Hyvää Äitienpäivää...

...tahdon, aluksi toivottaa, mitä parhainta ja onnellisinta äitienpäivää! Suomessahan äitienpäivää vietetään toukokuun toisena sunnuntaina. Meillä Ruotsissa se on vasta myöhemmin. Tulee mieleen se, että on lapsia, joilla ei ehkä olekaan äitiä. Taivaan Isä on nähnyt parhaaksi ottaa äidin pois, inhimillisesti ottaen, ennen aikojaan! Hiljentykäämme siis ajattelemaan sellaisten lasten osaa. Kouluissa, ainakin ennen, piirrettiin äidille onnittelukortit, jonka se, oma rakas äiti sitten sai - toivottavasti, sänkyyn kannetun aamukahvin kanssa. Olen toiminut kuvaamataiteen opettajana täällä Ruotsissa ennen eläkkeelle siirtymistäni. En koskaan piirrättänyt oppilaillani äitienpäiväkortteja! Miksi en? Vastaus löytyy, oman rakkaan vaimoni lapsuuden kokemuksista. Hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan vajaat kolme vuotta! Äitienpäivän lähestyessä, kaikki oppilaat tekivät äitienpäiväkortit, omalle äidilleen. Pikku Irja, nykyinen vaimoni, istui ikävissään penkissä, eikä tiennyt mitä tehdä. Ei ollut äitiä kotipirtissä jolle voisi kortin ojentaa. Piirsi hän silti "äitienpäiväkortin", jonka hän vei rakkaalle mummolleen. Äitienpäivä ei siis aina olekaan se "onnellinen ja ikimuistettava" päivä ihan kaikille lapsille. Päinvastoin, saattaa se olla tuskan ja ikävän täyttämä päivä, kun pieni lapsukainen mielessään kysyy: "Missä olet äiti rakas"? Miksi et enää ole luonani? Minä, jolla on ollut kaksi äitiä, oma biologinen äitini, sekä "ruotsin mamma", en alkuun osannut ymmärtää, että vaimollani ei ollut isää eikä äitiä. Vasta nyt, vanhemmalla iällä, on vaimoni kertonut, miltä hänestä lapsena tuntui, kun kaikilla luokkatovereilla oli äiti - mutta ei hänellä. Asia palautuu mieleen aina näin äitienpäivän kynnyksellä. Esitän "kovanaamaa", koska en halua vaimolleni paljastaa, että kärsin hänen mukanaan. Menen siis omaan "kammiooni", jossa itken säälin kyyneleitä, salaa vaimoltani. Enhän halua lisätä hänen ikäväänsä ja kaipuutaan, vuodattamalla avoimesti kyyneleitä - syystä, että hän kaipaa aitiään. Siis, lähettäkää ennen kaikkea kukkaset ja onnittelut - jos tuttavapiirissänne on äidittömiä lapsia - näille lapsipoloisille. On myös paljon avioeroperheitä. Rikkinäisiä koteja. On silti kysymys viattomista lapsista. Jos vain jaksatte - yrittäkää jollakin tavalla muistaa näitäkin lapsia - vaikka eivät olisikaan vanhoillislaestadiolaisia: Jeesus sanoi: "Sen minkä teette näille pienimille, sen te teette myös minulle". Kaikesta huolimatta - oikein onnellista äitienpäivää, ihan jokaiselle väsyneelle äidille. Toivottaa Alpo Murberger.

ja terveiset sinne "Etelä-Suomeen" Kempeleeseen, kuten ainakin ennen sanottiin. Kempeleessä(kin) on paljon tuttuja ja entisiä hyviä ystäviä Ry:n ajoilta. T. Sirkka