mitähän te muut ajattelisitte??? jos ex soittelee, ja mies soittelee takas, viestittelevät jne. ja kun jää kiinni poistaa kaikki tulleet viestit ja vaihtaa nimen ex-vaimon numerolle ja meinaako etten tajua asiaa! tiedän et olen mustis mutta onko pakko olla yhteydessä aika lailla joka viikko, ja onkin??
se ex vaimo. se niin
minä39
423194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
nii,kyllä se mua ottais päähän, mutta kun tarkemmin ajattelen nii mä pidän yhteyttä mun exään koska meillä oli pitkä suhde ja tää ihminen on mulle edelleen tärkee.kavereitahan me ollaan eikä muuta tuu oleen, tämä poika seurustelee ja en aio mennä väliin.eli,jos exä on todella kaverina soitellu niin älä välitä vaan kerro sille vaikka terkkuja, ihan silleen"se on mun jos muistat:)"
Joo kyllä noi mustasukkaiset uudet vaimot on kans ihan pimeitä, ne saattaa haukkua lapsia "kusipäiksi" siinä sivussa, kun isä soittaa lapsilleen.
Kyllä naisen pitäisi tietää, että kun ottaa "käytetyn miehen", niin tämä varmasti pitää yhteyttä lapsiinsa ja suoda edes se yhteydenpito-oikeus, jos tapaamisoikeus on jo keretty hoitamaan niin, että miehen on sekin salassa tehtävä, koska uusi vaimo ei voi suvaita sitä, että isä tapaisi lapsiaan. Tosi sairasta.
koskaan en lapsia kieltäisi tapaamasta ja niille soittelemasta, mutta kun niitä ei ole.... niin sen syyksi ei voi asioita laittaa. mulla itsellä on ennestään kaks lasta, ja hänelläkin ekan vaimon kans lapsia ja tullaan toimeen!!!!
Oma mieheni ei onneksi soittele "lapselleen" missään yhteyksissä. Se oli tosiaan vasta muutaman kk ikäinen kun isä häipyi kokonaan kuvioista että ei onneksi ole tarvettakaan sieltäkään päin soitella ventovieraalle ukolle.
Minun mieheni ex uskottelee itselleen ja muille, että uusi vaimo (eli minä) kieltää mieheltä yhteydenpidon. HAH HAH, mies itse ei tapaamisia tms. halua. Tähän tilanteeseen ovat tosin johtaneen syyt, joita en nyt tässä jaksa selittää.
Voihan olla tässä aikaisemman kirjoittajan tapauksessa niinkin, että ex-miehesi ei ole kehdannut myöntää, ettei ole lapsista kiinnostunut. Se kun nimittäin voi joskus olla se mieskin sairas, ei ainoastaan se uusi.
Upeaa, että ymmärrät miestäsi. Minulla ja lapsillani ei asiat ole ihan yhtä onnellisesti, entisen mieheni uusi vaimo ei halua tavata lapsia, saatika viettää lomia heidän kanssaan ja puhelutkin on parasta hoitaa työaikana, kun vaimo ei ole kuulemassa. Lapset ovat viettäneet 14 vuoden aikana isänsä kanssa yhden ainoan viikon.
Voi hyvä jumala, no ikäsi piikkiin laitan tuon edellisen, toivottavasti olet joskus samassa jamassa kun edeltäjäsi, eihän se sinulta ole pois ja eiköhän se lapsenetu ole se tärkein asia kuitenkin. Hoida nyt hyvä ihminen itsesi steriiliksi, ettei tuo hulluus sikiä kovin paljon!!
no sinulle huh huh..olenko tyhmä vai miks en ymmärrä mitä oikein tarkoitat??? Miehelläni ekan vaimon kans lapsia, tullaan toimeen ja soitellaan. hänellä ja toisella vaimolla ei lapsia ja siitä tämä koko asia alkoi kun en ymmärrä sitä jatkuvaa yhteydenpitoa hänen kanssaan ja halusin muiden mielipiteitä siihen...........
siis ja sinä olet jo "kolmas" vaimo, no onko teillä yhteisiä lapsia?? Ajattelin, kun noin usein vaimoa vaihtaa, että kyllä tuolla vauhdilla saa kalenteria alkaa vanhana pitämään mukuloiden syntymäpäivistä ja muista sukulaisista.
Heippa Minä39!
Viestiisi on vastattu hieman "ohi otsikon", kun siihen on sotkettu lapsia ym..
Mutta kun miehelläsi ei tämän exän kanssa niitä ollut! Ja silti ollaan yhteydessä.
Itselläni on aivan sama juttu. Mies soittelee ja ex soittelee. Viestiä tulee ja menee. En tiedä edes, vaikka tapaisivatkin joskus. En jaksa lähteä vakoilemaan. Kai siitä sitten kiinni jää, jos jää.
Minua ällöttää koko ex ja oma miehenikin on silloin ärsyttävä, kun soittelee ja viestittelee hänelle. Olen ollut puuttumatta asioihin, mutta en voi vakuuttaa etteikö se vaikuttaisi väleihimme.
Aika näyttää, jaksanko. Ehkä en. Ehkä se jää, pikku hiljaa. Heidän suhteensa loppumisesta on kohta vuosi. Ja minä astuin kuvioon vasta kolme kuukautta sitten.
Itse en entisten kanssa liiemmin tekstaile ja soittele. Lapseni isän kanssa tietysti pakolliset kuviot. Ja silloin tällöin viimeisimmän kanssa, etenkin silloin kun tunnen jääväni kakkoseksi... Tyhmää, mutta minkä itselleen voi. Mutten ikinä uskaltaisi sanoa sitä hänelle, että olen entiseen ollut yhteydessä. Minähän EN saa missään nimessä niin tehdä. Sehän on jo miltei pettämistä... mutta hänpä saa ...
Mitä tässä sitten tekis?
kiitos sinulle, ymmärsit mua! Itse en ole ollut koskaan naimisissa mutta tiedän että pakolliset kuviot pitää hoitaa pois, miks ei voi jäädä siihen. itse en pidä yhteyttä edelliseen lainkaan vaikka oltiin yhdessä yli 8vuotta. Sama asia, aika näyttää jaksanko, vaikka mulle vannotaan ettei mitään sellasia tunteita ex:ää kohtaan, sillä mua hän kuulemma rakastaa ja haluaa vain olla mun kanssa. Haluaisin häntä uskoa mutta vaikeaa se on, sillä hän petti luottamukseni menemällä ex:n luo kylään ja vielä tämän syntymäpäivänä!!! Kerroin hänelle ajatukseni ja tein selväks että mulle enää seuraavaa kertaa turha selitellä yhtään mitään! ja sit vielä kun tämä ex huomas et löytänyt uuden niin soitot ja viestit vaan tais tuplaantua.. Kaikkea hyvää sinulle ja yritetään vielä kuitenkin.
Kiitos sinulle kannustuksesta. Toivon sinulle voimia ja jaksamista omassa suhteessasi.
Minä otin eilen aikalisän suhteeseen. Hän (mieheni) oli viikon työreissussa ja palattuaan oli kovin etäinen. Ikävästä ei tietoakaan. Minäkään en oikein keksinyt edes puhuttavaa.
Hän oli jossain poissa vaikka oli ihan lähellä.
Hän ei aikalisästä pitänyt ja pelkää menettävänsä minut. Mutta pakkopaitaa on raskasta pitää yllä. Aika näyttää mihin suuntaan mennään...
Mukava tietää, etten ole ainoa näissä ongelmissa pyörivä.
Hyviä jatkoja ja keväänodotusta.
Mä en ymmärrä tätä exään yhteydenpitoa minäkään. Itse olen sellainen, että katon suhteen niin loppuun ettei tartte enää haikailla, eikä viestitellä. Miehillä tuntuu olevan sitkeemmässä se vanhan kanssa veivailu, vaikka kuinka suoraan sanoo että on tosi ärsyttävää tuommonen ja että miettis nyt omalle kohdalleen, niin silti. Meillä on vielä niin että muija oli se joka oli eron halunnu, ja nyt veivaileen yhtenään, jumalauta että tekis mieli soittaa ja sanoa että lopeta nyt hyvä ihminen, mutta kun tavallaan ei voi, kun äijä viestittelee sen kans. Eri juttu ois jos ei äijä sille vastais...Kohta alkaa olla kyllä niin mitta täynnä että....Ärsytyskynnys on niin korkeella, että pelkkä puhelimen viestipiipaus saa verenpaineen paukkumaan kahtasataa. Ei oikein tiedä mitä pitäis oikeesti tehdä...
Mulla sama vika et paineet tuntuu nousevan kun puhelin piippaa tai soi, ja sit kun mies ei aina edes vastaa niin tuntuu aika hassulta... Niillä sama et muija sieltä lähti meneen ja juma kun nyt on tarvis soitella ja on asiaa niin hemmetisti. olen kuitenkin sellanen et aikani kuuntelen ja kattelen ja jollei tule pikku hiljaa loppua niin menen kyllä tämän ex:n luo ja jututan vähäsen!!! en tie onko oikein vai väärin mut en halua jatkuvasti miettiä asiaa ja menettää hermojani.
Joo, tuntuu et verenpaine nousee ku puh piipittää. Edellis viikonloppuna miehen exän nykyinen mies soitti mun miehelle ja uhkasi tulla käymään ellei soittelut lopu...
Minä siihen vain, että voi hyvänen aika, koitapa selvitellä asiasi.
Nyt kun otin aikalisän, eli miettimisaikaa suhteen jatkamisen järkevyyden pohtimiseen, hän on ollut taas kuin enkeli. Soittelee töistäkin jatkuvasti, rakastaa päivittäin niin kovasti ja viestittelee välittävänsä. Olen niin kauniskin taas ja ihana.
Oi jee, mihinkä tässä vielä joudutaan?
Miten voin ottaa tosissani ja miten voin jaksaa, ellen saa luottamuksen arvoista vastakaikua? Mitä järkeä on sanoa välittävänsä, jos pitää yhteyttä edellisiin? Välittää hän silloin niistäkin?!
tehdä kylmästi niin, että pyytäis jonku viestittelemään itelle, urospuolisen, tai naaraskin käy, ja pitää se numero silleen nimettömänä, pelkkänä numerona omassa puhelimessa, ja aina kun tulee viestiä, niin lukis vain viestin, ja olis vähän aikaa mietteliäänä, muka vastais, ja sitten vain poistais heti sen viestin, niin eiköhän ala äijä ihmetellä että mitä on menossa, sais maistaa mille tuntuu...tätä vois kehitellä, vai mitä?
tossa vois olla itua, mitä väliä pyytääkö vaikka kaverinsa kaverin heittään viestiä ja pistäs puhelimeen vaan vaikka nimen ekan kirjaimen... sillä jotain pitää tehdä!!! Mulle kyllä annettiin eilen oikein lupa vastata hänen puhelimeensa kun jäi eilen mun luo kun lähti töihin, mutta pieni pointti hänellä myös työpuhelin johon voi soittaa ja sillä soitella. Silleen kun sais tehtyä et ukot maistas omaa lääkettään.....
monesti ne ei tajua ku oman kokemisen kautta ja sittenkin vähän viiveellä! =) Ei muuta ku toimintaa!!!!!=)
Mä en uskaltais tehdä sitä, että viestittelisin jonkun kanssa. Mies on niin hemmetin mustis. Minä en saisi kysellä mistään mitään, edes niitä vähiä mitä ylipäätään kyselen, mutta hänelle kuuluu kaikki minun asiani.
Jos joku miespuolinen minulle soittelee tai laittaa viestiä, kuten suhteen alkuaikoina vielä joku niin tekikin kun ei tiennyt minun seurustelevan, niin hän oli soittamassa sinne takaisin ja kertomassa "miten asiat oikein ovat ja ettei tarvi soitella ja viestitellä enää".
kumma, että miehet saa tehdä mitä vaan, mutta jos muija tekee samaa, niin jo nousee älläkkä, ja nainen yleensä ottaa kerrasta opikseen ja pyrkii välttämään mahdollisuuksien mukaan riitoja ym. mutta mitä tekee mies, jatkaa omaa hölmöilyä vaikka oma muija seisoo vieressä silmät itkusta punasena, voi jumalauta!
niin kyllä mä ainakin pyrin siihen etten toistas niitä virheitä enää uudelleen, jolla ehkä olen toista loukannut. kyllä meillä kerran ukko jätti mut baariin kun eräs kaveri vähän sattui mua kehumaan ja ihasteleen!! Mutta ite hänen sopii kyllä siellä ex:n luona juosta ja sille soitella. toisaalta mukavaa et on juuri kohtalontovereita ja annatte kommentteja asiaan vaikka ei asia sinänsä ole todellakaan mitään mukavaa. olis kiva et muutama mieskin antas palautetta asiaan, sillä kyllähän hekin tätä lukevat!!! mitäköhän oma ukko meinais jos tietäs meiän tänne kirjottelevan????
ees joku väylä mistä saa empatioita ja sympatioita tähänkin asiaan, jotenkin se vituttaa ja toisaalta helpottaa että samassa olevia on olemassa. Ei saa liikaa alistua miehen tahtoon, täytyy yrittää pysyä ihan omana persoonana, eikä elää elämäänsä toisen kautta, ja jatkuvasti toisen mieliksi...
Olen kanssanne samaa mieltä, että on onni olla täällä palstalla kanssanne. Ystäväpiirissä ei taida olla ketään kenen kanssa voisin näistä puhua ja ketään ketä se jaksaisi kiinnostaa. Jokaisella kun on ne omat murheensa eivätkä kaikki ymmärrä tätä juttua kun ei ole omakohtaista kokemusta.
Se on kyllä kumma, että miehelle mustasukkaisuus on luonnollista ja oma vaimo/tyttöystävä on omaisuutta, josta pidetään kynsin hampain kiinni. Toisaalta tämä on hyvin imartelevaa, mutta toisaalta se ottaa todella päähän juuri miehen oman käytöksen vuoksi.
Jos oma on niin tärkeä, miksi pitää pitää yhteyttä exään? Onko se pelkoa, jos jää kuitenkin yksin, niin on jokin turva kelle voi soitella, ei jää kokonaan yksin?
Musta tuntuu, että vaikka kaikki haaveet ja unelmat tulevasta ovatkin olemassa, alan olla valmis jättämään tämän miehen. Eivät kaikki ole sellaisia, että exät kiinnostaa. Miksi jaksan tätä? Jos en löydä parempaa niin ainahan voin pitää yhteyttä taas tähän, sillä vaikka hänellä uusi jo silloin olisikin, niin kyllähän exät aina kiinnostaa. Tämä on kuin laittaisi vahingon kiertämään. En tosissani tiedä, jaksaako tälläistä?
hyvä veto! Jättää äijä, niin kyllä taas ollaan niin kiinnostavia persoonia että! =) Eli turha murehtia sitä, jääkö yksin, EI JÄÄ! Hahahahahah!!!!!! Nyt tuli hyvä mieli, ihan tosissaan!!!!!
no joo, ei varmasti tarvitse yksin jäädä. minähän jätin sillon kuukausi sitten hänet ja sanoin et painu saatana sinne kun niin hyvä on se ex! sovittin sitten asia, tiedän kyllä et tämä ex on nyt soittanut muutaman kerran mutta hän ei ole mun mielestä sinne soitellut??? voi olla et tulee samoja asioita kerrottua kun ei jaksa kaikkea edellisiä omiaan lukea. Mut sen tietää et mulle ei todellakaan enää selitellä, ja mulla yks hyvä tyttöystävä joka sanoi myös miehelle et tuntee mun sen verran hyvin et älä tee mitään typeryyksiä enää!!! mä nyt sit annoin mahdollisuuden näyttää et ketä tässä on tärkein minä vai se ex!! HYVÄÄ VIIKONLOPPUA TEILLE!!! ja pitäkää kuitenkin järki päässä, mennään kukin suhteessamme missä mennään... palataan asiaa,ok!
just sama tilanne tällä viikolla ku sulla kuukausi sitte ja sanoin kans just noi samat sanat ku sä oot sanonu, pelleily loppuu sitten ihan tähän, seuraavasta valheesta/paskakuprusta lähtee, ikuisiksi ajoiksi, takaisin en sitten ota vaikka polvensa puhkikonttais, raja on pakko vetää, ei pidä tehdä itestään pelleä...hyvää viikonloppua myös sulle, voittakoot iso ego! =)
Isoja egoja teille myös todella ja tsemppiä. Yritän pysytellä viileänä, vaikka sisällä kuohuukin.
Viikonloppuja!
Heissan! näin viikonlopun jälkeen. mikäs tilanne teillä?? meillä menee ihan hyvin, viikonloppukin meni ihan kivasti. Baarissakin oltiin ja sain jopa pidettyä suuni kiinni ex:stä enkä vinoillut ja vittuillut koko aikaa, siis en yhtään, halleluja vaan itselleni. mutta hänpä sai jonkun mustasukkasuuskohtauksen, et silleen!!! Mitähän te mieltä et hän haluaa muuttaa yhteen??? Haluaako siis todella yrittää mun kans ja unohtaa tämän ex:n...... Kovasti hän mun mielestä ainakin yrittää, en vaan oikein itse tiedä mitä ajatella! Pää vaan kyllä hajoo jos liikaa miettii!
...että
1) ...ex tietää olevansa ex
2) ...ex ylipäätään tietää teidän olemassaolostanne
3) ...ero johtui exästä (ex jätti)
4) ...ja jos jätti... tärkein kysymys... MIKSI jätti (kenties oma armas ei ole aiemminkaan kyennyt avoimuuteen ja uskollisuuteen suhteissaan)
5) ...että se on ex, joka "veivailee" ja ahdistelee omaa kultamussukkaa ja on onnenne esteenä
6) ...että puhelin piippaa nimenomaan exän viesteistä
Maailmaan mahtuu nimittäin uskomattoman paljon ressukoita (niin naisia kuin miehiäkin), jotka eivät kerta kaikkiaan kykene olemaan yksin ja selvittämään tunteitaan. Todennäköisesti exäkin ollut täsmälleen samassa veneessä kuin te.
Mulla ainakin kävi niin, ex teki ensin kaikkensa valloittaakseen. Alkuhuuman mentyä ohitse selvisi, että hän oli hypännyt suhteeseemme suoraan edellisestä suhteesta vaikka muuta alussa väittikin. Hänellä oli rinnakkaissuhteita, niin minun kuin edeltäjänikin aikanakin. Ehdotin paussia, jotta saisi rauhassa käsitellä ongelmansa mutta meno vain paheni, jonka seurauksena jätin hänet n.vuosi sitten (koska olin henkisesti aivan lopussa piinaavan epävarmuuden seurauksesta). Pyysin, että jättää minut rauhaan jotta saan nuolla haavani rauhassa... mutta EI. Roikkui minussa kunnes löysi uuden lohdun (jota ei tietenkään minulle kertonut). Alkuhuuman mentyä nykyisen kanssa ohi, alkoi taas pommittamaan minua, ei suostunut edelleenkään kertomaan mitään uudesta suhteestaan. Ei siis päästänyt minua henkisesti irti, vaikka itse oli ottanut ensimmäisen vastaantulijan. Itse hävitin hänen puhelinnumeronsa jne. jo ajat sitten, hän on ottanut minuun yhteyttä vielä senkin jälkeen. Kohteliaasti, joskin viileästi olen vastannut. Vähän aikaa sitten selvisi, että exäni on avoliitossa tämän nykyisen kanssa, en tiedä koska onnellinen perhetapahtuma on sattunut koska siitähän ei minulle tietenkään kerrottu. Nykyinen saa moisen itsekkään, tunneköyhän paskan pitää kaikin mokomin. Minä en ainakaan ole enää kenenkään "onnen" esteenä... edes tietämättäni. Heti saatuani tiedon millä jamalla asiat ihan oikeasti ovat, autoin exääni tekemään valinnan (kun hän ei näköjään siihen itse kykene) ja katkaisin välit lopullisesti. Että näin, asiat eivät aina välttämättä ole ihan sitä miltä äkkipäätään näyttävät. Siinä mielessä voisi olla ihan hyväkin veto soittaa sille häirikkö-exälle.
Kiitos palautteesta! 1,2, tietää kyllä tämän kaiken!!! 3 hän lopetti suhteen. 4 ja 6 en oikeastaan tiedä ihan varmaa vastausta!! Ja kyllä tällä hetkellä se on se ex joka siinä veivaa ja ahdistelee ainakin jonkin verran. Tällänen pieni pointti et minä olen asunut samassa kaupunginosassa nämä kaikki vuodet niin eikö hän muuttanut nyt vuoden alusta tähän muutaman talon päähän!!! On kuitenkin sen verta iso paikka et olis voinut mennä vähän kauemmas....
Ja kun tässä vielä molemmilla koira niin tulee nähtyä tätä exää sit vähän väliä! Tässä ensimmäisiä kertoja kun tän ex:n näin ja oli saanut meistä tietää niin tuli sellanen olo mulle et sen ajatus oli tällänen et mikä v.... säkin luulet olevas (olenko luulotautinen)?????
Niinpä niitä ressukoita on ketä millasiakin.... Ehkä vielä tässä jonain päivänä mä soitan tai menen sanomaan suorat sanat. Haluaisin vaan olla rauhassa ja rakentaa jonkin näköistä tulevaisuutta meille jossa elää me ja meidän molempien lapset. Ja tämä ex muuten on ollut kans kaks kertaa naimisissa, lähentelee 40:ntä eikä sillä ole vielä ensimmäistäkän lasta (jotenkin sitä vaan ihmettelee)...
kylläpä mahkuja maailmaan mahtuu, kuka retkuttaa ja ketä, siinäpä setvimistä. Me juteltiin mun miehen kans tästä exän kanssa ylläpidetystä yhteydestä ja se sanoi että se jotenki säälii sitä ihmistä, eikä sen takia halua olla julma sitä kohtaan. Mä sanoin että tuo homma ei lopu koskaan jos ei länttää sääliä narikkaan, ite oon kokenu saman ja aluksi yritin sietää ja olla korrekti eron jälkeen, mutta kun sitä soittelua ja viestittelyä tuli joka päivä, aluksi ihan asiallista tekstiä ja jos ei vastannu, niin sitten haukuttiin, pakko oli sitten sanoa suorat sanat, kun ei auttanu vastaamattomuuskaan. Niin vaan loppui vähitellen häirintä...
Oon vaan ajatellu että hiveleekö miehen kaksinaista mieltä tommonen vonkaaminen ja ruinaaminen ja rakkauden tunnustukset, kaippa se sitten niin on. Mua moinen kyllä pikemminkin hirvittäis, täytyy ajatella myös sitä joka siinä ohessa tätä teatterinpitoa joutuu kattelemaan, aika julmaa puuhaa, vai mitä?
Minä voin rehellisesti tunnustaa, etten tiedä lopulta ketä jätti kenet ja ketä pitää yhteyttä ja miksi. Sen tiedän, että miehen exän uusi mies on soittanut miehelleni, ja uhannut tulla tekemään lopun soitoista jne.
Mutta en tosiaankaan tiedä, kuka soittaa ja miksi. Mies on sanonut hänen olleen se, joka lähti tästä edellisestä suhteesta.
Otin pari viikkoa sitten puhumani "aikalisän". Ollaan oltu tosi vähän tekemisissä, omat tunteeni on todella viilenneet. En haikaile yhtään hänen peräänsä. Hän yrittää jollain lailla pitää kiinni ja vakuuttaa kaiken vielä paranevan... Mutta en tiedä jaksanko edes yrittää ellen ole todellakin se Ainoa Nainen.
En voi sille mitään, että tunteeni viilenevät näin. Olen mieluummin yksin, kuin sellaisen kanssa kenen käytöksestä en tiedä... enkä sitä miten tosissaan hän on.
Odotan sitä Oikeaa....
Tuota noin... mua hämmästyttää sun näkemyksesi, sen oikeellisuuteen en halua ottaa kantaa, yritin vain herätellä vähän toisenlaista näkökulmaa tähän käymäänne keskusteluun.
Hämmästyttää ennen kaikkea se, että näet ilmeisesti itsesi jonkinlaisena uhrina (joudut sitä teatterinpitoa katsomaan) ja miehesi "hyväntekijänä" (säälii sitä ihmistä, eikä halua olla julma). Etkö sä näe, että kyseessä on VALLANKÄYTTÖ. Mies ei ole selvittänyt välejään exän kanssa, koska nauttii tilanteesta, potee syyllisyyttä tai pelkää yksin jäämistä pitäen varalla ihmistä, jonka tietää tarvitsevan häntä. JULMAA on nimenomaan se, että käyttää toisen rakkautta ja heikkoutta hyväkseen pönkittääkseen omaa (luultavasti helvetin huonoa) itsetuntoaan sillä, ettei päästä exää tunteiden tasolla menemään vaikka itsellä on jo uusi kumppani. Sitä yritän sanoa, että paljon reilumpaa kaikille osapuolille olisi SANOA SUORAAN "minulla on nyt uusi kumppani jota rakastan, mennyt on mennyttä, piste." Silloin exänkin olisi mahdollista unohtaa ja jatkaa elämää omalla tahollaan. Tietysti ukkos yrittää kääntää tilanteen itselleen parhain päin esittämällä itsensä jonkinlaisena pyhimyksenä, joka ihan hyvyyttään - säälistä kuten kerroit - pitää yhteyttä yllä. ARGH... sano sille selkärangattomalle ukolles että selvittää tilanteen, eihän tuollainen tilanne ole hyväks sulle itsellesikään, saati sille exälle. Ainoa joka tilanteesta hyötyy on miehesi.
tänä aamuna sanoin että sen täytyy tehdä valinta, jos se valittee mut, se soittaa sille exälleen mun aikana, että homma on finiitto ja kaikkinainen yhteydenpito saa loppua. Muuta vaihtoehtoa tämmöseen ei todellakaan ole.
Toisaalta vakavasti mietin että minkälainen selkärangaton se juippi onkaan...
En tiedä, tarkoititko sinä nimimerkillä Exä, minua ja minun kantaani asiaan tuossa edellä.
Mutta minä juuri olenkin ottanut sen vallan omiin käsiini ja ottanut "aikalisän". Eilen taisin ottaa sen lopullisesti, kun sanoin että olen mieluummin yksin kuin tällaisessa suhteessa. Mutta paikkansahan tuo pitääkin.
Minua ei todella kiinnosta odotella soittojen ja viestien loppumista ja minusta minun ei todella edes kuuluisi niistä mainita.
Aidon tunteen tieltä tulisi moiset vanhat hälvetä aikalailla nopsaan. Mun miehellä ei mua kohtaan aitoja tunteita ollutkaan ja siitä minä en aio huolta kantaa sillä niin niille minunkin tunteille kävi, että hälvenivät ja tunnen nyt hyvinkin pystyväni tähän eroon.
Miehelläni on/oli todella huono itsetunto sovitettuna vielä todella vaikeaan äkäpussiluonteeseen. Siihen päälle vielä pitkävihaisuus niin jo on sellainen yhdistelmä, että saa elää pelkkien exien kanssa lopun elämänsä. Sillä eihän kukaan muu, paitsi ehkä vielä vailla parempaa seuraa oleva ex, jaksa ja pysty rakastamaan tuollaista.
Miten tällainen ihminen voi ottaa koskaan opikseen kun ei näe/tajua/usko omia virheitään? Pitääkö ne sanoa suoraan ja miten suoraan ja kenen puhetta mahtaa uskoa?
...lähinnä Nonnille kohdennettu.
Täsmälleen samaa mieltä olen kanssasi siitä, että jos kyseessä on aidot tunteet, ihmisellä ei ole mitään tarvetta roikkua menneessä. Itse olen aina selvittänyt omat tunteeni loppuun asti ts. tehnyt surutyön (vaikka kipeää tekeekin yksin painiskella omien "demoniensa" kanssa), ennen kuin olen edes harkinnut uutta suhdetta. Mun mielestä on todella väärin, sekä itseä että muita osapuolia kohtaan, aloittaa suhde ennenkuin on varma mitä haluaa.
Ei kai kyseinen ihmistyyppi ota opikseen ennenkuin osuu omaan nilkkaan, kun asiat lopulta ajautuu niin umpikujaan että on pakko pysähtyä. Tosiasiahan on, että ongelmilla tahtoo olla taipumus paisua jos niitä ei aikanaan käsittele. Vähän sama juttu kuin maksamattomien laskujen kanssa, korkojen kanssa tulevat takaisin, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Ei sitä kukaan ulkopuolinen pysty päähän takomaan, ihan kuin uskontoakaan ei kenenkään päähän lyödä raamatulla, kyllä sen muutoksen pitäis itsestä lähteä. En mä exää pelkästään tilanteesta syytä, suhteissa on aina kaksi osapuolta, ei mua kukaan pakottanut siihen suhteeseen. Ja paljon opin itsestäni suhteemme aikana.. sellaisia aiemmin tiedostamattomia juttuja. Kun antoi polkea itsensä pieniksi palasiksi, oli pakko rakentaa uudestaan ja sen uudelleenrakentamisen aikana löysin vastauksen moneen kysymykseen.
Voimia sulle, jokainen ansaitsee rakkautta ja kyllä se sieltä löytyy kun itsekunnioitus palautuu; kun rakastaa ja arvostaa itseään, pystyy rakastamaan muitakin.. niin uskon.
Puhut asiaa.
En pystyisi itse myöskään uuteen suhteeseen, jos vanha vielä kaivelisi mieltä. Toki jos olen epävarma, enkä ehkä niin tosissani, voin pitää toiseen yhteyttä "varmuuden vuoksi". Joskus niin teinkin, mutta tiesin silloinkin kokoajan tilanteeni, enkä väittänyt sen olevan mitään muuta mitä oli.
En tiedä omasta itsetunnostani, mutta olen monasti joutunut peiliin tuijottamaan ja iltoja itkemään. Nyt olen ollut muutaman vuoden yksin, lukuunottamatta tätä ja erästä toista "ei-niin-tosissaan"-tyyppiä.
Joskus tuntuu, että aika vierii eikä kohdalle satu sitä, joka löisi jalat alta. Mutta kenties vielä... Mieluummin silti yksin kun toisena naisena.
Toisena naisena olemista se kuitenkin on, jos on viestin tai puhelun saumaa edes silloin tällöin miehellä. Nonni on juuri saamassa myös tästä tarpeeksensa ja löytänyt oman arvonsa, ja hyvä niin.
Mutta, ystävät hyvät, kevät tulee kohisten... odotan kukkapenkin ilmestymistä lumen alta sormet syyhyten...
Tsemppiä ja voimia teille kaikille!
Miten tämä asia teidän mielestänne etenee..
kun mies oli siellä ex-vaimon luona käymässä niin hän sanoi että oli kirjottamassa avioeropaoerit!!!! Mun käsittääkseni niitä ei sinne ex:n luo tarvi mennä hoitamaan, muistasin kun veli erosi niin sille tuli postia kotiin. Vai hoitaako kuka mitenkin eronsa?? Ihmetyttää vaan, ja kun en itse ole tosiaakan ollut naimisissa niin en tiedä asiaa.. Miten teillä on toimittu jos ollut tarvis??? Haluan vaan tietää tosiasioita...
Olin hakenut ensimmäiset eropaperit ja toin ne kotiin, jossa sitten täytin ne ja pyysin nimen alle. Silloin siis vielä saman katon alla... Olin toivonut hänen ymmärtävän siinä vaiheessa olevani tosissani, mutta ei, siitä ne riidat vasta alkoivat.
Toiset paperit puolen vuoden päästä tulivat kai molemmille omiin osoitteisiin, mutta ex kävi hakemassa nimeni alle, jonka riipustin rappukäytävässä =) , sillä selvä on ollut ja jälkeenpäin ei ole ollut muuta asiaa kuin lapsiin liittyvää.
Näinkö hän siis puhui mulle totta että oli käynyt
tosiaan kirjottamassa ne avioeropaperit. Kun mua vaan se ihmetytti et oliko sinne pakko mennä.... Mutta kuten sanoin kaikki kai tyylillään! Nyt sit vois loppua jo soittelut sun muut kun niitä lapsiakan ei ole!! Vai onko vielä niillä jotain mitä pitäis yhdessä hoitaa?? Sano vaan et jossain verotoimistossakin niiden pitäis käydä??? Meneeköhän tämä ollenkan ohi vai jatkuukohan nää hommat jatkuvalla syötöllä et mitä millonkin...
Herää vieläkin kysymys onko ne päässyt eroon toisistaan, onko tämä jonkinlaista kokeilua? Miehen paras ystävä kylläkin sano et se ei sinne takas menisi vaikka pyydettäisiin....
eroprosessi aloitettiin ja lopettiin asianajajan luona, ei mitään kotikäyntejä.
Kehtasin sit tossa ennen sanoa et menee vähän paremmin, mut ei kai se sit miksikään muutu. En minäkän alkais suhdetta jos olis vielä edelliseen tunteita. En todellakaan tiedä mtä mun pitäis tehdä koska toisaalta en halua häntä jättää enkä haluais pitää mitään "aikalisää". En myöskän kyllä halua repiä itseäni rikki tämän takia! Sen takia tähän vielä kirjoitin koska viikonloppuna kävi näin et hän sanoi mulle ettei hänellä saa olla mitään... ja kysymys oli tästä ex-vaimosta ja siitä kun narisen heidän yhteydenpidosta....
ja myöskin häneltä pyysin et näyttäis koska eropaperi kirjoitettu, vielä en ole nähnyt. Et taitaa se olla valhe sekin et olisivat sen sillon kirjottanut kun hän väittää!!
Aluksi hän puhui ex:stä, sillon ei ollut mitään hyvää sanottavaa!!! Nyt ei puhu yhtään mitään, hemmetti miks ei, valistakaa jos ymmärrätte???
Mulla on ex-avomies mutta mulla ei ole eron jälkeen ollut mitään tarvetta häneen pitää yhteyttä, minä jatkoin elämää täällä hän siellä toisaalla.
Niinkun te, kai sit kuitenkin kaikesta huolimatta
parempi yksin kuin toisena naisena vaikka kuin tekisi kipeää.
Tulipa mieleen et sillon kun alettiin oleen yhdessä oleen vakuutti ettei mitään harmia tästä ex-vaimosta ja tässä sitä ollaan.
Toivottavasti teillä nyt jo asiat paremmin, eiköhän munkin ole korkea aika tehdä se ratkaisu.
Niin se kesä tulee ja toivottavasti uudet kujeet mielessä jo silloin.
kuule suju yhtään sen paremmin, vaikka ukko on sanonu suorat sanat, täytyy olla kusta muijalla pääs kun aina vaan soittelee ja viestiä pukkaa, viimeksi eilen...vittu että mä alan olla aika kypsä koko touhuun ja sen jälkeen ei oo kivaa kellään...