Ihmisen "kirous" ja ahdistus.

Niin eli oon koittanu paljon chatteja, deittisivustoja, kaikenlaista. Tulos näyttää nollaa. Muutaman kerran olen haksahtanut uskomaan että toinen oikeasti välittäisi tai jopa pitäisi. Sitä pahempi on päätös ollut. Uskokaa tai älkää, mutta ihmiset ei oikeasti halua edes tutustua..no ainakaan muhun. Niin ja mulla nyt ei oikein oo sosiaalista tekemistä enkä oo ollu kovin sosiaalinen, eli tosielämäs en hirveesti eli en ollenkaan juuri tapaa ihmisiä. Et siks nettiä on koittanu hyödyntää. Mä en kyllä näe eroa siinä et missä niitä ihmisiä tapaa, mitä väliä sillä on. Ihmiset on ihmisiä. Mä kyllä suhtaudun kaikkiin kunnioittavasti ja samalla tapaa, missä tahansa olinkin. Mut ei, ei mulla oo enää unelmia eikä kuvitelmia ihmisistä... Mielenkiintosinta on se, että ne kaikista mukavimmat ja kohteliaimmatkin on olleet sit lopulta tuloksen kannalta täysiä nollia. Ei mitään. Yleensä siis käy niin, että vastapuoli ei enää vastaa mitään...Joskus ajattelin että käviköhän joku virhe, moka, mikälie. Sehän on käytännössä mahdotonta, sähköpostit kyllä kulkee. On aika tylyä että lopettaa kuin seinään...Mä en vois ikinä tehdä niin. Varsinkin jos ite vaikka ehdottaa jo tapaamista tms. Noh tässä tätä, kokeilkaa ite ja eläkää ahdistuksen kanssa. Uskon kyllä et jokaisella on omat lahjakkuutensa, ilmeisesti mulle ei sosiaalista lahjakkuutta jaettu sitten oikein yhtään. Oon kai vaan liian rehellinen ja aito, en tykkää pelleillä. Haluaisin vain ystävyyttä, hyvää ja kunnollista. Tunteesta ei jää kiinni, eikä asenteesta. Itseä on tietysti mahdoton arvioida, en kuitenkaan usko et kukaan on niin tylsäkään että se ois siitä kiinni. "I couldn´t be more lonely."

Naisilla vain on helpompaa saada seuraa ja sitten tosiaan voi vaikuttaa kovin pienetkin asiat, sillä mielenvaihtelut voivat olla paljon rajumpia kuin miehillä. Monet eivät osaa kirjoittaa sitä viestiä "etteivät halua enää olla yhteydessä koska on monta mielenkiintoisemman oloista tyyppiä langoilla" tai sitten jos jokin yksittäinen asia esim. ikä/varallisuus/kuva tms. ei ole mieleen niin yksi helppo konsti on sitten lopettaa koko kirjoittaminen... Varmasti yksi syy siihen on siinäkin että netissä kirjoittelun lopettaminen on todella helppoa ja sitä ei välttämättä ajatella edes kovin isona juttuna. Varsinkin jos on monta muuta joiden kanssa olla yhteydessä. Sähköpostien kirjoittaminen ja lähettäminen on sen verran nopeaa ettei se ole siitä kiinni etteikö saisi lähetettyä viestiä. Kyse on vain yleensä siitä ettei haluta/uskalleta/viitsitä/kehdata jne. Sitä on myös kovin helppoa sanoa että "en minä ole tuollainen", mutta varsin moni ihminen sitten todellisuudessa paljastuu juuri tuollaiseksi. Toisaalta yhtä hyvin paremmalla tuurilla voit saada tavattua ne ihmiset. Ei netti sinänsä huono tutustumisväline ole mutta sinun pitää vain kokeilla löytää semmoisia ihmisiä jotka olisivat myös valmiit tapaamaan sinut. Ylipäätään ei kannata liikaa keskittyä siihen kirjoitteluun koska kirjoittelulla on helppoa valehdella itsestään vaikka mitä eli jos tapaat henkilön tai pyrit siihen tapaamiseen suhtkoht nopeasti niin se vasta todistaa että onko ihmisestä ystäväksi myös pidemmäksi aikaa.