kanteleenkin soitto. Ulkonäkö on vain eri. Koko mun elinaikana akustinen kitara on ollut sallittu, mutta tiedän, ettei esi-isät saaneet soittaa kitaraa, eikä edes viulua. Silloin nämä soittimet yhdistettiin armotta pelimannimusiikkiin tai populääriviihteeseen.
Musiikkilaitteiden yleistyessä hoksattiin, että hyvänen aika, viulullehan on sovitettu paljon soveliasta klassista musiikkia. Samoin akustiselle kitaralle. Näin niistä tuli pikkuhiljaa sallittuja.

Joku voi nyt sanoa, että onhan sähköskitalle ja rummuillekin sovitettu klassista musiikkia. On on, mutta ne ei enää kuulostakkaan raikkaalta ja rentouttavalta, vaan pistää pikemminkin ihmisen tanssimaan, tai vähintään jalan vipattamaan. Eikö sen sopivan musiikin raja ole juuri siinä, että milloin se rupeaa menemään jalan alle.
Ja kaikista soittimista, joilla on liian helppo tehdä rytmillistä musiikkia, pidättäydytään. Harmonikalla saa todella hienoa ja upeaa musiikkia, mutta kuinka helppo sillä on tehdä myös tanssimusiikkia. Ja sen ulkonäkökin on hyvin arveluttava.
Meillähän on jo tarpeeks suuri soitinten kirjo käytettävänä, joten eihän me tarvita yhtään lisää?

Letronia. kirjoitti:

Vaikka akustinen kitara on muutettu aikojen saatossa täysin sallituksi, sitä ei vielä haluta ottaa kaikissa siioneissa rauhanyhdistyksen juhliin. Olen kuitenkin itse jo nähnyt muutamissa ry:n juhlissa myös kaunista kitaran soittoakin. Akustisen kitaran äänihän on hyvin samankaltaista, kuin kanteleenkin soitto. Ulkonäkö on vain eri. Koko mun elinaikana akustinen kitara on ollut sallittu, mutta tiedän, ettei esi-isät saaneet soittaa kitaraa, eikä edes viulua. Silloin nämä soittimet yhdistettiin armotta pelimannimusiikkiin tai populääriviihteeseen.
Musiikkilaitteiden yleistyessä hoksattiin, että hyvänen aika, viulullehan on sovitettu paljon soveliasta klassista musiikkia. Samoin akustiselle kitaralle. Näin niistä tuli pikkuhiljaa sallittuja.

Joku voi nyt sanoa, että onhan sähköskitalle ja rummuillekin sovitettu klassista musiikkia. On on, mutta ne ei enää kuulostakkaan raikkaalta ja rentouttavalta, vaan pistää pikemminkin ihmisen tanssimaan, tai vähintään jalan vipattamaan. Eikö sen sopivan musiikin raja ole juuri siinä, että milloin se rupeaa menemään jalan alle.
Ja kaikista soittimista, joilla on liian helppo tehdä rytmillistä musiikkia, pidättäydytään. Harmonikalla saa todella hienoa ja upeaa musiikkia, mutta kuinka helppo sillä on tehdä myös tanssimusiikkia. Ja sen ulkonäkökin on hyvin arveluttava.
Meillähän on jo tarpeeks suuri soitinten kirjo käytettävänä, joten eihän me tarvita yhtään lisää?

"Eikö sen sopivan musiikin raja ole juuri siinä, että milloin se rupeaa menemään jalan alle. "

Olet siis ihan tosissasi.
Siis mitä pahaa on liikkumisessa musiikin mukana? Pelkkää naurettavaa pelkoa ja tyhmyyttä. Avaa silmät , katso sisimpääsi syvälle. Katso Jumalan taivasta ja maata ja luomakuntaa. Sekä itseäsi syvälle sydämeesi. Jumalan tarkoitusta siellä.
Se on valo, joka yhtäkkiä sokaisee varjon ja pelon. Se on lämpö joka tunnistaa meidät ja mekin tunnistamme sen. Se on taivas, jota kohtaan saat ojentaa käsiäsi. Se on maa, jonka tunnet jalkojesi alla. Se löytyy. Se vapauttaa. Se tuo ilon ja armon. Ja Jumalan rakkauden sydämeesi.

Jumalan ilo on totta kirjoitti:

"Eikö sen sopivan musiikin raja ole juuri siinä, että milloin se rupeaa menemään jalan alle. "

Olet siis ihan tosissasi.
Siis mitä pahaa on liikkumisessa musiikin mukana? Pelkkää naurettavaa pelkoa ja tyhmyyttä. Avaa silmät , katso sisimpääsi syvälle. Katso Jumalan taivasta ja maata ja luomakuntaa. Sekä itseäsi syvälle sydämeesi. Jumalan tarkoitusta siellä.
Se on valo, joka yhtäkkiä sokaisee varjon ja pelon. Se on lämpö joka tunnistaa meidät ja mekin tunnistamme sen. Se on taivas, jota kohtaan saat ojentaa käsiäsi. Se on maa, jonka tunnet jalkojesi alla. Se löytyy. Se vapauttaa. Se tuo ilon ja armon. Ja Jumalan rakkauden sydämeesi.

Just, saarnaa saarnaa.

Fakta on se, että kaikki soittimet ei kuulu vanhoillislestadiolaisuuteen. Aina löytyy noita, jotka yrittää silmät kirkkaina väittää, ettei mitään sääntöjä ole, koska kaikki on kirjoitettu sydämiin ja lähtee omasta tahdosta olla tekemättä jotain. Sääntöjä kuitenkin on!

Vaikka kuika katselet mättäitä, puskia, halailet puita jne et ole sen uskovaisempi.

gambler123 kirjoitti:

Just, saarnaa saarnaa.

Fakta on se, että kaikki soittimet ei kuulu vanhoillislestadiolaisuuteen. Aina löytyy noita, jotka yrittää silmät kirkkaina väittää, ettei mitään sääntöjä ole, koska kaikki on kirjoitettu sydämiin ja lähtee omasta tahdosta olla tekemättä jotain. Sääntöjä kuitenkin on!

Vaikka kuika katselet mättäitä, puskia, halailet puita jne et ole sen uskovaisempi.

Sydämen ja uskon tila on tärkeämpää kuin säännöt. Ja siihenhän on pyrkimyksemme. Meillä on armo, mutta joudumme päivittäin tekemään valintoja oikean ja väärän suhteen. Ei ole sama, mitä valitsemme. Vaikka väärät valintamme saamme armosta anteeksi ja mahdollisuuden jatkaa kilvoittelua. Säännöt voivat viedä harhaan myös! Vaikka kuulostaisivat hyveellisiltä.
Jumalana toimiminen ja toisten kadotukseen tuomitseminen tuo vääjäämättä ihmiselle turmeluksen. Sellainen toiminta vie ihmisen väärälle tielle. Ihminen ei siihen pysty. Turmeluksen hedelmät tulevat näkyviin väistämättä.
Uskon ytimen rinnalla tällaiset omavanhurskautta pönkittävät sääntöviidakot ovat kuin home joka saastuttaa.

Rakkautta ja suvaitsevaisuutta sekä ihmisen toisia tuomitsemattomuutta (poislukien väkivalta, henkinen tai fyysinen, rikokset) korostava usko tuo esiin uskon syvimmän olemuksen ja tarkoituksen. Laittaa ihmisen OIKEASTI NÖYRÄLLE PAIKALLE suuremman edessä, "Isän" edessä. Ja armon ja rakkauden todellinen kokeminen omalla kohdalla tuo myös ilon, rohkeutta ja vapautta. Elämäänsä voi silloin käyttää paremmin Jumalan tarkoituksen mukaisella tavalla.
Ei takerruta kaikkiin krumeluureihin ja pikkuasioihin ja tapella niistä... Eiväthän niistä tappele nuo vielä lapsenuskossaan olevat pikkuiset tai kehitysvammaiset. Ja Jeesus opetti meitä tulemaan lapsen kaltaisiksi. Luuletko että he käsittävät esim. tanssin synniksi, ellei heitä ole niin opetettu?

niin pieni ihmissyd kirjoitti:

Sydämen ja uskon tila on tärkeämpää kuin säännöt. Ja siihenhän on pyrkimyksemme. Meillä on armo, mutta joudumme päivittäin tekemään valintoja oikean ja väärän suhteen. Ei ole sama, mitä valitsemme. Vaikka väärät valintamme saamme armosta anteeksi ja mahdollisuuden jatkaa kilvoittelua. Säännöt voivat viedä harhaan myös! Vaikka kuulostaisivat hyveellisiltä.
Jumalana toimiminen ja toisten kadotukseen tuomitseminen tuo vääjäämättä ihmiselle turmeluksen. Sellainen toiminta vie ihmisen väärälle tielle. Ihminen ei siihen pysty. Turmeluksen hedelmät tulevat näkyviin väistämättä.
Uskon ytimen rinnalla tällaiset omavanhurskautta pönkittävät sääntöviidakot ovat kuin home joka saastuttaa.

Rakkautta ja suvaitsevaisuutta sekä ihmisen toisia tuomitsemattomuutta (poislukien väkivalta, henkinen tai fyysinen, rikokset) korostava usko tuo esiin uskon syvimmän olemuksen ja tarkoituksen. Laittaa ihmisen OIKEASTI NÖYRÄLLE PAIKALLE suuremman edessä, "Isän" edessä. Ja armon ja rakkauden todellinen kokeminen omalla kohdalla tuo myös ilon, rohkeutta ja vapautta. Elämäänsä voi silloin käyttää paremmin Jumalan tarkoituksen mukaisella tavalla.
Ei takerruta kaikkiin krumeluureihin ja pikkuasioihin ja tapella niistä... Eiväthän niistä tappele nuo vielä lapsenuskossaan olevat pikkuiset tai kehitysvammaiset. Ja Jeesus opetti meitä tulemaan lapsen kaltaisiksi. Luuletko että he käsittävät esim. tanssin synniksi, ellei heitä ole niin opetettu?

Side note: sydämen tarkoitus on pumpata verta, eikä arvioida päivittäisiä valintojasi.

Ymmärrän vilpittömyytesi, eikä tarkoitukseni ole ilkkua, vaan lähinnä herättää keskustelua ja laittaa ajattelemaan. Olen itse ollut vl viimevuosiin asti ja olen kuitenkin jo aikuinen. Ymmärrän näkökulmasi, olen itse ajatellut samalla tavalla.

Mietipä kuitenkin näitä:
Joudumme tekemään päivittäin valintoja oikean ja väärän suhteen. Kuka valinnat tekee?
Ja kuka tuomitsee valinnat vääriksi? Mistä tiedät oliko valinta väärä? Ymmärrät varmasti, että raamattu ei anna ohjeita kaikkiin päivittäisiin valintoihisi. Kysymysten perimmäinen tarkoitus - mihin perustuu sinun moraalinen "kompassi"?

Toista kappaletta kommentoin vain kysymällä:
Kerro yksi vanhoillislestadiolaisuuden etu, jota ei voi saavuttaa muuta kautta?

Kokeile antaa vastauksen ilman "saarnaa", mikä jäi edellisessä kirjoituksessa pääasiaksi.

gambler123 kirjoitti:

Side note: sydämen tarkoitus on pumpata verta, eikä arvioida päivittäisiä valintojasi.

Ymmärrän vilpittömyytesi, eikä tarkoitukseni ole ilkkua, vaan lähinnä herättää keskustelua ja laittaa ajattelemaan. Olen itse ollut vl viimevuosiin asti ja olen kuitenkin jo aikuinen. Ymmärrän näkökulmasi, olen itse ajatellut samalla tavalla.

Mietipä kuitenkin näitä:
Joudumme tekemään päivittäin valintoja oikean ja väärän suhteen. Kuka valinnat tekee?
Ja kuka tuomitsee valinnat vääriksi? Mistä tiedät oliko valinta väärä? Ymmärrät varmasti, että raamattu ei anna ohjeita kaikkiin päivittäisiin valintoihisi. Kysymysten perimmäinen tarkoitus - mihin perustuu sinun moraalinen "kompassi"?

Toista kappaletta kommentoin vain kysymällä:
Kerro yksi vanhoillislestadiolaisuuden etu, jota ei voi saavuttaa muuta kautta?

Kokeile antaa vastauksen ilman "saarnaa", mikä jäi edellisessä kirjoituksessa pääasiaksi.

Joo. Vähän saarnaavaan tyyliseksi tämä jostain syystä menee välillä. En tiedä miten, se vaan alkaa tuleen...
Siis en ole vl, etkä huomannut??? En todellakaan. Vaan itse myös ex-sellainen. Joten tunnen asiaa. En siis taida vanh.lest. eduista kovasti puhua... Kyllä tietty se, että toisilta läheisiltä anteeksipyytely ihan tapana, mutta sydämestä pitää tietty tulla... on hieno asia. Ja sitä voisimme muutkin harrastaa, ei sen tarvisi olla niin vaikeaa ja ihmeellistä. Vaan ihan jokapäiväistä elämää...
Sitten "sydämellä" tarkoitin siis oikeastaan sieluamme. Että sydän noin niinkuin vertauskuvallisessa mielessä.
Emme voi välttyä valinnoilta oikean ja väärän suhteen elämässämme. Kirjoitit mihin perustuu moraalinen kompassi. Hyvä pointti! Ja ei välttämättä niin yksinkertainen asia. Raamattu ei todellakaan pysty antamaan yksityiskohtaisia ja kirjaimellisia ohjeita päivittäisiin valintoihin. Ne on kuitenkin vain TEHTÄVÄ. Parhaamme mukaan....
Teemme siis ITSE valintamme ja se on JUMALA, joka tuomitsee. Valinnat on tehtävä omantuntomme perusteella. Olemme itse VASTUUSSA omantuntomme tilasta ja siksi alati kysyvällä mielellä Jumalan tahdon suhteen. Siksi meidän pitää itsenäisesti pohtia uskomme perusteita, että millä perusteella teemme valintoja oikean ja väärän suhteen, millainen on kompassimme. Tottakai ajatteluumme vaikuttavat erilaiset kulttuuriset tekijät. Kuitenkin. Teemme omat valintamme ja oman kompassimme myös, sen perusteella mitä Jumalamme meille kirkastaa. Ei muuta tahoa ole moraaliseksi kompassiksi. Voimme kuunnella hänen ääntään. En väitä etteikö ateisitikin voi tehdä oikeita valintoja. Jumala on vain todellinen, minun mielestäni, ja tarvitsemme myös häntä. Jumalan löydämme rakkaudessa, ikuisuudessa, pyhyydessä. Hänen luomistyössään. Armossaan.

Jumala on kuitenkin kohdallamme kärsivällinen. Valmis unohtamaan vikamme ja antaa tilaisuuden pysyä lähellään kun vain sitä haluamme. Ja on luvannut meitä johdattaa kun sitä pyydämme. Siihen vain on luotettava.

Luottavaisesti kirjoitti:

Joo. Vähän saarnaavaan tyyliseksi tämä jostain syystä menee välillä. En tiedä miten, se vaan alkaa tuleen...
Siis en ole vl, etkä huomannut??? En todellakaan. Vaan itse myös ex-sellainen. Joten tunnen asiaa. En siis taida vanh.lest. eduista kovasti puhua... Kyllä tietty se, että toisilta läheisiltä anteeksipyytely ihan tapana, mutta sydämestä pitää tietty tulla... on hieno asia. Ja sitä voisimme muutkin harrastaa, ei sen tarvisi olla niin vaikeaa ja ihmeellistä. Vaan ihan jokapäiväistä elämää...
Sitten "sydämellä" tarkoitin siis oikeastaan sieluamme. Että sydän noin niinkuin vertauskuvallisessa mielessä.
Emme voi välttyä valinnoilta oikean ja väärän suhteen elämässämme. Kirjoitit mihin perustuu moraalinen kompassi. Hyvä pointti! Ja ei välttämättä niin yksinkertainen asia. Raamattu ei todellakaan pysty antamaan yksityiskohtaisia ja kirjaimellisia ohjeita päivittäisiin valintoihin. Ne on kuitenkin vain TEHTÄVÄ. Parhaamme mukaan....
Teemme siis ITSE valintamme ja se on JUMALA, joka tuomitsee. Valinnat on tehtävä omantuntomme perusteella. Olemme itse VASTUUSSA omantuntomme tilasta ja siksi alati kysyvällä mielellä Jumalan tahdon suhteen. Siksi meidän pitää itsenäisesti pohtia uskomme perusteita, että millä perusteella teemme valintoja oikean ja väärän suhteen, millainen on kompassimme. Tottakai ajatteluumme vaikuttavat erilaiset kulttuuriset tekijät. Kuitenkin. Teemme omat valintamme ja oman kompassimme myös, sen perusteella mitä Jumalamme meille kirkastaa. Ei muuta tahoa ole moraaliseksi kompassiksi. Voimme kuunnella hänen ääntään. En väitä etteikö ateisitikin voi tehdä oikeita valintoja. Jumala on vain todellinen, minun mielestäni, ja tarvitsemme myös häntä. Jumalan löydämme rakkaudessa, ikuisuudessa, pyhyydessä. Hänen luomistyössään. Armossaan.

Jumala on kuitenkin kohdallamme kärsivällinen. Valmis unohtamaan vikamme ja antaa tilaisuuden pysyä lähellään kun vain sitä haluamme. Ja on luvannut meitä johdattaa kun sitä pyydämme. Siihen vain on luotettava.

Kiitos rehellisestä vastauksesta. Tälläkin palstalla niitä usein jää saamatta. Jäi kuitenkin asia joltain osin epäselväksi.

Jos Jumala tuomitsee, miten voin tietää teitkö oikein vain väärin? Eli...

Jos minä teen valinnan itse ja sen jälkeen kysyn sinun mielipidettä, teet myös sinä valinnan itse sen suhteen miten moralisoit minun teon. Et kuitenkaan voi tuomita teko oikeaksi/vääräksi, koska sen tekee vain Jumala. Jos vain Jumala tuomitsee, et voi tuomita Jumalaa etkä edes sanoa, että moraalisi lähde olisi Jumala. Silloinhan sinulla ei ole mitään anteeksipyydettävää?

Kuinka voit edes tietää tulevatko vanhoillislestadiolaisuuden moraaliset ohjeet Jumalalta?

Tietenkin Jumalaa voi rukoilla, jolloin voin kyseenalaistaa rukoilun voiman. Voit tulkita raamattua, ja voin kyseenalaistaa raamatun sanan.

Totuus:
Yhteisön ohjeet, valtion lait jne. muodostavat sinulle moraalisen kehikon. Ajan mukaan kasvat joistakin ohjeista eroon "typerinä", joistakin muuttamalla uudelle paikkakunnalle/uuteen maahan jne. Kuitenkin teet valinnat itse, ja myös tuomitset teot itse. On tilanteita, joissa myös pahat teot ovat hyväksyttäviä, eikä niitä välttämättä tunne pahana (esim. sodassa vihollisen tappaminen - tietenkin nyt yksinkertaistin).

Mielipiteitä?

gambler123 kirjoitti:

Side note: sydämen tarkoitus on pumpata verta, eikä arvioida päivittäisiä valintojasi.

Ymmärrän vilpittömyytesi, eikä tarkoitukseni ole ilkkua, vaan lähinnä herättää keskustelua ja laittaa ajattelemaan. Olen itse ollut vl viimevuosiin asti ja olen kuitenkin jo aikuinen. Ymmärrän näkökulmasi, olen itse ajatellut samalla tavalla.

Mietipä kuitenkin näitä:
Joudumme tekemään päivittäin valintoja oikean ja väärän suhteen. Kuka valinnat tekee?
Ja kuka tuomitsee valinnat vääriksi? Mistä tiedät oliko valinta väärä? Ymmärrät varmasti, että raamattu ei anna ohjeita kaikkiin päivittäisiin valintoihisi. Kysymysten perimmäinen tarkoitus - mihin perustuu sinun moraalinen "kompassi"?

Toista kappaletta kommentoin vain kysymällä:
Kerro yksi vanhoillislestadiolaisuuden etu, jota ei voi saavuttaa muuta kautta?

Kokeile antaa vastauksen ilman "saarnaa", mikä jäi edellisessä kirjoituksessa pääasiaksi.

Uskovaisellahan se on oomatunto joka sanoo mitä ei saa tehdä.

vl vl vl kirjoitti:

Uskovaisellahan se on oomatunto joka sanoo mitä ei saa tehdä.

Uskovaisella on toki omatunto, mutta vl:llä on yhteistunto.

"Jos minä teen valinnan itse ja sen jälkeen kysyn sinun mielipidettä, teet myös sinä valinnan itse sen suhteen miten moralisoit minun teon. Et kuitenkaan voi tuomita teko oikeaksi/vääräksi, koska sen tekee vain Jumala. Jos vain Jumala tuomitsee, et voi tuomita Jumalaa etkä edes sanoa, että moraalisi lähde olisi Jumala. Silloinhan sinulla ei ole mitään anteeksipyydettävää"

Tuohon lainaukseesi. Sinun valintasi on sinun vastuullasi ja minun valintani minun vastuulla. Minun ohjeeni antaminen on omalla vastuullani. Jumala tuomitsee, YRITÄN tehdä oikeita ratkaisuja ... EN AINA OSAA TAI MUUTEN VALITSEN VÄÄRIN ESIM. OMAN ITSEKKYYTENI PELKONI TAKIA. EN AINA EDES TIEDÄ JA HUOMAA VIRHEITÄNI. Tottakai on anteeksipyydettävää!!!! !!!!!!!!

Ensinnäkin tietenkin lakia pitää noudattaa yleisesti ottaen. Rikollisuus harvemmin on oikea valinta. Käytännössä voi tietty olla että jonkin maan jokin laki ei ole hyväksyttävissäsi omantuntosi mukaan. Silloin mietit ketä se vahingoittaa ja miten teet, ja et voi sitä noudattaa, jos se todella vahingoittaa. Pitää ottaa silti mukaan huomioon myös oman ratkaisun vaikutuksen muihin yhteisössä ja sen ulkopuolella. Mikä on oikeutesi puuttua johonkin asiaan. Muita et voi ryhtyä rankaisemaan näiden valinnoista vaan teet oman valintasi (tietenkin rikoksiin voi ja pitää puuttua) Voit myös yrittää vaikuttaa lakeihin tai ohjeisiin. Voi olla esim. että joku ei halua sotaan omantuntonsa tähden.
Kuitenkin yleensä kohtaamme valinnan haasteita, joissa ei ole kyse rikolliseen toimintaan ryhtymisestä. Erilaisten yhteisöjen ohjeista puhuttaessa, pitää myös olla KRIITTINEN omantuntonsa tähden.

"Kuitenkin teet valinnat itse, ja myös tuomitset teot itse. " Sitä en kommentoi koska se luulisi jo tulleen selväksi mitä tuosta ajattelen. SIIS EN TUOMITSE VAAN VALITSEN. Meidän on pakko valita koko ajan. Joskus oikein, joskus väärin, se on elämää. Ehkä sen välillä ainakin huomaan omassatunnossani että pieleen taas meni, ainakin toivottavasti huomaan edes välillä....
Onneksi Jumala on valmistanut meille armon, jotta voimme jatkaa kilvoitteluamme...
Sellaisia nyt tässä kiireessä sepustelen...

Soittimet ja musiikki ovat tyypillisiä perinneasioita. Jos kuulisimme vaikkapa Jeesuksen aikaista musiikkia, niin takuulla pitäisimme sitä sopimattomana. Silloinhan lyömäsoittimet ja yksinkertaiset torvet olivat käytössä. Sävellyksetkin lienevät olleet sitä sun tätä.

Afrikkalaisten orjien jazz polveutui osaksi heidän hengellisistä lauluistaan. Taitaa olla myös aika työlästä opettaa togolaisille hidastempoisia Siionin lauluja, he kun ovat tottuneet svengaavampaan laulutapaan.

Soittimen synnillisyyteen vaikuttaa suurimmaksi osaksi tottumus. Kaikkea poikkeavaa pidetään yleensä synnillisenä. Mitä tulee erityisesti haitariin, niin sodan aikana sitä käytettiin joskus kenttähartauksissa virsien säestykseen eikä se tainnut tuntua ollenkaan synnilliseltä. Kaikkein syntisin soitin lienee kuitenkin saksofoni. Siitä huolimatta Jukka Perko ja Virtuosi di Kuhmo ovat käyttäneet sitä suomalaisten virsien soittamiseen. Niin muuttuu maailma.

kiireessä... kirjoitti:

"Jos minä teen valinnan itse ja sen jälkeen kysyn sinun mielipidettä, teet myös sinä valinnan itse sen suhteen miten moralisoit minun teon. Et kuitenkaan voi tuomita teko oikeaksi/vääräksi, koska sen tekee vain Jumala. Jos vain Jumala tuomitsee, et voi tuomita Jumalaa etkä edes sanoa, että moraalisi lähde olisi Jumala. Silloinhan sinulla ei ole mitään anteeksipyydettävää"

Tuohon lainaukseesi. Sinun valintasi on sinun vastuullasi ja minun valintani minun vastuulla. Minun ohjeeni antaminen on omalla vastuullani. Jumala tuomitsee, YRITÄN tehdä oikeita ratkaisuja ... EN AINA OSAA TAI MUUTEN VALITSEN VÄÄRIN ESIM. OMAN ITSEKKYYTENI PELKONI TAKIA. EN AINA EDES TIEDÄ JA HUOMAA VIRHEITÄNI. Tottakai on anteeksipyydettävää!!!! !!!!!!!!

Ensinnäkin tietenkin lakia pitää noudattaa yleisesti ottaen. Rikollisuus harvemmin on oikea valinta. Käytännössä voi tietty olla että jonkin maan jokin laki ei ole hyväksyttävissäsi omantuntosi mukaan. Silloin mietit ketä se vahingoittaa ja miten teet, ja et voi sitä noudattaa, jos se todella vahingoittaa. Pitää ottaa silti mukaan huomioon myös oman ratkaisun vaikutuksen muihin yhteisössä ja sen ulkopuolella. Mikä on oikeutesi puuttua johonkin asiaan. Muita et voi ryhtyä rankaisemaan näiden valinnoista vaan teet oman valintasi (tietenkin rikoksiin voi ja pitää puuttua) Voit myös yrittää vaikuttaa lakeihin tai ohjeisiin. Voi olla esim. että joku ei halua sotaan omantuntonsa tähden.
Kuitenkin yleensä kohtaamme valinnan haasteita, joissa ei ole kyse rikolliseen toimintaan ryhtymisestä. Erilaisten yhteisöjen ohjeista puhuttaessa, pitää myös olla KRIITTINEN omantuntonsa tähden.

"Kuitenkin teet valinnat itse, ja myös tuomitset teot itse. " Sitä en kommentoi koska se luulisi jo tulleen selväksi mitä tuosta ajattelen. SIIS EN TUOMITSE VAAN VALITSEN. Meidän on pakko valita koko ajan. Joskus oikein, joskus väärin, se on elämää. Ehkä sen välillä ainakin huomaan omassatunnossani että pieleen taas meni, ainakin toivottavasti huomaan edes välillä....
Onneksi Jumala on valmistanut meille armon, jotta voimme jatkaa kilvoitteluamme...
Sellaisia nyt tässä kiireessä sepustelen...

Nyt en ehkä täysin ymmärrä mitä tarkoitat sanonnalla "Jumala tuomitsee"?

Teet teon, huomaat sen vääräksi (eli tuomitset teon vääräksi) ja lopulta vain uskot, että Jumala joko tuomitsee teon oikeaksi tai vääräksi. Mitä eroa sillä on, sanotko itse teon vääräksi vai sanooko Jumala teon vääräksi? Kun sanoin, ettei sinulla ole anteeksipyydettävää, tarkoitin, että mikäli et voi itse sanoa teitkö oikein vai väärin, koska tuomintaoikeus on yksin Jumalalla, omatuntosi pitäisi olla puhdas kunnes Jumala toisin osoittaa. Jos Jumala voi yksin tuomita, et voisi edes antaa syntejä anteeksi, koska samalla toimisit tuomarina. Syntien anteeksi antaminen on toisen syntien "unohtamista" eli tuomitset teot "mitättömiksi" - eikä niitä tarvitse enää muistella.

Puhuit yhteisön edusta kappaleessa "Ensinnäkin tietenkin lakia pitää noudattaa yleisesti ottaen...". Moraali ja omatunto toimii nimenomaan yhteisön edun mukaisella periaatteella. Et varasta, koska et halua sinulta varastettavan -> (josta seuraa) varastaminen tuomaan vääräksi lailla. Sitten laki varjelee yhteisön etua ja heikomman asemaa. Myös perhepiirissä toimii yhteisön edun periaate -> joten myös tiedät, milloin toimit yhteisön ohjeiden vastaisesti.

torvio kirjoitti:

Soittimet ja musiikki ovat tyypillisiä perinneasioita. Jos kuulisimme vaikkapa Jeesuksen aikaista musiikkia, niin takuulla pitäisimme sitä sopimattomana. Silloinhan lyömäsoittimet ja yksinkertaiset torvet olivat käytössä. Sävellyksetkin lienevät olleet sitä sun tätä.

Afrikkalaisten orjien jazz polveutui osaksi heidän hengellisistä lauluistaan. Taitaa olla myös aika työlästä opettaa togolaisille hidastempoisia Siionin lauluja, he kun ovat tottuneet svengaavampaan laulutapaan.

Soittimen synnillisyyteen vaikuttaa suurimmaksi osaksi tottumus. Kaikkea poikkeavaa pidetään yleensä synnillisenä. Mitä tulee erityisesti haitariin, niin sodan aikana sitä käytettiin joskus kenttähartauksissa virsien säestykseen eikä se tainnut tuntua ollenkaan synnilliseltä. Kaikkein syntisin soitin lienee kuitenkin saksofoni. Siitä huolimatta Jukka Perko ja Virtuosi di Kuhmo ovat käyttäneet sitä suomalaisten virsien soittamiseen. Niin muuttuu maailma.

Eli vanhoillislestadiolaisuudessa siis hyväksytään mikä tahansa asia, kunhan se voidaan perustella perinteillä?? Vai rajoitatko tämän vain soittimiin.

Afrikkalaisiin perinteisiin joissakin paikoin kuulu myös esim moniavioisuus tai heimoperinteisiin ei välttämättä lukeudu seksikielto ennen avioliittoa. Tämä siis sallitaan näiden afrikkalaisen vanhoillislestadiolaisten keskuudessä tällä periaatteella?

Vastaavasti jos suomessa todetaan joku asia perinteiseksi, sitä ei katsota paheksuttavana ?

torvio kirjoitti:

Soittimet ja musiikki ovat tyypillisiä perinneasioita. Jos kuulisimme vaikkapa Jeesuksen aikaista musiikkia, niin takuulla pitäisimme sitä sopimattomana. Silloinhan lyömäsoittimet ja yksinkertaiset torvet olivat käytössä. Sävellyksetkin lienevät olleet sitä sun tätä.

Afrikkalaisten orjien jazz polveutui osaksi heidän hengellisistä lauluistaan. Taitaa olla myös aika työlästä opettaa togolaisille hidastempoisia Siionin lauluja, he kun ovat tottuneet svengaavampaan laulutapaan.

Soittimen synnillisyyteen vaikuttaa suurimmaksi osaksi tottumus. Kaikkea poikkeavaa pidetään yleensä synnillisenä. Mitä tulee erityisesti haitariin, niin sodan aikana sitä käytettiin joskus kenttähartauksissa virsien säestykseen eikä se tainnut tuntua ollenkaan synnilliseltä. Kaikkein syntisin soitin lienee kuitenkin saksofoni. Siitä huolimatta Jukka Perko ja Virtuosi di Kuhmo ovat käyttäneet sitä suomalaisten virsien soittamiseen. Niin muuttuu maailma.

Mutta ei kai tottumuksia voida pitää Jumalan sanana .

Raamattu tilalle kirjoitti:

Mutta ei kai tottumuksia voida pitää Jumalan sanana .

En niin väittänytkään.

Ihan varmasti jokaisesta aiheesta löytyy aikaisempikin aloitus, mutta kuinka moni jaksaa kahlaa joko aiheviidakon. Jos sua esimerkiksi mietityttää jokin asia, kahlaatko ensin tuolta keskustelujen joukosta esiin kenties samantyylisen asian, mikä sua mietityttää. Eikö se yleensä oo helepompaa kirjottaa suoraa se, mikä ihelle tulloo mieleen, eikä ruveta kaivelee menneisyyvestä, ettei vain joku muukin oo miettiny joskus aikoinaan samoja asioita?

rytmimusiikki on omiaan himmentämään syntisen tunnon. On vaara, että sitä ruvetaan käyttämään synnin pois panijan korvikkeena. Eli kun huomataan, että rytmimusiikki keventää mielen, niin ei hoidetakkaan tunnolla olevia asioita. Ne eivät sieltä kuitenkaan minnekään katoa, vaan lisääntyvät jatkuvasti ja kun syntiä on tarttunu tunnolle liikaa, usko lähtee ihmisestä. Siis vaikket koe enää syntisyyttä, ei se sitä tarkoita, että syntisi olisi pois annetut. Rytmimusiikk toimii siis pahimmantavan eksyttäjänä!

Näin mulle on kerrot kirjoitti:

rytmimusiikki on omiaan himmentämään syntisen tunnon. On vaara, että sitä ruvetaan käyttämään synnin pois panijan korvikkeena. Eli kun huomataan, että rytmimusiikki keventää mielen, niin ei hoidetakkaan tunnolla olevia asioita. Ne eivät sieltä kuitenkaan minnekään katoa, vaan lisääntyvät jatkuvasti ja kun syntiä on tarttunu tunnolle liikaa, usko lähtee ihmisestä. Siis vaikket koe enää syntisyyttä, ei se sitä tarkoita, että syntisi olisi pois annetut. Rytmimusiikk toimii siis pahimmantavan eksyttäjänä!

se mennee niin, että kaikki paukkuvat soittimet ja lyhytsointiset jotka aijaa ussein sammaa asiaa, ku paukkuvat soittimet, eivät ole hyviä. Bassokitara esimerkiksi luokitellaan ryhmään rytmisoittimet, koska sen tarkotuksena on vain lisätä poljennallisuutta eli jalan alle menevyyttä.
Myöskin terävästi riipivät äänet eivät ole kovin kauniita, kuten sähkökitaran säröäänet.
Sähköskitalla voi kyllä repiä nättejäkin äänejä, mutta ku niitä rumia ääniä siitä saa niin paljon helpommin.
Mutta on hyvä muistaa myös, että kaikilla soittimilla saa tarvittaessa myös rummaa mussiikkia aikaseen.
Esimerkiksi pianolla tai uruilla voi soittaa svengaavaanki tyyliin. Viulua voi rääkätä hevisäveliin, samoin selloa.
Kontrabassoa voi käyttää samalla tavalla, kuin bassokitaraa, eli käyttää komppisoittimena sitä jne.

Mutta mikä paukutussoittien (rummut yms perkussiot), niin niillä ei voi hyvällä nimelläkään soittaa asiallisesti, mitä nyt jotain marssimussiikkia, mutta vain ja ainuastaan marssimussiikkia ja siinäki rumpujen on tehtävänä antaa vain rytmi marssioille, eikä laittaa marssijoita tanssimaan!

Riipinen.. kirjoitti:

se mennee niin, että kaikki paukkuvat soittimet ja lyhytsointiset jotka aijaa ussein sammaa asiaa, ku paukkuvat soittimet, eivät ole hyviä. Bassokitara esimerkiksi luokitellaan ryhmään rytmisoittimet, koska sen tarkotuksena on vain lisätä poljennallisuutta eli jalan alle menevyyttä.
Myöskin terävästi riipivät äänet eivät ole kovin kauniita, kuten sähkökitaran säröäänet.
Sähköskitalla voi kyllä repiä nättejäkin äänejä, mutta ku niitä rumia ääniä siitä saa niin paljon helpommin.
Mutta on hyvä muistaa myös, että kaikilla soittimilla saa tarvittaessa myös rummaa mussiikkia aikaseen.
Esimerkiksi pianolla tai uruilla voi soittaa svengaavaanki tyyliin. Viulua voi rääkätä hevisäveliin, samoin selloa.
Kontrabassoa voi käyttää samalla tavalla, kuin bassokitaraa, eli käyttää komppisoittimena sitä jne.

Mutta mikä paukutussoittien (rummut yms perkussiot), niin niillä ei voi hyvällä nimelläkään soittaa asiallisesti, mitä nyt jotain marssimussiikkia, mutta vain ja ainuastaan marssimussiikkia ja siinäki rumpujen on tehtävänä antaa vain rytmi marssioille, eikä laittaa marssijoita tanssimaan!

Ja voi sitä reppanaa, joka on tuomittu kuulumaan mormooneihin, ja ihastuukin silmittömästi hevi-musiikkiin. :') Tai tyttöön/poikaan, joka tykkäilee vähän rajumpaa musiikkia.

Disturbed