suomalainen nainen tapasi elviksen

Historian siipien havinaa vähän tänne: 1989 pidettiin helsinkiläisessä radio Sykkeessä mittava Elvis-ilta. Tuon illan aikana kuultiin tarina siitä, kuinka eräs rouva Mailander oli ollut katsomassa Elvistä Vegasissa vuonna 1976 Alla seuraa tarkahko kopio keskustelusta HH = Heimo Holopainen HI = Hannu Ignatius PR = Pertti Rekala HN = Hannu Nyberg (?) MH = Matti Härkönen IJ = Irene Jelin M = rouva Mailander HH: Ja nyt meillä on puhelimessa rouva Mailander, onko näin? M: Kyllä on. HH: Teillä oli jotain aika ihmeellistä kerrottavaa. M: No sikäli ihmeellistä että mulla on tilaisuus ollut kerran elämässäni nähdä Elvis lavalla. Taikka 4 kertaa oikeestaan, mutta tällainen tilaisuus mulle on tarjoutunut kerran. HH: Mikä vuosi? M: 76 joulukuussa. HH: Ja missä paikoissa? M: Las Vegasissa. HH: Oh-hoh! HI: Elikä olet niitten harvojen onnelisten suomalaisten joukossa, jotka on todellakin nähnyt Elviksen livenä lavalla. M : No näin on, sinne tarko...ihan tätä konserttia varten ainoastaan menin sinne ja tulin sitten pois. MH: No olitko konserttiin tyytyväinen? M: Ensimmäistä konserttia mä en ymmärtänyt että mä olin konsertissa mukanakaan, se meni mulla niin yli hilseen, et mä tajusin et mä olin siellä. Kakkos-kolmos- ja neloskonsertissa mä olin...mä jopa tajusin mitä hän laulo. MH: Joo, joo...kyllä, kyllä...että oli aika totaalinen kokemus? M: Se oli todellakin mahtava elämys. Ja Elvis oli mahtavassa vedossa. HN: Siis oli todella hyvässä vedossa? M: Oli, todella. Se oli upeeta. Ihan alust loppuun asti ja sill’ on semmonen tyyli ilmeisesti siellä, että se ensimmäinen konsertti joka alko aina niinkun yheksältä, siinä oli tunti sitä lämmittelyä, sit’ hän tuli lavalle kello 10. Siin’ oli tunnin mittanen juttu. Ja sit kello 1, alko toinen. Se oli se tunnin lämmittely taas, sit Elvis tuli kello kaks’ lavalle. Ja tota noin, tää jälkimmäinen konsertti, riippuen hänen fiiliksestä, se jatku sen tunnin yli, jos hänellä oli niinkun se henki päällä ja sillon jälkimmäisenä päivänä, lauantai-ehtoona, nin, silloin hän todellakin jatko sitä, kun sen ois pitänyt periaatteessa loppuu kello kolmelta, ni se meni pitkälti yli neljään yöllä. Et se... se otti vaan yleisön toiveita. Ja lauleskeli niitä sen mukaan. HI: Oliks’ se näissä konserteissa missä kuultiin tämmöinenenkin harvinaisuus kuin Blue Christmas? M: Ei, se oli ainoastaan...se soi vaan kaiuttimista tää Blue Christmas, mutta hän itse ei laulanu sitä lavalla silloin. HI: Muistan...tulee aina näissä tapauksissa mieleen tää Jyrki Hämäläisen muistelot ja kokemukset kun hänkin vuonna 74 Lake Tahoessa kävi kattomassa muutaman näitä Elviksen keikkoja jaja.. hän on kanssa sanonu että ne oli ihan mielettömän järisyttäviä kokemuksia. Nähdä Elvis pistämässä livejuttua bändeineen. M: Joo, mä kyllä muistan tän sillon kun Jyrki Hämäläinen siellä kävi...kävi siellä matkalla. Muistaakseni jos mä en väärin muista hän vei mennessään Elvikselle tälläsen poliisimerkin. HH: Poliisimerkin, joo. M: Hän sai viedä täält tällasia. PR: Oli tyypillistä Jyrki Hämäläiselle että hän oli unohtanu kysyä mikä merkki se oli. Sitähän Elviskin kysy ja ...ei, ei Hämäläinen kuulemma tienny mikä merkki se oli. M: Ei se osannu tarkentaa sitä, mut’ tämmösen merkin hän kuitenkin vei mennessään. MH: No, voisitko vähän kertoa tosta Las Vegasista että näkikö kaupungista että Elvis oli kaupungissa, vai...? M: Öö, no, ei varsinaisesti kaupungista muuta nähny tietysti kun et’ siellä oli nää isot valokyltit silloin. MH: No hotelli ilmeisesti kuitenkin oli täynnä jotain Elvis-krääsää? M: Las Vegas Hilton oli aivan täynnä sitä, sehän oli koko aula...siellä myytiin näit julisteita, kaulaliinoja, siellä oli näitä painotuotteita, valtava määrä näitä nappeja, se oli valtava bisnes joka siellä pyöri. Kyllä kansa osti. HI: Joo-o! HN: Ja onks tää ihan totta että te lensitte sinne ihan sen takia? M: Ihan sitä tarkotusta... HN: Te tilasitte liput...mistä te tilasitte liput, vai? M: Mä kirjotin sinne. Ja mä tilasin kolme lippua. Ja sit siellä paikan päällä mä päätin, et mä menen vielä yhteen...mulle tarjoutu tilaisuus ostaa yks’ lippu vielä yhdeltä henkilöltä joka oli sairastunu. Ja sillon mä tota...ihan tätä matkaa varten lensin sinne, tilasuutta...niinku Elvistä vaan kuunnellakseni ja nähdäkseni. IJ: Muistatko jonkun kappaleen siitä konsertista joka erityisesti olisi tehnyt sinuun suuren vaikutuksen? M: Voi niit’ oli montakin, mut mihin mä ihastuin ihan hirvittävästi oli tää Hurt. HH: A-haa... M: Elikä se oli todella upee esitys sillon siellä. MH: Joo, me varmaan voidaan se tossa kohta soittaakin. Sen verran voin kertoa, että tässä kateuden vihreys leviää täällä studiossa ihmisten naamaan. M: Joo mä en usko kyllä että kovin monella on tilaisuus ollu matkustaa sinne, mutta valtava määrä eurooppalaisia siellä kyllä oli. HI: Kyllä, ja ihan Japania myöten. M: Joo, ja Englannista oli isot määrät, charter-koneella mä luulen peräti. MH: Joo, tässä vaiheessa täytyy mainita semmonen, kun näitä Elvikseen liittyy kaikenlaisia myyttejä, ni yksi myytti mitä mä sain lukea Aamulehdestä tässä joku vuosi sitten. Kerrottiin kuinka Elvis ”raahautui pari kertaa vuodessa esiintymään Vegasiin raharikkaille” Ja näinhän ei ollut asianlaita, vaan siellä kävi ihan tavallista työväkeä ja...jotka viimesille pennosilleen säästi päästäkseen katsomaan Elvistä ja tosiaan jo tossa oli aikasemmin jo puhettakin että hän...vai oliko sillon mikrofoni auki, en oo ihan varma, mutta,...että Elvis tosiaan esiinty 70-luvulla yli tuhannessa konsertissa. HI: Joka keskimäärin muuten tekee 7-8 vuodelle ajotettuna noin joka toinen ilta vuodesta lavalla. Ja Elvis heittämässä tunnin –puolentoista ja näin pois päin näitä juttuja, ni kuka tämän päivän artisti kykenee samaan, kysynpähän vaan! HN: Ni tässä yks vielä mitä vois jatkaa ni me puhuttiin tässä hiukan ennen kun tää puhelu tuli nin nin tästä 76 aikakaudesta justin tästä Las Vegasin...kun tää oli viimeisiä ni et hän olis ollu sillon todella ”bad shape” eli totaalisesti ulkona koko hommasta ni te totesitte nyt että hän oli todella hyvässä kunnossa...? M: Oli! Todella mahtavassa kunnossa, sekä ulkonaisesti että äänellisesti. Et voi sanoo, et ulkonaisesti ei ollu mitään niiku...et vois viitata siihen et hän ei olis ollut elämänsä kunnossa. Oli todella upee ilmestys, komea, pitkä mies. PR: Kyllähän tää pianisti Tony Brown joka oli tässä Voice yhtyeessä johon tää J.D.Sumner, tää bassolaulaja kuulu, hän mm. kans muistelee tältä samalta ajalta tällasta konserttia, jossa hän kertoo et Elvis laulo kaikki laulut oikeassa sävellajissa, ja konsertti oli todella pelkkää betonia. Tosin seuraavana iltana oli kuultu toisenlainen show. MH: Joo, tämä ilmeisesti oli tyypillistä Elviksen parille viimeiselle vuodelle, että hän heitti todella rautaisia keikkoja, mutta seuraavana päivänä keikka saatto mennä ihan lööperiks’, että Elvis nojaili mikrofooniin, ja unohti sanoja ja sitten seuraavana iltana taas täyttä dynamiittia. Että ilmeisesti se 76-77...se oli vähän tällästä. Ja teille ilmeisesti sattu sitte hyvä ilta. M: Joo, mulla oli todella mahtava tuuri sikäli. Ja sitten minkä mä halusin mainita, mikä oli Elvikselle tyypillistä, oli näissä esityksissä...näillä ovimikoilla siellä Hiltonin...Las Vegasin hotelleissa on se tyyli, että isolla rahalla pääsee niiku siihe lavan lähelle istumaan. Ja Elvis ei koskaan hyväksynyt sitä, että näihin konsertteihein myytiin tiettyjä paikkoja, vaan kaikki liput piti olla samanhintasia. HN: Kuinka paljo ne makso? M: 30 taalaa. HN: Saitteko huivin? M: Sain. HN: Siis te olitte aika lähellä! MH: Saitteko suudelman? M: No en ihan, mutta siinä oli tota noin...mikä nostatti valtavan hälyn siinä salissa...siellä oli yks’ 16-vuotias tyttö, joka oli rullatuoliin sidottu. Ja hänellä oli syntymäpäivä just yhtenä näistä illoista ja...hänet rullattiin siihen ihan lavan viereen. Hän sai siiten sekä suukon että sitten tämmösen huivin. Se aikaansai kyllä tavattoman hälyn siellä salissa. HI: Tyypillistä Elvistä! M: Ihan tyypliistä, joo. HN: Teillä on tämä huivi sitten raameissa? M: No se on kyllä niin hyvässä tallessa ettei sitä oteta esille oikeastaan koskaan. HH: Hyvä! Sattuiko muuten...näkyikö siellä hotellissa missään vaiheessa eversti Parkerin jäntevää hahmoa? M: Öö, Parkeria en nähny mutta mä tapasin tän Charlie Hodgesesin joka oli Elviksen oikea käsi. HH: Ootte oikeen keskustellu? M: Keskustelin, joo, istuin samassa pöydässä ja juttelin. HH: Mitäs Charlie? M: No, mitäs se, hän lupasi ilmottaa kun kuuli mistä kaukaa mä olin tullu, ni hän sano et hän kyl kertoo Elvikselle. Mulle tuli myöskin joulukortti Elvikseltä. HN: No niin... HI: Vihreys naamoista naamoihin leviää yhä edelleen! HH: Nyt kuulkaa, emme, emme kestä enää! Otamme Elvis Presley ja Hurt. Sopiiko näin? M: Sopii vallan mainiosti, ja kiitos tästä ohjelmasta! Kaikki: Kiitos teille! M: Kiitos kuulemiin. (Hurt soitetaan) HH: Emme olleet me siellä...heh-heh, synkeät ilmeet! http://kotisivu.suomi.net/shayward/mailander.mp3 kyllä totta varmasti puhuu ja oli varmaan hieno kokea