Itselläni on ystäviä, mutta he kaikki asuvat toisella puolella Suomea ja näen heitä ehkä noin neljä-viisi kertaa vuodessa. Minulla on myös aika tuorehko poikaystävä mutta välimatkaa meilläkin tulee tuo sama 500km joten näkeminen on yhtä harvassa kuin ystävienkin kanssa.
Kun olen nähnyt ystäväni tai poikaystäväni kestää onnellisuuden tunnetta ehkä puolipäivää-muutaman päivän kunnes sitten yksinäisyys taas valtaa mieleni ja ahdistun. En ole taaskaan moneen viikkoon näkemisemme jälkeen pystynyt keskittymään oikein mihinkään kunnolla ja ajatukset pyörivät vain kokoajan siinä että pettääkö poikaystävä, rakastaako hän oikeasti, unohtaako hän minut, muistavatkohan ystävät minua, mitä heille kuuluu jne jne. Suurimman osan ajasta tuntuu lähes varmalta etteivät ystäväni kaipaa minua omilta "oikeilta" ystäviltään ja että poikaystävällänikin on varmasti paljon parempia ystäviä ja parempia tyttöystävä ehdokkaita kuin minä. Tästä tietysti entistä enemmän ahdistuneena tavanomaisesti itkenkin joka päivä useampia tunteja päivässä kun tuntuu ettei kukaan huomaa tai välitä itsestäni. Poikaystäväni ja ystäväni kun tuppaavat olemaan myös hyvin vähäsanaisia mesessä ja saldo kun kuluu aika nopeasti loppuun kun se on avautunut niin eipä siitäkään paljoa iloa ole vaikka puhelimessa juttua kyllä riittää aina molemmin puolin ja hauskaa on. Kun kuulen ystävieni ja poikaystäväni äänen katoaa myös samalla hetkellä kaikki epäilykset ja muut kun poikaystäväni alkaa puhua minulle taas yhtä hellästi kuin ennenkin ja ystävät vanhaan tapaan selittävät.
Mitään apuja millä tästä jatkuvasta yksinäisyyden tunteesta ja menettämisen pelosta pääsisi eroon?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen itsekin ujo ja yksinäinen. Minulla on vaikeuksia luottaa ihmisiin ja pelkään isoja ihmisjoukkoja. Minullakin on naisystävä kaukana. Ihmettelen hänen käytöstään usein. Toistaiseksi olen kuitenkin ollut pitkämielinen ja ymmärtäväinen. Minulla ei ole muita. Joskus minustakin tuntuu, että hänelle ystävät ja sukulaiset merkitsevät minua enemmän. En oikein muuta osaa sanoa, kuin että vahvista itsetuntoasi ja yritä luottaa ihmisiin. Vasta sitten kun he osoittautuvat epäluotettaviksi on heidät aika unohtaa. Hymyt ja sympatiat, tämäkin on elämää. Muista että et ole huonompi tai parempi kuin muutkaan ihmiset.