Minulle ehdotettiin (psykiatrin toimesta) nyt aivan yhtäkkiä, että pitäisi mennä tarkempiin tutkimuksiin bipolaarisuuden vuoksi ja olen aika äimänä.
Jos täällä on lievempää muotoa (pelkkää hypomaniaa & masennusta) sairastavia tai nopeaa vaihtelua, sekamuotoa sairastavia, niin voisitteko kertoa oireistanne jotain?
Jos oireet vaihtelevat nopeasti, saatteko silti masentuneena kiksejä esim. hyvästä ruuasta tai ihanasta biisistä? Tuleeko esim. hypomaniassa aina unettomuutta, seksuaalisen halun lisääntymistä vai voiko se mennä toisinpäin, että esim. seksuaalinen halukkuus lisääntyykin masentuneena ja vähenee kun fiilis on mahtava? Voiko bipolaari olla samaan aikaan masennusvaiheessa ja silti esimerkiksi käytökseltään hyperaktiivinen?
Olen siis luonteeltani välillä todella puuhakas ja innostunut, väkerrän ja suunnittelen, toteutan ainakin johonkin pisteeseen asti mielettömällä puhdilla. Tulen euforiseksi auringonpaisteesta, hyvästä ruuasta, tanssahtelen ja höpisen huonoja vitsejä. Keskittyminen on ollut ihan lapsesta asti vaikeaa ja olen myös kohtuuhelposti agressiivinen. Puhun melkein aina erittäin nopeasti, enkä pysty kauaa kuuntelemaan toista ihmistä keskeyttämättä. Netin ADHD-testeistä tulee lähes täysiä pisteitä (tiedän, että bipolaariset ja ADHD:t oireilevat erittäin samaan tapaan).
Olen myös masennusherkkä, olen ollut masentunut ja syönytkin SSRI-lääkkeitä pariin otteeseen, toimivat ihan hyvin, mitä nyt latistivat elämää, veivät ruokahalun jne. Mutta masentuneenakin käytökseni on lähes samanlaista kuin muuten, touhotan ja mietin asioita kovalla vauhdilla eli en kuitenkaan huomaa itse käytöspuolella kovastikaan eroja mielialoihin liittyen.
Menen kyllä testeihin, jos pääsen, mutta psykiatrin heitto oli niin ihmeellinen, että olen vain kelannut ja kelannut tätä asiaa.
paljon kysymyksiä
ihan ulalla
5831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
bipolaari-oireet saattavat vaihdella kovasti. Klassinen oireenkuvahan koostuu kuukausien mittaisista mielialasykleistä. Toisaalta vaihtelu voi olla nyös nopeampaa, ja heijastella osin ympäristötekijäitä. Tästä syystä häiriön hoidossa keskeinnen seikka onkin ehkä oman elämän rauhottaminen, niin ikävältä kuin se saattaa tuntuakin. Masennus ja maniaoireet voivat mennä myös sekaisin. On mahdollista olla äärimmäisen väsynyt ja silti ihan hyvällä tuulella. Toisaalta mania ei merkitse pelkkää mielihyvää, vaan voi sisältää myös ahdistusta ja tuskaisuutta. Toisinaan mania kuin peittää syvemmän epätoivon alleen. Kaikkineensa eri oireenkuvia lienee yhtä paljon kuin sairaitakin. Toisaalta on myös sanottu, että kaksisuuntainen on nykyajan muotidiagnoosi. Ennen kauhisteltiin masennuksen yleisyyttä - kunnes "huomattiin" että näistä masennustapauksista monet ovatkin bipoja. Ei pidä liikaa oireeseenkaan tuijottaa. Kyllähän nuo sun oireet sinänsä tuntuisi melko hyvin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sopivan. Asian "tutkiminen" on monesti vain ongelmallista, kun esimerkiksi klassinen pitkä mielialan aaltoilu voidaan havaita vasta jopa vuosien selvän tarkkailun jälkeen. Moni mielialahäiriöinen reagoi myös vuodenaikaan (valoisuus).
No enpä tiedä kyllä tuosta, mulla on siis tuo 2-tyypin bipo ja mul ne on kyl niin selvästi erillään et syksyllä olin äärettömän masentunu enkä jaksanu tehä mitään. Ruoka ei maistunu mikään ei huvittanu, mut oli sit välillä et sain jonku ihme "kohtauksen" ja aloinkin tanssimaan onnellisesta olosta. Ja kohta oli suunnaton tuska ja ahdistus päällä ja sit taas mentiinkiin niin alamaissa ku olla voi. Tuolloin ku oli tuo paha masennus ni oli kyl hermot niin kireellä ettei kireemmäks ois voinu enää mennä ja töissäkin menetin hermoni tämä tämä millo mistäkin syystä. Mut sit tää valo aiheutti sen et masennus hävis kokonaan, on vaan ääretön levoton ja ahdistunu olo enkä saa nukuttua. Ku taas syksyllä saatoin nukkuu vaan koko päivän jos oli vapaapäivä. Enkä jaksanu tehä mitään, nyt taas on sit se vaihe et mennään ja vähän liiankin lujaa. Mut mun veljellä on kyl ADHD ja voin sanoo et nuo sun oireet kuulosti niin tutuilta että. Hänikin on just tuommone et ei pysty keskittyy mihinkään, puhuu ja pälpättää koko ajan, puhuu toisten päälle, menettää hermonsa todella pienistä asioista ja on sillo myös väkivaltainen jos joku menee sillo sille päätänsä aukomaan. Vipeltää ku viimestä päivää eikä tunnu ymmärtävän mitään mitä sille sanotaan. Sillekin oli lääkäri antanu diagnoosin et on masentunu ja laitto masennuslääkkeet päälle mut mun veli sano heti et ei pidä paikkaansa eikä suostunu niitä lääkkeitä ottamaan. Tosin mitä mie tuosta ADHD:sta oon kuullu ni kyllä sitäkin voidaan hoitaa masennuslääkkeillä jos ne vaan auttaa.
Niin minun kohdalla puhutaan vielä epäillyksestä, että minulla saatta olla 2-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Omia kokemuksia. No minun mielialani vaihtelee masennuksesta hyvään oloon. Masennuksia tulee karkeasti n. kahden viikon välein ja se kestää n. 3-9 päivää. Joskus olen aivan yli virkeä ja silloin sitä untakaan ei tahdo tulla. Aivot raksuttaa, teen paljon kaikkea ja joskus tulee pieniä ylilyöntejäkin.Tätä ilmeisesti hypomaniaa ilmenee hyvin paljon harvemmin kuin tuota masentumista. Masentuneena olotila on todella surkea. Itsetunto puuttuu kokonaan, pelkään ihmisiä, kaikki ahdistaa ja asioiden hoito lähes mahdotonta. Silloin en saa mistään mielihyvää. Sitten taas paremmassa vaiheessa kaikki on täysin mallillaan, asiat luistaa sen aikaa kuin luistaa. Hiton raskasta tämä on kaiken kaikkiaan ja toivoisin nyt saavani oikeaa apua.
Minulla on juuri tuore diagnoosi, II tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Aloitin lääkityksen n2kk sitten, lamotrigin ja iltaisin ketipinor nukahtamiseen ja tasaamaan mielialaa. Ei mene enää neljää tuntia iltaisin sängyssä, että saisi unta... Itselläni tuo lääkitys on parantanut elämän laatuani aivan mielettömästi.
"Voiko bipolaari olla samaan aikaan masennusvaiheessa ja silti esimerkiksi käytökseltään hyperaktiivinen?" - Tuosta en tiedä, minulla se meni niin päin, että mania vaiheessa saatoin yhden jopa tunnin sisällä käydä läpi koko tunneskaalan! Se oli kamalaa! Päivän aikana mielialat heittelivät laidasta laitaan, useita kertoja. Ensin nauran vatsa kippurassa, kun yhtäkkiä alkaakin itkemään ja kun itkeminen alkaa vituttaa, raivostun ja aloin riehumaan, kerran heitin jääkaapin seinään. Maanisessa vaiheessa minulla on monia projekteja yhtä aikaa ja kun jossain vaiheessa huomaa, etten saakkaan pidettyä kaikkia lankoja käsissä, iskee epätoivo - ja raivostun. Jos joku sanoi mielestäni pienenkin väärän sanan, raivostuin. Nämä olivat siis maanisen vaiheeni oireita. Selkeää sekamuotoisuutta.
Itselläni on myös aina ollut keskittymisvaikeuksia ja pienten asioiden muistaminen on aina ollut hankalaa. Siivotessakin minulla on yhtäkkiä samaan aikaan tiskit altaassa, pyykit kourassa, imuri toisessa kädessä, melkein suussa pölyliina... xD En osaa lainkaan organisoida! Ja siinä vaiheessa, mitä siinä muuta sitten voi, kun taas raivostua. Tottakai sellaiset mielialanvaihetelut alkavat vituttamaan itseäänkin.
Suosittelen lämpimästi, että käyt testeissä, itselläni oli kolme arviointikertaa, viimeisellä kerralla määrättiin lääkitys ja olen todella tyytyväinen, että itse kävin tuon kaiken läpi. Olen edelleen oma itseni, mutta on ihanaa, kun ei raivostu pienimmistäkin asioista, ei tarvitse pelätä, että milloin tämä hyvä fiilis taas loppuu... =) Nyt käyn kontrolleissa kerran parissa kuukaudessa, käydään läpi vähän fiiliksiä, kirjoitetaan uudet reseptit. Kyllä se omaan terveyteen panostaminen kannattaa. Tämä sairaus vaikuttaa niin paljon myös läheisiin, helpottaa heidänkin elämää... =)) En minäkään olisi lääkäriin mennyt, ellei minulle olisi sitä ystävien taholta jankutettu.
kiitos asiallisesta ja avartavasta kirjoituksestasi.Joka sana just näin,tuttua on.Loistavaa kaikkien kannalta,että hoidat sairauttasi hyvin! tsemppiä elämääsi.