En tiiä minkälainen mä oon, mutta mitään hyvää minussa ei ainakaan ole. Taidan olla paha kun
toinen vanhemmistani sanoi mua "hyväks" tytöks jo 7 vuotiaana. Olinko jo sen ikäisenä paha? Jos olin niin millä tavalla? Sen lisäks pelkään ihmisiä ja sitä mitä ne miettii ja haukkuuko ne vai tekeekö ne taas jotain. Olen hakattu, kiusattu, tyhmä, nolo, ruma, mulla on hirvee luonne, haluan nytkin vaan tappaa itteni. En jaksa enää tämmöstä paska elämää, oon nii kyllästynyt tähän kaikkeen. Elämässäni oon törmänny kaikenlaisiin kusipäihin ketkä kiusas ja haukkui mielinmäärin, vaikken ollut tehny tai sanonu niistä tai niille mitään. Paitsi kun aloin kyllästymään niihin rupesin haukkumaan takaisin ja yritin kostaa keksimällä pilarunoja ja piirtämällä pilakuvia. Ja jouduin vaan vaikeuksiin ja sain hävetä todella paljon.
Koko elämän olen saanut kuulla huomautuksia ja haukkuja ulkonäöstäni ja minua ei koskaan olla hyväksytty joukkoon. Jopa sukujuhlissa minulle annettiin jokin lahja viimeisenä, se jäi mieleeni vaikka olin silloin alle kouluikäinen. Kuolemantoiveita tuli jo niihin aikoihin ja itsemurha-ajatuksia 10-vuotiaana. Yritin itsemurhaa ensimmäisen kerran 15-vuotiaana, useamman kerran. Jouduin vaan laitokseen, missä tulin väärinymmärretyksi ja huonosti kohdelluksi. Ei ollut mitään apua "hoidosta" jota aluksi luulin hoidoksi.
Olen nyt 17, eikä ole tulevaisuudessa enää mitään hyvää edessä. Elämätie loppui tähän, ei oo enää ainuttakaan syytä elää eikä mitään. En oo koskaan ollut mitenkään läheinen kenenkään kanssa, koska pelkään ihmisiä, vihaan itseäni, eikä minulla ole itsetuntoa. Minussa on vaan vikaa. Oon täysin epäonnistunut, miks enää oon täällä. Mun pitäis jostain jo löytää rohkeutta ja tappaa itteni, mutta pelkään kuolemaa. Mitä siis teen en voi elää, ei ole syitä jatkaa, haluan tappaa itteni, mutta pelkään kuolemaa ja sitä mitä se tuo tullessaan?
Ei tunnu kivalta olla
maailman paskin ihminen
2315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet ihan väärässä!Sinä et ole tyhmä etkä ruma!Eipäs mollata noin hienoa ihmistä kuin sinä olet,lopeta heti! Olet hyvä ja hieno ihminen sillä jumala on sinut luonut juuri ainutlaatuiseksi. Sinulla on tarkoitus tässä mailmassa,sinä et saa lopettaa elämääsi sillä joku odottaa ja tarvitsee sinua,juuri sinua! Et ole vain vielä kohdannut sitä ihmistä joka sinua varten on olemassa,sen aika tulee ehkä vähän myöhemmin. Sinun TÄYTYY alkaa rakastamaan itseäsi sillä sinussa ei ole mitään vikaa,vikaa on niissä jotka syyttä sinua kiusaavat. Ota yhteyttä diakoniin tai vaikka johonkin pappiin ja puhu hänen kanssaan,tai sitten terveyskeskukseen että löydät kuuntelijan ja kanssakulkijan. Luin äskettäin omia nuoruusajan päiväkirjojani,siellä oli samankaltaisia ajatuksia.Nyt 34 vuotiaana olen täysin eri mieltä ja iloinen etten tappanut silloin itseäni,kaikelle on löytynyt painopiste.
Jos uskonto ei kiinnosta, niin tässäpä vähän toisenlaista perspektiiviä asiaan. Mitä tarkoitat tuolla, että olet paha jos sinua on 7-vuotiaana sanottu hyväksi tytöksi? En ymmärrä tekstiäsi. Mistä me muut voimme tietää millä tavalla olet paha? Jokainen ihminen omaa jonkin paheen. Mitä pelkäät ihmisissä? Sosiaalista kontaktia heihin, vai että joku saattaisi fyysisesti satuttaa sinua? Noh, tuo kuuluu hyvin useasti tuohon ikään. Muutama vuosi niin huomaat jo selvän eron. Ja eikö ole normaalia pelätä ihmisiä, kerta sinua on hakattu? Tästä asiastahan voit puhua ammattiauttajan kanssa. Parhaiten pääsee jalkeilleen, kun hyväksyy tosiasiat, sen että on täysin normaalia masentua kokemasi perusteella. Sinun on löydettävä ne seikat, jotka sinua masentaa kaikkein eniten ja altistettava itsesi uudelle ajattelutavalle. Ja jos kerta pidät kiusaajiasi kusipäinä (niinkuin he ovatkin), niin mikä vielä on pielessä? Tarviiko sinun kärsiä heidän vajaaälyisyydestä? Muista aina: Älä koskaan sano kiusaajalle takaisin mitään, vaan ilmianna välittömästi jollekulle. On kiva nähdä kiusaajan ilme kun itse et ole syyllistynyt mihinkään, mutta otitkin asian puheeksi vaikka kiusaajat olisivat saattaneet luulla, että jätät asian siihen ja jäät yksin itkemään. Ulkonäöstä haukkuminen on raukkamaisinta, mitä voi olla. Sen sinä tiedät itsekin, sillä kukaan ei voi vaikuttaa siihen minkä näköinen on. Pinnallista paskaa. Jos sinua ei hyväksytty joukkoon, se ei ole sinun häpeä vaan heidän, jotka määrittelevät kriteerit joukon mukaanpääsemiseksi. Onhan se aika naurettavaa määritellä ihmistä sen mukaan mikä itselle kelpaa, kertoo paljolti henkilön empatiakyvyttömyydestä ja rumasta luonteesta. Sukujuhlissa luultavasti sait lahjan viimeisenä juuri sen takia, että pelkäät ihmisiä. Ihmiset yleensä aistivat ujouden ja pelon, joten eivät tiedä mitern suhtautua. Ei siinä sen kummempaa syytä ole. Aina saa asiat korjattua. Sosiaalisuus kasvaa vuosien tuoman kokemuksen myötä. Miten sinua ymmärrettiin väärin hoitolaitoksessa? Etkö itse avannut suutasi ja kertonut heille mikä sinua vaivaa? Ei hoitohenkilökuntakaan ajatuksia osaa lukea. Olet VASTA 17, tyypillisessä nuoren masennusiässä ja olet lopettamassa elämääsi? Mietippä uudelleen ja tarkastele asiaa kahden vuoden päästä uudelleen. Ilmeisesti et haluakaan sisimmissäsi kuolla, kerta jokin sinua siinä estää. Rohkeuden puutteesta se ei varmasti ole, vaan jostain pienestä elämänhalusta. Haluaisit vaan ulos tilanteestasi, mutta et tiedä miten. Kuolemasta puhuminen ei auta masennuksen hoidossa yhtään, joten sinun olisi löydettävä muita terveellisiä keinoja. Kuolema ei tuo luultavasti mitään muuta kuin tyhjää tullessaan (toisaalta et ole siitä edes tietoinen), joten kannattaako tuotas henkeä vielä tuossa iässä edes heittää? Kuolemaan kyllä ehtii myöhemminkin. Onko tyhjyys ja elottomuus se mitä tavoittelet? Ei, on hyvä asia nähdä, että itsesuojeluvaistosi pelaa vielä.